Voiko uskova elää synnittömästi?

[Puolesta]

Syntisyys on kietoutunut meihin tavalla tai toisella. Yskittäisistä vastaan tulevista synneistä ja vääristä ajatuksista jne. ihminen voi Jeesuksen sovitustyön kautta päästä vapaaksi ja puhdistua. On olemassa kuitenkin paljon sellaista, joista käyttäisin ilmausta syntiinlankeemuksessa syntyneet ajatusvääristymät. Meihin on iskostunut jotakin, jota taivaallinen Isämme ei ole istuttanut, vaan syntiinlankeemuksen kautta jokin ajatustemme hallinnassa on mennyt päälaelleen. Näitä korjattavia vääriä ajatuksia tuntuu aina olevan. Aina löytyy uusi alue, jossa huomaa olevansa väärässä ja tämän väärän kautta meidän elämäämme tulee kyseenalaisia tekoja. Ne eivät suoranaisesti ole sellaisia yskittäisiä syntejä, jotka voi luetella, vaan ne ovat epäviisasta ajattelua ja sitä kautta seuraa epäviisaita tekoja. Joskus ensin hyvältä ja oikealta tuntuva ajatus ja teko voi todellisuudessa ja lopulta näyttäytyä täysin vääränä ja jopa hajottavana ja tuhoavana. Me tarvitsemme Jumalan johdatusta ja Pyhän Hengen on päästävä meidän nöyrtyvään mieleemme kirkastamaan vääristymiä. Vaikka meidän ajatusmaailmamme on sekaisin hallitsee Jumala kaiken ja pystyy tekemään oman tahtonsa. Hän on Kaikkivaltias ja voimallinen turva jokaiselle meille. Jumala tahtoo toimia vajavaisen ihmisen kautta ihmeitä tehden. Se on jo suuren suuri ihme, jos me kykenemme kuulemaan Jumalan äänen tilanteissa ja noudattamaan Hänen ohjettaan. Sillä parhaimmillaan meidän tekomme ovat Jumalan tekoja. Tämä saakoon lisääntyä meissä. Me olemme ilman Jumalalta tulevaa Pyhän Hengen viisautta tyhijiä kuoria. Tyhjänä kuorina toimimalla syntyy ympärille sekasortoa ja tyhjyyttä. Minusta tekosyntiin lankeeminen on monesti se kohta, missä meidän omavoimaisuus ja kaikkiviisaus katkeaa. Siinä on mahdollisuus nöyrtymiseen, mahdollisuus muutokseen. Meidän tarvitsee ymmärtää tyhjyytemme tullaksemme nälkäisiksi. Kun me janoamme elämää Jumalalta Hän antaa sitä. Usein emme sitten kestä sitä, vaan etsimme itsestämme jonkin inhimillisen erinomaisuuden, jonka vuoksi Jumala meitä käytti ja silloin me olemme jälleen kulkeneet pois Jumalan läheltä. Kumpa me säilyttäisimme sen Jumalan kaipuun jatkuvasti. Tämän asian kanssa taistelemme varmaan loppuun asti. Toivon, että Jumalan äänen kuuleminen lisääntyy.

[Siivetön]

Syntisyys on kietoutunut meihin tavalla tai toisella. Yskittäisistä vastaan tulevista synneistä ja vääristä ajatuksista jne. ihminen voi Jeesuksen sovitustyön kautta päästä vapaaksi ja puhdistua. On olemassa kuitenkin paljon sellaista, joista käyttäisin ilmausta syntiinlankeemuksessa syntyneet ajatusvääristymät. Meihin on iskostunut jotakin, jota taivaallinen Isämme ei ole istuttanut, vaan syntiinlankeemuksen kautta jokin ajatustemme hallinnassa on mennyt päälaelleen. Näitä korjattavia vääriä ajatuksia tuntuu aina olevan. Aina löytyy uusi alue, jossa huomaa olevansa väärässä ja tämän väärän kautta meidän elämäämme tulee kyseenalaisia tekoja. Ne eivät suoranaisesti ole sellaisia yskittäisiä syntejä, jotka voi luetella, vaan ne ovat epäviisasta ajattelua ja sitä kautta seuraa epäviisaita tekoja. Joskus ensin hyvältä ja oikealta tuntuva ajatus ja teko voi todellisuudessa ja lopulta näyttäytyä täysin vääränä ja jopa hajottavana ja tuhoavana. Me tarvitsemme Jumalan johdatusta ja Pyhän Hengen on päästävä meidän nöyrtyvään mieleemme kirkastamaan vääristymiä. Vaikka meidän ajatusmaailmamme on sekaisin hallitsee Jumala kaiken ja pystyy tekemään oman tahtonsa. Hän on Kaikkivaltias ja voimallinen turva jokaiselle meille. Jumala tahtoo toimia vajavaisen ihmisen kautta ihmeitä tehden. Se on jo suuren suuri ihme, jos me kykenemme kuulemaan Jumalan äänen tilanteissa ja noudattamaan Hänen ohjettaan. Sillä parhaimmillaan meidän tekomme ovat Jumalan tekoja. Tämä saakoon lisääntyä meissä. Me olemme ilman Jumalalta tulevaa Pyhän Hengen viisautta tyhijiä kuoria. Tyhjänä kuorina toimimalla syntyy ympärille sekasortoa ja tyhjyyttä. Minusta tekosyntiin lankeeminen on monesti se kohta, missä meidän omavoimaisuus ja kaikkiviisaus katkeaa. Siinä on mahdollisuus nöyrtymiseen, mahdollisuus muutokseen. Meidän tarvitsee ymmärtää tyhjyytemme tullaksemme nälkäisiksi. Nyt me janoamme elämää Jumalalta Hän antaa sitä. Usein emme sitten kestä sitä, vaan etsimme itsestämme jonkin inhimillisen erinomaisuuden, jonka vuoksi Jumala meitä käytti ja silloin me olemme jälleen kulkeneet pois Jumalan läheltä. Kumpa me säilyttäisimme sen Jumalan kaipuun jatkuvasti. Tämän asian kanssa taistelemme varmaan loppuun asti. Toivon, että Jumalan äänen kuuleminen lisääntyy.

Olipa hyvä teksti! Kiitos Herralle!

Just näin se on!!

[Puolesta]

Uudestisyntymän kautta sisällinen ihminen on täydellinen kaikkiin hyviin tekoihin valmis, mutta meissä oleva lihallisuus taistelee sisällistä ihmistä vastaan. Me olemme siis kahden eri voiman vaikutuksessa. Olemme sisällisen ihmisen puolesta valmiit Jumalan tekoihin, mutta lihallisen ihmisemme puolesta olemme valmiit kaikkeen syntiin. Emme silti ole kaksi eri ihmistä, vaan yksi, jonka tietoisuuden ja tiedostamattoman hallinasta saatana ja Jumala taistelee.

[Puolesta]

Meidät on luotu elämään Jumalan voimasta. Meidän ei siis koskaan ole ollut tarkoitus elää itsenäistä elämää ilman Jumalan voimaa. Tuleeko meistä siis Jumalia? Miten meistä voisi tulla, jos elämämme saaminen alkuperäiseen Jumalan luomaan tasapainoon tarvitsee Jumalan voiman. Me olemme Jumalan voimaa polttoaineena käyttäviä palvelijoita. Jumala loi meidät elämään voimastaan, kuitenkin hän loi meille myös vapaan tahdon jolla voimme valita olla elämättä Jumalan voimasta. Tämä ilman Jumalaa eläminen johtaa kuitenkin jo elettävässä maanpäällisessä elämässä kaaokseen ja tuonpuoleisessa kadotukseen. Onnellisuuteen tarvitsemme palvelijan identiteetin, sillä palvelijoiksi meidän kutsuttiin. Täydellinen palveleminen heijastaa Jumalan rakkautta. Ei siis meidän omaa rakkauttamme tai omaa erinomaisuuttamme.

[JoKi]

Jos normi ihminen voisi olla synnitön, niin voisiko hän pelastua ilman uskoa?

[pekka]

Jos normi ihminen voisi olla synnitön, niin voisiko hän pelastua ilman uskoa?

Kukaan ihminen ei voi tulla synnittömäksi tässä ajassa.


Hepr. 4:15

Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.


Raamattu kertoo, että vain ja ainoastaan Herra Jeesus oli synnitön maan päällä vaeltaessaan.


Markus 16:

15 Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.

16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

[JoKi]

Mutta jos olisi synnitön, niin voisiko, en siis kysy voiko olla synnitön?

[pekka]

Mutta jos olisi synnitön, niin voisiko, en siis kysy voiko olla synnitön?

Ei ole mitenkään mahdollista kenellekään ihmiselle joten mielestäni täysin turhaa edes tuota miettiäkään.

[toni t]

Mutta jos olisi synnitön, niin voisiko, en siis kysy voiko olla synnitön?

Itse uskon näin että esimerkiksi vauvat pelastuvat jos kuolevat vaikka eivät vielä voi uskoa sillä he ovat synnittömiä. Jumala tuomitsee meidät oikeudenmukaisesti synnistä ja jos on synnitön niin mielestäni silloin ei tietenkään ole tuomiota. Tosiasia on kuitenkin se ettei kukaan ihminen pysty elämään synnittömästä ja epäuskossa eläminen on jo itsessään syntiä sillä silloin ihminen ei rakasta Herra Jumalaa Jumalan lain ensimmäisen ja tärkeimmän käskyn mukaan.

2.Sam.12:21 Mutta hänen palvelijansa sanoivat hänelle: "Miksi teet näin? Lapsen eläessä sinä paastosit ja itkit, mutta lapsen kuoltua sinä nouset ja syöt."
12:22 Hän vastasi: "Kun lapsi vielä eli, paastosin minä ja itkin, sillä minä ajattelin: Kenties Herra on minulle armollinen, niin että lapsi jää eloon.
12:23 Mutta kun hän nyt on kuollut, niin mitä minä enää paastoaisin? Enhän minä enää voi palauttaa häntä. Minä menen hänen tykönsä, mutta hän ei enää palaja minun tyköni."

Daavid oli Jumalalle mieluinen mies ja hän oli perivä Jumalan valtakunnan. Kun Daavidin viaton lapsi kuoli ruumiillisesti niin lapsi ei tullut osalliseksi toisesta kuolemasta vaan hän meni Aabrahamin helmaan paratiisiin saamaan lohdutusta ja odottamaan elämän ylösnousemusta Jeesuksen paluuta. Daavid oli myös menevä lapsen tykö kuollessaan ja tämä vahvistaa sen ettei Jumala rankaise viattomia iankaikkisella kadotuksella mutta viattomatkin ovat osallisia Aadamin synnin kautta tulleesta kuolemasta jossa kaikki kuolevat eli ruumiillisesta (maallisesta) kuolemasta.

Kun ihminen tuli ymmärtämään hyvän ja pahan ja rikkoi Jumalaa vastaan niin Jumala kirosi ihmisen kuolemalla kuolemalla. Silloin Jumala kirosi maan (ruumiin) ihmisen synnin tähden ja ihminen tuli osalliseksi kadotuksesta jos hänen synneistään ei makseta Jumalan tahdon mukaista uhria. Maan kiroaminen on voimassa niin kauan kuin Jeesus palaa takaisin ja siksi kaikki ihmiset ovat osallisia Aadamin synnistä ja kuolevat ruumiillisesta (maallisesti) myös syyttömät syntiin. Kuitenkaan Jumala ei kosta toisella kuolemalla niille jotka ovat syyttömät syntiin. Niille jotka eivät ole tulleet vielä ymmärtämään hyvää ja pahaa. Näin esimerkiksi vauvat voivat kuolla kirotuissa maallisissa ruumiissa mutta eivät joudu maistamaan toista kuolemaa vaan he ovat osallisia iankaikkisesta elämästä paratiisissa, kiitos Herralle!

[JoKi]

Jos olet Pekka sitä mieltä, että normi ihminen ei voi kuolla synnittömänä, niin olen kanssasi samaa mieltä. Tuo vauva asia minulla olikin yhtenä ajatuksena. Paavola taitaa olla myös sitä mieltä, että vauva voi kuolla synnittömänä, itse olen eri mieltä.