hrmn2 kirjoitti:Kirjoitan varmuuden vuoksi jo nyt jäähyväisviestini, kun ei tässä voi olla varma sallitaanko mun lähteä toista kertaa itse vai tapahtuuko se niska-takamus-otteella.
Kaikille synnintekemis-opin edustajille koen antaa muutaman ajatuksen mietittäväksi. Opetatte, että uskova ei voi välttyä tekemästä syntiä jossain uskonelämän vaiheessa. Perustelette tämän uskossa kasvamisella. Eli sanotte, että jokainen uskova lankeaa joskus tekemään syntiä, ja syynä tähän on kasvamattomuus. Sanotte, että Jumala antaa uskoa ja kasvua silloin kun Hän haluaa. Eli sanotte, että Jumala pidättelee meiltä uskoa ja kasvua, joka auttaisi meitä elämään puhtaana synnistä. Ja tämän vuoksi uskova lankeaa tekemään syntiä.
Tuolla opetuksella on muutama seuraus:
- Syntiin ei tarvitse enää suhtautua niin tosissaan, eikä tarvitse valvoa kovin vakavasti. Koska jos on väistämätöntä että joskus lankeaa, niin sille ei vaan mahda mitään. Väsyneenä ja heikkona tulee muistoon ajatus "mutta joskushan sitä syntiä on tehtävä", ja silloin antaa periksi kiusaukselle ajatellen että tässä se pakollinen "tilastosynti" nyt sitten tapahtuu.
- Selittelemme syntimme jollain verukkeella. "Tein syntiä, koska olin vielä kasvamaton". Syntejä ei kuitenkaan saa anteeksi, jos niitä selittelee, vaan jos ne tunnustaa. Synnin tekemiselle ei tule olla mitään veruketta, ei edes ajatuksissa ja sydämessä. Verukkeet paaduttavat sydämemme ja pitävät meitä paatumuksen tilassa.
- Syytämme Jumalaa synnintekemisestämme. Jos uskomme, että synnin vastustamisen kyky on riippuvaista uskon määrästä, ja uskon määrä kasvaa siinä aikataulussa kun Jumala on määrännyt - niin silloinhan syntiä tehdessä sanomme, että emme kyennyt vastustamaan syntiä, koska olimme kasvamattomia, koska Jumala ei ollut vielä tahtonut antaa meille tarvittavaa uskoa ja kasvua. Tämä on kaikista rankin ja vakavin seuraus.
En tahtoisi löytää itseäni Jumalan tuomioistuimen edestä tällaisten asioiden tullessa vastaan. Ja ottaa päälleni niiden satojen ja tuhansien sielujen veren, jotka opetukseni kautta eksyivät paatumukseen ja kevytmielisyyteen syntiä kohtaan. Olen kertonut täällä Jumalan Sanan totuutta rakkaudessa, ja toivon että se herättelee edes jonkun teistä. Enempää en voi tehdä, kuin jättää teidät Jumalan haltuun ja jäädä rukoilemaan puolestanne. Toivon todella, että Sana saa murtaa kaiken mikä murrettavana on.
Kun uskova tulee uskoon ja saa syntinsä anteeksi, niin siitä huolimatta hän on kiinni vielä monissa synneissä, sillä ei hänestä ole tullut täydellistä seuraavana päivänä, eikä seuraavana vuonna, eikä tässä ajassa, siksi Paavalikin sanoi ettei hän ole tullut vielä täydelliseksi. Siksi Pietarikin lankesikin jne.
Jumala antaa meille uskon kasvua joka päivä:
2 Kor 4:16 Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
Ei Hän pidättele meiltä uskoa, vaan se oli sinun väärä tulkinta, jonka teet oman oppisi kautta. Tämäkin kohta paljastaa sen ettei meistä voi tulla synnittömiä, sillä ei synnittömän tarvitse enää uudistua, koska hän olisi kaiken oppinut, eikä häntä tarvitsisi enää uudistaa. Vajavainen tarvitsee uudistusta joka päivä.
Tuon esille erilaisen näkemyksen seurauksista, joita toit esille:
- Syntiin tarvitsee suhtautua vakavasti ja valvoa, koska synti rikkoo ja tuhoaa ihmistä sekä sitä kautta myös muita. Jos on väistämätöntä, että joskus lankeaa, niin juuri sen tähden meidän tulisi joka päivä kasvaa ja uudistua uskossa. Minulle ei tule koskaan mieleen, että kun olen väsynyt tai heikko, että joskushan sitä syntiä on nyt tehtävä. Minulla on aina mielessä että syntiä ei saa koskaan puolustella millään tavalla ja sitä vastaan tulee taistella ja taistella ja taistella jne. Minun mieleeni ei tule koskaan pakollista tilastosyntiä, vaan harmitus ja paha mieli, jos lankean syntiin ja haluan tehdä siitä parannusta.
- Minä en koskaan selittele syntiäni millään verukkeella, vaan teen siitä parannusta. Kasvamattomuuden kautta ei voi syntejä puolustaa, vaan ne täytyy tunnustaa ja hylätä. Olen samaa mieltä kaikki verukkeet paaduttavat ja pitää ihmistä paatumuksen tilassa, siksi uskova ei hyväksy mitään verukkeita, eikä puolustele syntejään.
- Minä en koskaan syytä Jumalaa, jos lankean syntiin, sillä minä siihen olen syypää ei Jumala. En voi käyttää kasvamattomuutta synnin verukkeena missään tilanteessa. Jumala kasvattaa meissä uskoa, eikä minulle tulisi edes mieleenikään syyttää Jumalaa, että itse et ole antanut minulle tarpeeksi uskoa. Jos niin tekisin, niin olisin todella epäterveessä uskossa.
En tahtoisi löytää itseäni Jumalan tuomioistuimen edestä sen takia että olisin taakoittanut uskovia opettamalla uskovan voivan elää armon tilassa ilman syntiä koskaan lankeamatta.
Alkuseurakunnan apostolit eivät opettaneet synnittömyysoppia ja sinä tuomitset heidätkin oppisi kautta, joiden kautta Jumala on antanut sanansa sinullekin. Pysähdy ajattelemaan sitä missä sinä menet. Minäkin haluan kertoa sinulle Jumalan sanan totuutta rakkaudessa, että se herättelisi sinua. Enempää en minäkään voi tehdä, kuin jättää sinut Jumalan haltuun rakas lähimmäiseni ja minäkin toivon, että Jumalan sana saisi murtaa kaiken mikä murettavana on.
En edes ehtinyt huomata Kallen liittyneen seuraamme...
