vaisuliini kirjoitti:Mikko Murpatti kirjoitti:Onhan maailmassa paljon esimerkiksi vankeja selleissään, kipeitä vankina sairasvuoteissaan, paniikkikohtauksista kärsiviä, yksinäisyydessä (esim.tundralla) asuvia, liikuntakyvyttömiä jne uskovia olemassa, jotka eivät käy seurakunnassa, ja he ovat Jumalan rakkaita omia ilman seurakuntayhteyttäkin.
Minulla olisi kysyttävää. He vailla seurakuntayhteyttä kasvavat uskossa kuitenkin...? Ja Jumala pitää huolen heistä ja myös heidän uskonkasvusta? Kuinka Kristuksen rakkausateria kun raamatullinen seurakunta ei vielä löytynyt...? Itse ymmärsin että Kristuksen rakkausateria on erittäin tärkeää ja mietin pää puhki jos kerran vuoden riittää kun pitää ajaa kauempaan paikkaan jossa olisi raamatullinen seurakunta niin pääsisi ehtoolliskokoukseen kans...
Ef. 4:15 vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
Uskossa kasvetaan, kun Pyhä Henki avaa meille Raamattua ja opettaa muutenkin kaikkea kaikesta, ilmoittaen asioista sydämeemme. Uskossa kasvamiseen tarvitaan vain Pyhä Henki, Raamattu ja halu ojentautua sen mukaan mitä Henki kertoo.
Jumala pitää tällätavoin huolen uskonkasvusta, ja meidän tehtävämme on sitten ojentautua sen mukaan mihin suuntaan Jumala rohkaisee.
Rakkasuateria on pääsääntöisesti tarkoitettu seurakunnassa vietettäväksi, ja jaettavaksi toisten kanssa.
Kuitenkin jos ei ole ketään jonka kanssa sitä jakaa niin uskon, että on parempi sitten yksikseen laittaa osa ateriasta sivuun ja pyhittää se Herralle ja näin itsenäisesti nauttia ehtoollista. Ei tätä kiellettäkkään Raamatussa, ja uskon sen olevan Jumalan mielenmukaista, jos ei ole ketään muutakaan kenenkanssa sitä viettää. Ehtoollisateriaa syödään Herra Jeesuksen muistoksi ja myös itsenäisesti voi muistella ja kunnioittaa ja kiittää Herraa, vaikka kaksin aina kaunihimpi
