35. Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.
36. Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko.
37. Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.
38. Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.
39. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
40. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."
Tämä pätkä näyttäisi sanovan, että 1) juutalaiset eivät uskoneet Jeesukseen, koska isä ei ollut antanut heitä hänelle. Siis, syy heidän epäuskoonsa ei ollut heidän valintansa, vaan Jumalan valinta. 2) Jeesus ei kadota yhtäkään niistä, jotka hänen tykönsä saapuvat. Jos nyt ne jotka tulevat, tulevat Jumalan tahdosta, eivätkä omasta tahdostaan, niin tämän pohjalta on kyseenalaistettu, voivatko he lähteä omasta tahdostaan.
41. Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sanoi: "Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta";
42. ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: 'Minä olen tullut alas taivaasta'?"
43. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Älkää nurisko keskenänne.
44. Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
45. Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi'. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.
46. Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän.
47. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.
Jae jatkuu johdonmukaisesti samalla teemalla - ei kukaan voi tulla ilman Isän aktiivista toimintaa. Kaikki eivät siis ole vapaat tulemaan, vaan ne tulevat, jotka Isä vetää. Siten Appaloosan lainaama osa kuudetta lukua on alisteinen tälle todellisuudelle. Jos apostolit tahtoisivat muiden tavoin mennä pois, se osoittaisi sen, että isä ei ollut antanut heitä Kristukselle...
Kukin olkoon asiasta mitä mieltä tahtoo, mutta minusta tämä Johanneksen luku (samoin kuin muutkin Johanneksen kirjoituket) opettaa melkoisen vahvaa predestinaatiota.
