toni t kirjoitti:Olen ollut todella kiireinen muutaman päivän enkä ole kerennyt kirjoittamaan palstalle. Olen silti lukenut kännyllä viestejä ja ollut ihmeissäni miten kommentit poukkoilevat sinne ja tänne. Hermannin opetus on minusta todella outoa. Kirjoitan nyt suoraan sillä Herman on itse halunnut suoraan tuoda oppiaan esille tänne koeteltavaksi.
Lainaan nyt Hermannin eri kommentteja tästä ketjusta jotta asia selkeytyy.
Olen koittanut monin eri tavoin selittää, miten Raamattu opettaa Jumalan antavan meille armostansa, ansaitsemattomana lahjana, kaiken voiman mitä Hänen seuraamisessa tarvitaan. Meiltä itseltämme ei vaadita mitään, ei edes yrittämistä. Synnistä vapautuminen on meille käsittämätön etuoikeus ja lahja valita elää vapaana synnistä, ja siihen meille on avattu mahdollisuus Jeesuksen täytetyn työn kautta. Meidän itsemme tulee ainoastaan tehdä valinta, kaikki muu voima ja kyvykkyys tulee Jumalalta. Valinnan tekeminen elämän ja kuoleman välillä tuskin on kenellekään liian raskas taakka.
Turvaamalla Jumalaan voitamme aina
Uskova voi langeta syntiin vain, jos hän ei valvo eikä vastusta kiusauksia Hengen voimassa.
Eli joka hetki kun kiusaus tulee, Jumala on jo edeltä valmistanut siitä pääsyn, niin että joka hetki voimme paeta kiusauksia ja elää vapaana synnin vallasta. Mutta elääkseen tällaista elämää, täytyy ymmärtää synnin ja armon olemus vähän syvemmin ja laajemmin kuin vain yksittäisten tekojen tasolla.
Uskova voi tehdä syntiä ainoastaan astumalla ulos armon talosta.
Synti on rikkomus Jumalaa kohtaan. Siksi yksikin pieni synti riittää, se erottaa ihmisen Jumalasta ihan samalla tavalla kuin monet suuret synnit. Siksi kun Jumala osoittaa ihmiselle hänen syntinsä, vaikka se olisikin vain yksi pieni synti, voi sen kokea kauhistuttavalla tavalla, sillä sen myötä ihminen ansaitsee helvetin tulen iankaikkisesti.
Minä voin tässä avoimesti tunnustaa, etten ole elänyt tekemättä syntiä, vaan olen joka päivä tehnyt syntiä.
Jeesus osti synnin orjat vapaaksi verellänsä, niin että ne jotka uskovat Häneen ovat nyt Hänen omaisuuttaan eivätkä enää ole synnin orjia. Tietysti se vaatii kuuliaisuutta uudelle omistajalle, Jeesukselle, sillä muutoin olemme taas synnin orjia. Mutta siis tässä lyhyesti kerrottuna raamatullinen perusta ajatukselle. Ja vaikka en itse ole sitä elämää elänyt (viime aikoina, aiemmin on kyllä ollut sellaisiakin jaksoja), niin en aio tehdä omasta vaelluksestani uskonelämän standardia, vaan pitäydyn ennemmin uskossa Jumalan Sanaan.
Sitähän tässä koko ajan olen koittanut sanoa, että minä pystyn siihen (elämään synnittömästi) ja apostolit ja kuka tahansa pystyy siihen.
Ainakin itse tiedän joka ikinen kerta kun lankean, että olisin voinut olla myös lankeamatta. Joka ikinen kerta.
Mutta totuus on, että jos teen syntiä, teen sitä koska valitsen tehdä sitä, vaikka joka tilanteessa olisin kyennyt valitsemaan myös toisin.
Olen itse monesti ollut sellaisessa suossa. Ja sen kautta olen tullut ymmärtämään sen mistä aiemmin kirjoitin, että se johtuu siitä että itse asiassa rakastan sitä syntiä ja tahdon tehdä sitä. Enhän minä muuten sitä tekisi. En esimerkiksi ole koskaan hakannut päätäni seinään toistuvasti. Mutta silti olen tehnyt toistuvasti syntiä, vaikka olen tiennyt sen olevan vielä vahingollisempaa. Se johtuu siitä, että olen rakastanut synnin tekemistä. Vasta kun olen kohdannut ja tunnustanut tämän, olen päässyt sellaiselle paikalle, jossa en enää yritä olla tekemättä näitä syntejä. Se on sellainen ihmeellinen levon ja rauhan paikka, jota sanotaan ristin juureksi. Siinä vaan totean, että Herra sinä tiedät että rakastan näitä syntejäni, enkä edes tahtoisi niistä luopua. Ja tunnustanut samalla myös synniksi sen, että olen esittänyt ikäänkuin olisin tahtonut luopua niistä. Tämä on todellista lihan kuolemista. Ennen sitä on kaikki taisteleminen oikeastaan vain lihallista rimpuilua. Mutta kun kohtaa ja tunnustaa totuuden omasta itsestään syvimpään ja salatuimpaan saakka, niin olen ainakin itse kokenut kuinka ihmeellisesti Jumalan siinä hetkessä kohtaa. Ja siitä kun lähtee eteenpäin, huomaa että sitä on tapahtunut ihmeellistä muutosta. On kuin synti olisi paljastettu kaikesta koreudestaan, niin että siihen ei enää koe samanlaista vetoa. Sama synti josta aiemmin nautti niin paljon, ettei sitä monesti pystynyt vastustamaan, tuntuu yhtäkkiä vähemmän houkuttelevalta kuin pään hakkaaminen seinään. Totuus on tehnyt meidät vapaaksi.
Jos olemme saaneet osaksemme tuon armon, meidän ei todellakaan kannata pelata elämän suurinta uhkapeliä tekemällä uudestaan syntiä! Ihmiset voivat katsoa sormien lävitse syntejämme, koska he eivät itse halua valvoa niin vakavasti eivätkä he sen myötä voi opettaa muitakaan tekemään niin, mutta Jumala ei kuuntele verukkeita. Hän on maksanut kuolemallaan koko syntivelkasi kärsimällä puolestasi tuskallisen rangaistuksen, ja Hän ilmoittaa sinulle mitä sinun on nyt tehtävä. Jos suhtaudut siihen välinpitämättömästi, poljet jalkoihisi Hänen Poikansa kallisarvoisen veren. Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää (Gal.6:7)
Hermannin mukaan meidän täytyy vain tehdä valinta ja kaikki muu kyvykkyys (synnittömään elämään) tulee Jumalalta, meidän ei tarvitse edes yrittää mitään. Hermannin mukaan voimme langeta jos emme valvo ja vastusta kiusauksia Hengen voimassa. Hermannin mukaan uskova voi tehdä syntiä ainoastaan astumalla ulos armon talosta.
Hermannin mukaan yksi pienikin synti riittää eroittamaan ihmisen Jumalasta kuten monet suuret synnit. Hermannin mukaan yhden pienenkin synnin tähden ansaitaan helvetin iankaikkinen tuli.
Herman tunnustaa avoimesti ettei ole elänyt tekemättä syntiä vaan on tehnyt sitä joka päivä. Herman myös sanoo että hän tietää että joka kerta kun hän on langennut niin hän olisi voinut myös olla lankeamatta - sillä Herman uskoo pystyvänsä elämään synnittömästi (Jumalan armosta) jos hän vain haluaa sen valita.
Herman sanoo että hän rakastaa syntejä joita on toistuvasti tehnyt ja hän on tunnustanut Jumalalle ettei halua edes luopua niistä. Hermannista tunnustus Jumalalle että se on syntiä että on esittänyt halua luopua synneistä on todellista lihan kuolemista.
Herman sanoo että totuus on tehnyt meidät vapaiksi vaikka hän oman todistuksensa mukaan elää joka päivä syntiä tehden ja rakastaen valiten mielummin synnin kuin Jumalan tahdon. Hermannin opetuksen mukaan hän joka päivä astuu itse ulos armon talosta ja tulee rakkaiden syntiensä kautta osalliseksi iankaikkisesta tuli järvestä - sillä hänen mukaansa yksi pienikin synti siihen riittää. Hermannin oman opetuksensa todistuksen nojalla hän luopuu joka päivä uskosta ja on osallinen kadotustuomiosta. Todennäköisesti Herman sitten joka päivä tietoisten syntiensä päälle uudistaa uskonsa Jeesukseen ja uskossa omistaa Jeesuksen sovitusuhrin armon itselleensä.
Herman myös opettaa ettei kannata pelata uhkapeliä tekemällä uudestaa syntiä ja että jos suhtaudut Jumalan armoon välinpitämättömästi, poljet jalkoihisi Hänen Poikansa kallisarvoisen veren.
Minun mielestäni Herman ja sanon tämän rakkaudella sinua kohtaan sinä itse pidät Jumalan Pojan verta pilkkanasi oman opetuksesi todisteella. Sillä sen mukaan mitä opetat ja miten sitten itse elät suhteessa omaan opetukseesi niin sinä poljet jalkoihisi Jumalan Pojan veren koska joka päivä tietoisesti rakastat enemmän oman todistuksesi mukaan syntejä kuin Jumalan tahtoa ja siksi valitset synnit vaikka olisit oman todistuksesi mukaan voinut valita aina toisin.
Herman sinä rakastat oman todistuksesi mukaan enemmän synnin himojasi kuin Jumalaa koska valitset oman todistuksesi mukaan joka päivä synnin etkä Jumalaa vaikka sinun mukaasi Jumala antaisi sinulle voiman elää ilman syntejäsi jos vain valitsisit Jumalan armon. Eikös juuri se ole Jumalan armoon välipitämättömästi suhtautumista että ihminen valitsee tietoisesti joka päivä ennemmin synnit joita rakastaa kuin Jumalan tahdon vaikka ihminen tietäisi että Jumala päästäisi hänet synninhimoista jos hän vain haluaisi valita niin!
Tuollainen on juuri Jumalan Pojan veren jalkoihin tallaamista sillä kun päivittäin astut oman todistuksesi mukaan omasta valinnastasi ulos armon talosta niin hylkäät joka päivä omasta valinnastasi Jumalan ja valitset synnit jotka johtavat iankaikkiseen tuleen. Kuitenkin uskallat elää näin (tietoisesti) ja syyksi luulen sen että tulet aina sitten synnit tyydytettyäsi uudistamaan uskosi niinkuin opetat tekemään jos lankeaminen on käynyt.
Eli sinun oman opetuksesi ja todistuksesi mukaan teet joka päivä syntiä vaikka tiedät että sinun ei tavitsisi tehdä jos et vain haluaisi sitä tehdä.
Sinun ei tarvitsisi edes yrittää päästä synneistäsi vaan Jumala päästäisi sinut ja pitäisi armossaan poissa (oppisi mukaan) mutta koska rakastat syntäjäsi niin siksi valitset päivittäin ne Jumalan armon sijaan. Sitten varmaan tuot syntisi Jumalan eteen ja uudistat uskosi ja uskossa omistat Jumalan armon omalle kohdallesi. Tällainenhan olisi täysin Jumalan armon hyväksi käyttöä koska jos tietoisesti joka päivä valitset synnit vaikka voisit valita toisin ja saisit siihen myös voiman jos haluaisit sekä tiedät olevasi niiden (syntien) kautta tuli järven oma niin teet niin koska sen jälkeen uudistat vain oppiesi mukaan uskosi ja omistat armon itsellesi ja jatkat tyhjältä pöydältä. Sinun oma oppisi tuomitsee sinut Herman.
Hebr.10:26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä.Herman toivon että rukoillen Jeesusta tutkit oppiasi sillä tuollainen vie varmasti kohti tuhoa.
ja viimeises oli viekoitteleva ehdotus sille korkealle nuoralle nousemisesta ja siitähän ei seuraa mitään hyvää.Menee taiteiluksi.
Älkää unohtako että Sanan edellä nöyrtymällä saa ymmärryksen kaikkeen mitä Jumalan Sana opettaa eikä Sana ole mitään tekemisessä sellaisen asenteen kanssa.
