Tuleeko uskovan peittää tai salata tunteensa?

[systeri]

Oikeastaan tuo mun kommentti, josta siivetön teki uuden aloituksen oli tarkoitettu siihen loukkaannuksissa foorumilta poistumiseen, mutta se lähti nyt tälle "saako näyttää tunteensa linjalle".
Eihän me uskovatkaan toki mitään tunteettomia robotteja olla, mutta lähteä pois siitä syystä tavoittamattomiin on mielestäni kasvamattomuutta ja siitä oli alun perin kysymys.Hyviä kommentteja kuitenkin tähän tunteiden näyttö ja varsinkin Jumalan eteen kantamis asias

[Siivetön]

Saa tunteita näyttää ja joskus ne tulevat pintaan vaikka ei haluaisi.

Jumala onneksi meitä viisastaa tunteidenkin näyttämisessä ja kertoo miten näissäkin voi ottaa läheistä huomioon. Kuinka laittaa läheisen tunteet joskus omien tunteiden edelle...

"Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa."

Kerran kun olin vielä hapuilemassa uskon suuntaan meillä kävi semmoinen vanha pappi puhumassa Jumalasta ja kun tilitin hänelle elämääni muistan kuinka hän purskahti itkuun ja kyyneleet valui miehen harmaalle parralle ja sitten sillä murtuneella äänellä hän sanoi minulle, että Jumala haluaa pelastaa minut ja että Herra Jeesus Kristus on voimallinen ja halukas auttamaan minua synneistäni huolimatta.

Se teki vaikutuksen. Aikaisemmin moni oli esittänyt kiinnostunutta asioista mutta minulle usein tuli olo , että toinen vaan komppaa ja tekee kohteliaisuudesta vaikkapa työtänsä, mutta tämän papin itku sai raotettua panssariani ja ihmettelin että joku voi välittää minusta niin paljon.

Uskon että monesti myötätunteinen rakastava itku voisi saada läheisissämme paljon parempaa vastausta osakseen, kuin napakka ja kipakka vastaus, kovat sana joka vaatii jotain nyt ja heti ja jättää ilmaan uhkauksen helvetin tulesta.

Kaikelle on paikkansa, niin kadotuksesta varoittamiselle, kuin itkemiselle ja nauramiselle. Herra anna viisautta tässäkin!

Tässä Mikko tuo hyvin esimerkin kautta esille juuri sitä, mistä Raamattukin puhuu, eli mennä ns. rinnalle ja laittaa olkansa toisen kuormien alle.

Kuten Mikko mainitsi, oli ollut niitäkin jotka olivat kyllä tulleet rinnalle, mutta eivät ikäänkuin halunneet tai osanneet auttaa toisen kuormien kantamisessa.

Tuo Room. 12 kohta on lyhyenä jakeena paljon puhuva ja voisi jopa sanoa, että sellaiseen velvoittava, jota kukaan ei voi varmaankaan sydämestään tehdä ilman Pyhän Hengen antamaa mielenlaatua ja rakkautta lähimmäistään kohtaan ja ainakin itse joudun useinkin rukoilemaan Kristuksen mielenlaatua, josta puhuu mm.:

Fil. 2
5. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,

Vielä tuosta Room. 2 jakeesta, siinä tulee esille sekin puoli, joka saattaa joissain tilanteissa olla vieläkin vaikeampaa, kuin itkeä itkevien kanssa, eli iloitseminen iloitsevien kanssa.

Joku onkin sanonut, että moni kykenee kyllä myötäelämään toisen ihmisen menetyksissä, mutta harva kykenee myötäelämään toisen ihmisen menestyksissä.

Tuo iloitseminen toisen myötäkäymisessä on hyvä testi nähdä, onko minussa kateutta.

[Siivetön]

Tämä ketju sai muuten minut tekemään tilauksen seuraavasta tuotteesta:

Kristuksen mielenlaatuun kasvaminen
Tekijä / tekijät Hannu Grönroos

[Siinä on puhetta mm. seuraavista asioista:] allekirj. lisäys.

"Mitä Kristuksen mielenlaatu, josta Filippiläiskirje 2:5 mainitsee, arjen tasolla merkitsee?

Eikö juuri sitä, että lähimmäisemme saisivat kokea meidän kauttamme jotain sellaista inhimillisyyttä, jota maailmanhenkiset eivät kykene välittämään?

Tätä Kristuksen mieltä voidaan kutsua myös ”Kristuksen tuoksuksi”, josta Paavali mainitsee Korinttolaiskirjeessä 2:15 ”Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa”.

Eikö meissä asuva Pyhä Henki tahdo vaikuttaa juuri lämminsydämisyyttä kaikkia kohtaan?

Näin suhtautumalla voimme synnyttää lähimmäisiimme luottamuksen, joka avaa vastapuolen sydämen kuuntelemaan mitä sanottavaa meillä on.

Näin Kristus ”astuu ulos” hengestämme ja kohtaa ihmisen.

Tämä edellyttää aina nöyrtymistä ja ”lihan” kuolemaa, jotta myös Kristuksen siunaus pääsisi vaikuttamaan.

Kuinka paljon viljelemme rohkaisevia sanoja toisillemme? jne. jne."

Edit: Jos ylläpito kokee tämän mainokseksi, ilmoittakaa niin editoin viestin, tai sen voi toki ylläpitokin poistaa.

[Masa]

En suosittele peittämään tunteita. Tunteet kun tahtovat kasautua ja jossain vaihessa painolasti on liian suuri jolloin ollaan joko lataamossa tai muuten mielenterveys voi järkkyä - tulee efekti jossa juostaan karkuun vaikka kukaan ei ajatakaa, paitsi omat tunteet.

Raamattu on täynnä, tunteiden purkauksia joko voivottelua tuskaisesta olosta tai ylitse vuotavasta ilosta joka kuulutetaan,kerrotaa, itketään jne.

[Mikko Murpatti]

Tuon sellaisen huomion keskusteluun kuin negatiiviset tunteet.

Eli tällaisia negatiivisia tunteita mielestäni on ihan tervettä peittää ja salata ellei sitten ole niihin hakemassa apua joltakin sielunhoitajalta, johon luottaa ja jonka tietää kestävän näidenkin tunteiden näyttämisen.

Esimerkkejä näistä voisi olla:

Kateus, vastenmielisyys, raivo/viha, seksualinen himo jne...

Eli tuskin voidaan sanoa ettei jotakin tunnetta saa koskaan näyttää, mutta pitäisi kehittää pelisilmää milloin mitäkin on viisasta ja lähimmäistä rakastavaa tuoda esiin.

Eri tilanteissa sopii paljastettavaksi eri tunteet, vaikkapa oman vaimon kanssa voi näyttää jopa himon tunteita taikkapa jossakin likaisessa työssä paljastaa vastenmielisyyttä (oksennuksen siivous, meillä kissat yrjöää karvapalleroita ja ruohoa). Tulee myös mieleen pienet lapset jouden huutoon ja vauhtiin voi väsyneenä mennä hermo niin että raivostuttaa ja vihaa sitä melskettä, mutta ei ole rakastavaa näyttää sitä vihaa pienelle lapselle joka ei pakosti tiedä mitä tekee, vaan tarvitaan kärsivällisyyttä ja pelisilmää.

Sitten taas toisessa asia yhteydessä ei ole ollenkaan soveliasta näitä esimerkkien tunteita näyttää.

Ehkä voidaankin todeta että kaikille tunteille on aikansa ja paikkansa, mutta viisas ihminen rukoilee tähänkin pelisilmää ja apua Herralta, että voisi lähimmäisen huomioonottaen ja hänen etunsa omien etusijalle oppia laittamaan terveellä tavalla. Siis nimenomaan terveellä tavalla, eli jos ei jotakin pysty tehdä niin sitten ei pysty, eli ei kannata hulluuteen ja väsymykseen ja suruun asti itseään tälläkään asialla taakoittaa.

Ehkäpä tämäkin on semmoinen kasvun asia ja vähän päivästäkin kiinni.

[paa]

Tunteiden peittämisestä tuli heti mieleen se, että Raamatussa ihmiset näyttivät voimakkaita tunteitaan hyvinkin näyttävästi eivätkä peitelleet.
Vaatteiden repiminen lienee jokin juutalainen tapa, luulisin.
Enkä tarkoita että meidän pitäisi repiä vaatteemme, tärkeintähän on mitä sydämessään tuntee (kuten Jumala sanoo: Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa. Joel 2:13), mutta mielenkiintoinen ja aika dramaattinenkin tunteen osoitus tämä vaatteiden repiminen.

1. Moos. 37:34
Ja Jaakob repäisi viittansa, puki säkkivaatteen vyötäisilleen ja suri poikaansa pitkän aikaa.

Job 2:12
Jo kaukaa he näkivät hänet, mutta he eivät tunteneet häntä. Lähemmäs ehdittyään he alkoivat ääneen itkeä, repäisivät viittansa ja heittivät ilmaan hiekkaa, niin että se putosi heidän hiuksilleen.

2. Sam. 13:19
Tamar sirotti multaa hiuksiinsa, repäisi pitkähihaisen viittansa, kohotti käden päänsä päälle ja meni huutaen pois.

Tuo värjäämäni Raam.kohta toi esille suoraan sen, mitä mielessäni myöskin liikkui, sillä jouduin lopettamaan kesken, kun tuli vieraita pihaan.

Tuollaista Raam.kohtaa en muistanut olevankaan ja olenkin kiitollinen, että toit sen Paa esille, sillä itselläni on menossa juuri sellainen tilanne tuossa lähellä, mihin sitä tarvitsen! KIITOS!

Tuo jae puhuu minulle juuri sitä, ettei tarvitse tuollasta asiaa kieltää eikä piilottaa, vaan mennä sen kanssa Taivaallisen Lääkärin hoitoon ja avata ja purkaa siellä sydämensä.

Tuöi muuta mieleen tuosta vaatteiden repimisestä tunteiden osoiteuksensa se, kun Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja kuoleman kohdalla esirippi repesi kahtia.
Jokainen toki tiedämme sen symbopisen merkityksen pääsyllä kaikkein pyhimpään, mutta oliko se eräänlaine surun ja tuska ilmaisu myöskin Jumalalta?

Ole hyvä. Vaan taitaa kiitos mennä Herralle

Mielenkiintoinen näkökulma esiripun repeytymisestä. Pitääkin laittaa pohdintaan.

[systeri]

Masa kirjoitti : tulee efekti jossa juostaan karkuun vaikka kukaan ei ajatakaa, paitsi omat tunteet.

Tämä oli tosi hyvin sanottu Masa...mä taisin tunnistaa itteni tästä :P se mun karkuun juokseminen foorumeilta on ollu just tätä varmaan
Mutta vaikka Siivetön sai aiheen tälle keskustelulle mun kommentista niin en osaa yhdistää noita juttuja tähän.Ehkä mä en nyt ihan näe tätä asiaa tarpeeksi syvältä.Kysymys oli vaan loukkaantumisesta ja poislähtemisestä.Mä käsitin että loukkaantumisesta sen vuoksi ettei asioista olla samaa mieltä.

[systeri]

Poimin tuolta sävyisyys ketjusta yhden Aamu-usvan kirjoituksen joka on mielestäni niin hyvä,niin hyvä

Aamu-usva kirjoitti:"Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä."

Tuli tästä mieleen, kun eilen kokouksessa puhuttiin Jeesukseen katsomisesta alkaen sieltä, kun Jumala lähetti ne myrkkykäärmeet israelilaisten keskuuteen ja sitten Mooseksen piti tehdä vaskikäärme ja laittaa se tolpan nokkaan ja jokainen, joka katsoi siihen, jäi henkiin, vaikka käärme olisikin purrut häntä. Samalla tavallahan Jeesus "ylennettiin" ristille ja jokainen, joka Häneen katsoo, saa iankaikkisen elämän.

Tuosta käärmekertomuksesta tuli mieleen, että ei käynyt niin, että jos katsoi vaskikäärmettä, niin myrkkykäärmeet eivät enää purreet, vaan myrkky ei vain enää tehonnut. Niin Jeesukseenkin katsomisen kanssa on. Myrkkykäärmeet purevat kyllä uskoviakin, jotka katsovat ristiinnaulittuun Jeesukseen, eli mekin lankeamme syntiin, mutta katsomalla Jeesukseen käärmeiden myrkky menee tehottomaksi, eli me emme kuole.

"Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä (Joh.3:14-15)."

Jos meidän uuden liiton uskovien olisi ollut mahdollista Jeesukseen katsoen elää täysin synnitöntä elämää, niin myös tässä esikuvassa olisi tapahtunut niin, että myrkkykäärmeet eivät olisi purreet niitä, jotka katsoivat vaskikäärmeeseen. Mutta siinä kävi niin, että myrkky ei vaikuttanut. Jeesuksen veri on käärmeen myrkyn vastaseerumi.

[Aamu-Usva]

Murpatti on kyllä oikeassa siinä, että missään tapauksessa kaikkia tunteita ei tule näyttää kaikille. Tunteet ovat kuitenkin sellaista häilyvää. Omasta mielestäni en patoa mitään jos töistä kotiin tullessani tunnen kiukkua miestäni kohtaan, joka on hutiloiden tehnyt hommat, mutta hillitsen itseni enkä ala mäkättää... Kiukun tunnehan menee ohi heti, kun saan paikat järjestykseen omalla jokseenkin äärimmäisen vaativalla tavallani. Sitten vasta alan jutella miehelleni vähän mukavammista asioista

Hengen hedelmää on itsensä hillitseminen (Gal.5:22).

[tanu]

-