Kymmenykset

[Joel.A]

Mihin perustat väitteesi?

Mitä laupias samarialainen tekee? Eikö hän hoida "muukalaisen" terveeksi, kun muut jättävät hänet sinne tien varteen, vaikka hän on hakattu ja runneltu? Eikö hän osoita laupeutta? Niinkuin kuuluukin ja kuten Jeesus käskee tekemään.

Luukas 10.
25 Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?" [Matt. 22:34-40; Mark. 12:28-34 : Matt. 22:35 | Matt. 19:16]
26 Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?"
27 Mies vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." [5. Moos. 6:5 | 3. Moos. 19:18]
28 Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää." [3. Moos. 18:5; Hes. 20:11; Room. 10:5; Gal. 3:12]
29 Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
30 Jeesus vastasi hänelle näin: "Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin.
31 Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi.
32 Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
33 "Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli.
34 Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta.
35 Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.'
36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?"
37 Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin."

Huomaa, että Jeesus opetti omaa kansaansa eli seurakuntaansa eli luonnollista Israelia ei siis pakanoita. Jeesuksen ristintyön jälkeen nämä Jeesuksen opetukset siirtyivät kaikille niille, jotka Häntä tahtoo seurata eli Omalle seurakunnalleen eli hengelliselle israelille.

Näen siis tossa kohtaa, että Jeesus opetti meitä rakastamaan ja auttamaan Hänen seurakuntansa jäseniä henkilöön katsomatta.

[lonelyrider]

Mihin perustat väitteesi?

Mitä laupias samarialainen tekee? Eikö hän hoida "muukalaisen" terveeksi, kun muut jättävät hänet sinne tien varteen, vaikka hän on hakattu ja runneltu? Eikö hän osoita laupeutta? Niinkuin kuuluukin ja kuten Jeesus käskee tekemään.

Luukas 10.
25 Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?" [Matt. 22:34-40; Mark. 12:28-34 : Matt. 22:35 | Matt. 19:16]
26 Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?"
27 Mies vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." [5. Moos. 6:5 | 3. Moos. 19:18]
28 Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää." [3. Moos. 18:5; Hes. 20:11; Room. 10:5; Gal. 3:12]
29 Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
30 Jeesus vastasi hänelle näin: "Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin.
31 Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi.
32 Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
33 "Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli.
34 Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta.
35 Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.'
36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?"
37 Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin."

Huomaa, että Jeesus opetti omaa kansaansa eli seurakuntaansa eli luonnollista Israelia ei siis pakanoita. Jeesuksen ristintyön jälkeen nämä Jeesuksen opetukset siirtyivät kaikille niille, jotka Häntä tahtoo seurata eli Omalle seurakunnalleen eli hengelliselle israelille.

Näen siis tossa kohtaa, että Jeesus opetti meitä rakastamaan ja auttamaan Hänen seurakuntansa jäseniä henkilöön katsomatta.

Viitsitkö kertoa näkemyksestäsi lisää?

Siis näet, että lähimmäiselle teot, voivat olla omasuoritteista esim. leipäjonotyyppiset jutut?

Eikö kuitenkin Kristuksen palvelija ole kaikkia kohtaan oikeudenmukainen, koska hän näkee sen mitä ihmisessä itsessään on, eikä tuomitse niitäkään, jotka eivät usko? Eikö Kristuksen palvelija silloin toimi luontaisesti myös hyvää tarkoittaen kaikille?

[Joel.A]

Mihin perustat väitteesi?

Mitä laupias samarialainen tekee? Eikö hän hoida "muukalaisen" terveeksi, kun muut jättävät hänet sinne tien varteen, vaikka hän on hakattu ja runneltu? Eikö hän osoita laupeutta? Niinkuin kuuluukin ja kuten Jeesus käskee tekemään.

Luukas 10.
25 Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?" [Matt. 22:34-40; Mark. 12:28-34 : Matt. 22:35 | Matt. 19:16]
26 Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?"
27 Mies vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." [5. Moos. 6:5 | 3. Moos. 19:18]
28 Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää." [3. Moos. 18:5; Hes. 20:11; Room. 10:5; Gal. 3:12]
29 Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
30 Jeesus vastasi hänelle näin: "Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin.
31 Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi.
32 Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
33 "Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli.
34 Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta.
35 Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.'
36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?"
37 Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin."

Huomaa, että Jeesus opetti omaa kansaansa eli seurakuntaansa eli luonnollista Israelia ei siis pakanoita. Jeesuksen ristintyön jälkeen nämä Jeesuksen opetukset siirtyivät kaikille niille, jotka Häntä tahtoo seurata eli Omalle seurakunnalleen eli hengelliselle israelille.

Näen siis tossa kohtaa, että Jeesus opetti meitä rakastamaan ja auttamaan Hänen seurakuntansa jäseniä henkilöön katsomatta.

Viitsitkö kertoa näkemyksestäsi lisää?

Siis näet, että lähimmäiselle teot, voivat olla omasuoritteista esim. leipäjonotyyppiset jutut?

Eikö kuitenkin Kristuksen palvelija ole kaikkia kohtaan oikeudenmukainen, koska hän näkee sen mitä ihmisessä itsessään on, eikä tuomitse niitäkään, jotka eivät usko? Eikö Kristuksen palvelija silloin toimi luontaisesti myös hyvää tarkoittaen kaikille?

Otetaan tämä leipäjono nyt vaikka esimerkiksi.

Näen leipäjonon todella huonona asiana jos sitä harrastetaan sillä tavalla, että jos ruokimme Jumalan kansalaisina sellaisia köyhiä tai vähävaraisia, jotka elävät omien himojensa mukaan ja näin me pidämme heidän mahastaan huolta ilman, että olisimme vakavasti kehoittaneet tekemään parannusta rakkauden ja sävyisyyden hengessä. . Tietysti on monia, jotka tulee ja on tullut uskoon tämän toiminnan kautta, mutta meidän tulee huomata, että Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Roomalaiskirje‬ ‭10‬:‭17‬ . Ei siis siitä, että me olemme harjoittaneet "hyviä töitä".

Sellaisen näen hyvänä ja Raamatullisena asiana, että jos julistamme evankeliumia eli kehottamme tekemään parannusta lihan himoista ja uskomaan Jeesukseen sekä seuramaan Häntä ja tämän jälkeen ruokkimme jäljelle jääneet, jotka ovat kestäneet "totuuden".

Haluan itse kasvaa tästä nykyajan humanistisyydestä pois, joka on vahvana nykyajan kristillisyydessä ja kasvaa terveellä tavalla Kristukseen ja Hänen esimerkillisyyteensä.

[Isoäiti]

Luuk. 12: 33 Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele.

Eikös almujen antaminen ole köyhille antamista?

[Isoäiti]

Ja entä kun Jeesus ruokki kansan viidellä leivällä ja kahdella kalalla?

[Joel.A]

Luuk. 12: 33 Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele.

Eikös almujen antaminen ole köyhille antamista?

Niinkuin toin aikasemmin jo esille, että Jeesus saarnasi koko ajan omalle kansalleen joka oli ensin luonnollinen ja joka muuttui hengelliseksi ristityönsä jälkeen.

Eli Jeesus kehoittaa omaa kansaansa myymään ja antamaan sen jälkeen omastaan ei pakanoille (jumalan seurakunnan ulkopuolella oleville) vaan oman (Jumalan) seurakuntansa jäsenille.

[paa]

Otetaan tämä leipäjono nyt vaikka esimerkiksi.

Näen leipäjonon todella huonona asiana jos sitä harrastetaan sillä tavalla, että jos ruokimme Jumalan kansalaisina sellaisia köyhiä tai vähävaraisia, jotka elävät omien himojensa mukaan ja näin me pidämme heidän mahastaan huolta ilman, että olisimme vakavasti kehoittaneet tekemään parannusta rakkauden ja sävyisyyden hengessä. . Tietysti on monia, jotka tulee ja on tullut uskoon tämän toiminnan kautta, mutta meidän tulee huomata, että Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Roomalaiskirje‬ ‭10‬:‭17‬ . Ei siis siitä, että me olemme harjoittaneet "hyviä töitä".

Sellaisen näen hyvänä ja Raamatullisena asiana, että jos julistamme evankeliumia eli kehottamme tekemään parannusta lihan himoista ja uskomaan Jeesukseen sekä seuramaan Häntä ja tämän jälkeen ruokkimme jäljelle jääneet, jotka ovat kestäneet "totuuden".

Haluan itse kasvaa tästä nykyajan humanistisyydestä pois, joka on vahvana nykyajan kristillisyydessä ja kasvaa terveellä tavalla Kristukseen ja Hänen esimerkillisyyteensä.

Kerrotko nälkään kuolevalle ensin evankeliumia ja sitten vasta annat ruokaa? Eikö nälkään kuolevakin olisi paljon vastaanottavaisempi evankeliumille, jos sillä on maha täynnä?

Leipäjonoesimerkistä. Minä en taida olla niin pitkällä uskonkasvussani kuin sinä selvästikään, koska en ymmärrä miksi me tulisimme osalliseksi jonkun jonossaseisojan synnistä, jos hänellä oikeasti on hätä ja me auttaisimme häntä antamalla ruokaa. Käveletkö tiellä makaavan loukkaantuneen ohi, ettet häntä auttamalla tulisi osalliseksi hänen synneistään?

[Joel.A]

Tarkatkaa...

Ja Jeesus lähti sieltä ja vetäytyi Tyyron ja Siidonin tienoille. Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni." Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: "Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa meidän jälkeemme". Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö". Mutta vaimo tuli ja kumarsi häntä ja sanoi: "Herra, auta minua". Mutta hän vastasi ja sanoi: "Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille". Mutta vaimo sanoi: "Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat". Silloin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niinkuin tahdot". Ja hänen tyttärensä oli siitä hetkestä terve. (‭Matteus‬ ‭15‬:‭21-28‬ KINB38)

[lonelyrider]

Voitko selventää vielä käsitteitäsi, mitä sinulle merkitsee.
Parannus rakkauden ja sävyisyyden hengessä? ja mitä totuus sinulle merkitsee ja miksi se oli tekstissäsi hipsukoissa?

Matt.11
28 "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.
29 Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.
30 Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."

Kysymykset olivat siis joelA:lle...

[Joel.A]

Otetaan tämä leipäjono nyt vaikka esimerkiksi.

Näen leipäjonon todella huonona asiana jos sitä harrastetaan sillä tavalla, että jos ruokimme Jumalan kansalaisina sellaisia köyhiä tai vähävaraisia, jotka elävät omien himojensa mukaan ja näin me pidämme heidän mahastaan huolta ilman, että olisimme vakavasti kehoittaneet tekemään parannusta rakkauden ja sävyisyyden hengessä. . Tietysti on monia, jotka tulee ja on tullut uskoon tämän toiminnan kautta, mutta meidän tulee huomata, että Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Roomalaiskirje‬ ‭10‬:‭17‬ . Ei siis siitä, että me olemme harjoittaneet "hyviä töitä".

Sellaisen näen hyvänä ja Raamatullisena asiana, että jos julistamme evankeliumia eli kehottamme tekemään parannusta lihan himoista ja uskomaan Jeesukseen sekä seuramaan Häntä ja tämän jälkeen ruokkimme jäljelle jääneet, jotka ovat kestäneet "totuuden".

Haluan itse kasvaa tästä nykyajan humanistisyydestä pois, joka on vahvana nykyajan kristillisyydessä ja kasvaa terveellä tavalla Kristukseen ja Hänen esimerkillisyyteensä.

Kerrotko nälkään kuolevalle ensin evankeliumia ja sitten vasta annat ruokaa? Eikö nälkään kuolevakin olisi paljon vastaanottavaisempi evankeliumille, jos sillä on maha täynnä?

Leipäjonoesimerkistä. Minä en taida olla niin pitkällä uskonkasvussani kuin sinä selvästikään, koska en ymmärrä miksi me tulisimme osalliseksi jonkun jonossaseisojan synnistä, jos hänellä oikeasti on hätä ja me auttaisimme häntä antamalla ruokaa. Käveletkö tiellä makaavan loukkaantuneen ohi, ettet häntä auttamalla tulisi osalliseksi hänen synneistään?

Meidän täytyy uskoa tai kasvattaa uskoamme siihen, että oppisimme tuntemaan ja näkemään Jumalan voiman. Jos minut olisi kutsuttu evankeliumin levittäjäksi nii nälkään kuolevalle julistaisin ensin Jumalan sanaa ja sitten vasta leipää, samalla tavalla kuin Jeesuskin teki. Miten voisin antaa vaikkapa "Pietarina" leipää kun minut on lähetetty matkaan ilman rahaa tai muuta omaisuutta?

Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. Älkää varustako itsellenne kultaa, älkää hopeata älkääkä vaskea vyöhönne, älkää laukkua matkalle, älkää kahta ihokasta, älkää kenkiä, älkääkä sauvaa; sillä työmies on ruokansa ansainnut. Ja mihin kaupunkiin tai kylään te tulettekin, tiedustelkaa, kuka siellä on arvollinen, ja jääkää hänen luokseen, kunnes sieltä lähdette. Ja tullessanne taloon tervehtikää sitä. Ja jos talo on arvollinen, tulkoon sille teidän rauhanne; mutta jos se ei ole arvollinen, palatkoon teidän rauhanne teille takaisin. Ja missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne. Matteus‬ ‭10‬:‭8-14‬

Miten voisin muulla tavalla auttaa tätä loukkaantunutta kuin sillä tavalla mitä Jeesus esimerkillisellään työllään teki?