Oma ajatukseni vai se oli Jumalasta?

[paa]

Noista unista: ihan pienestä lapsesta asti näin painajaisia useita kertoja viikossa, välillä montakin yötä putkeen. Unet olivat tosi pelottavia, heräsin monesti omaan itkuun ja huutoon (vielä aikuisenakin..). Tätä jatkui koko lapsuuden, ja aikuisenakin aina siihen asti, kunnes pari vuotta sitten tulin uskoon ja rukoilimme Herralta, että unet vähenisivät ja niin todella kävikin: nykyään näen painajaisia todella harvoin. Siitä kiitos Herralle! Mutta kerroin tämän siksi, kun noista unista puhuttiin, niin suurin osa näistä mun näkemistä painajaisista liittyi jollakin tavalla saatanaan. Joko se oli itse unissa, tai sen värväämät ihmiset. Välillä joku läheisistäni saattoi muuttua piruksi, joskus niitä oli useampikin tunkeutunut kotiini. Usein näissä unissa jouduin paeta saatanaa, ja monesti unet olivat myös todella väkivaltaisia, veri ja sisälmykset vaan roiskui. No, Jumalasta nämä eivät varmastikaan olleet, ja eihän näillä mitään väliäkään ole.. mutta jotenkin yhä häiritsee se, että miksi ihmeessä ne liittyivät saatanaan niin vahvasti.

Pahoittelut, että/jos meni liian ot:ksi

[Juha]

Minä olen saanut lohdutusta Herralta myös sekä vastauksia juurikin esim. toisen ihmisen kautta. Kerran olin kipuillut erään asian kanssa jo pidemmän aikaa, ja Jumala vastasi sitten lopulta ihan suoraan siten, että ajatus/vastaus tuli mieleeni ja yksinkertaisesti vaan tiesin, että se on Jumalasta. Se oli ihmeellistä, en osaa selittää paremmin. Tästä on nyt aikaa reilu vuosi, mutta harmittaa, että mitä enemmän aikaa on kulunut, niin joskus saatan välillä epäillä, että oliko se sittenkään Jumalasta. Alan aina epäillä kaikkea mahdollista hyvää tai ihmeellistä, mitä itselle on tapahtunut.

Jos tuo asiasi ei ole liian henkilökohtainen mihin koet saaneesi Jumalalta vastauksen, niin tuo tänne koeteltavaksi se vain

[Juha]

Noista unista: ihan pienestä lapsesta asti näin painajaisia useita kertoja viikossa, välillä montakin yötä putkeen. Unet olivat tosi pelottavia, heräsin monesti omaan itkuun ja huutoon (vielä aikuisenakin..). Tätä jatkui koko lapsuuden, ja aikuisenakin aina siihen asti, kunnes pari vuotta sitten tulin uskoon ja rukoilimme Herralta, että unet vähenisivät ja niin todella kävikin: nykyään näen painajaisia todella harvoin. Siitä kiitos Herralle! Mutta kerroin tämän siksi, kun noista unista puhuttiin, niin suurin osa näistä mun näkemistä painajaisista liittyi jollakin tavalla saatanaan. Joko se oli itse unissa, tai sen värväämät ihmiset. Välillä joku läheisistäni saattoi muuttua piruksi, joskus niitä oli useampikin tunkeutunut kotiini. Usein näissä unissa jouduin paeta saatanaa, ja monesti unet olivat myös todella väkivaltaisia, veri ja sisälmykset vaan roiskui. No, Jumalasta nämä eivät varmastikaan olleet, ja eihän näillä mitään väliäkään ole.. mutta jotenkin yhä häiritsee se, että miksi ihmeessä ne liittyivät saatanaan niin vahvasti.

Pahoittelut, että/jos meni liian ot:ksi

Saatana kiusaa unien kautta uskovia joskus.

Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Jaak. 4:7

[Siivetön]

Uskon, että uskova oppii, tai olisiko oikeampi sana harjaantuu matkan varrella erottamaan,
mikä uni on Jumalalta ja mikä jostain muusta hengestä tai ihmisen omasta alitajunnasta.

Omalla kohdallani olen sitä mieltä, että Jumalan antama uni täyttä jossain määrin samat kriteerit,
kuin tulee täyttää Jumalalta tuleen profetiankin; "Mutta profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehoitukseksi ja lohdutukseksi." 1 Kor. 14:3

Koskaan en ole myöskään kokenut, että Jumalalta tullut uni olisi jättänyt pelkoon tai ahdistukseen, vaan aina on mukana ollut ns. pääsyyn näyttävä tie, jos siinä on ollut varoitusta jostain uhkasta tai sitten vain jonkinlainen rauha ja lepo on jäänyt sisimpään, että tästäkin selvitään, jos unessa on ollut jotain pelkoa aiheuttavaa, sillä rakkaudessa ei ole pelkoa, koska täydellinen rakkaus (Jeesus) karkoittaa pelon ja antaa turvan kaikissa elämämme vaiheissa.

Näin erääseen palvelutehtävääni liittyen unen, jossa astuin eräänlaiseen takahuoneeseen jossa näin kaksi paksua käärmettä, joilla oli ihmisen pää ja kädet ja aistin että jokin vaara uhkaa noissa tiloissa/huoneissa ja jollain tavoin ymmärsin, että sieltä tiloista on hävinnyt jostain syystä ihmisiä aiemminkin ja sama kohtalo uhkaa minuakin.

Kun sitten siinä unessa käänsin selkäni toiselle näistä käärmeistä, näin saman tien sellaisen leveän veitsen välähtävän ja tunsin sen iskun selässäni vasemman lapaluun vieressä ja jo siinä unessa ajattelin, että tähtäin oli lyödä sydämen kohdalle, eli antaa kuolettava isku.

Saman tien aivan kuin jostain olisi sanottu, etten ole ensimmäinen, jolle on käynyt näin ja vielä jälkeenikin tulee henkilöitä, jotka kokevat tuon saman.

Vaikka uni oli noinkin raju, en kokenut suoranaista pelkoa tai kauhua, vaan tiesin koko ajan olevan kysymyksessä kuvainnollinen ilmoitus tulevasta ja niinpä sitten saman päivän iltana sain tuon puukoniskun sanojen muodossa selkääni ja se oli juurikin selkäni takana tapahtuva ja sieltä tuleva isku ja pian tapahtuneen jälkeen selvisi, että on ollut muitakin jo minua aikaisemmin, joille on käynyt samoin ja vasta juuri n. vajaa kuukausi sitten sain tiedon, että jossain muodoin saman kohtalon on kokenut pari muutakin henkilöä jälkeeni, eli tuo uni on nyt toteutunut kokonaisuudessaan ja aikaa tuon kokonaan toteutumiseen meni n. pari vuotta.

[paa]

Minä olen saanut lohdutusta Herralta myös sekä vastauksia juurikin esim. toisen ihmisen kautta. Kerran olin kipuillut erään asian kanssa jo pidemmän aikaa, ja Jumala vastasi sitten lopulta ihan suoraan siten, että ajatus/vastaus tuli mieleeni ja yksinkertaisesti vaan tiesin, että se on Jumalasta. Se oli ihmeellistä, en osaa selittää paremmin. Tästä on nyt aikaa reilu vuosi, mutta harmittaa, että mitä enemmän aikaa on kulunut, niin joskus saatan välillä epäillä, että oliko se sittenkään Jumalasta. Alan aina epäillä kaikkea mahdollista hyvää tai ihmeellistä, mitä itselle on tapahtunut.

Jos tuo asiasi ei ole liian henkilökohtainen mihin koet saaneesi Jumalalta vastauksen, niin tuo tänne koeteltavaksi se vain

Se on aika henkilökohtainen. Lisäksi multa on niin hyvin nyhdetty luottamus ihmisiin, että pelkään muiden arvostelua ja mielipiteitä, vaikka tiedostankin ettei tarvitsisi pelätä.

[Juha]

Minä olen saanut lohdutusta Herralta myös sekä vastauksia juurikin esim. toisen ihmisen kautta. Kerran olin kipuillut erään asian kanssa jo pidemmän aikaa, ja Jumala vastasi sitten lopulta ihan suoraan siten, että ajatus/vastaus tuli mieleeni ja yksinkertaisesti vaan tiesin, että se on Jumalasta. Se oli ihmeellistä, en osaa selittää paremmin. Tästä on nyt aikaa reilu vuosi, mutta harmittaa, että mitä enemmän aikaa on kulunut, niin joskus saatan välillä epäillä, että oliko se sittenkään Jumalasta. Alan aina epäillä kaikkea mahdollista hyvää tai ihmeellistä, mitä itselle on tapahtunut.

Jos tuo asiasi ei ole liian henkilökohtainen mihin koet saaneesi Jumalalta vastauksen, niin tuo tänne koeteltavaksi se vain

Se on aika henkilökohtainen. Lisäksi multa on niin hyvin nyhdetty luottamus ihmisiin, että pelkään muiden arvostelua ja mielipiteitä, vaikka tiedostankin ettei tarvitsisi pelätä.

Ok, ei se mitään

[Mr Kerimäki]

paa....Kysyit tuolla aiemmin ,mistä päättelin ,että se oli enkeli.No se on tunne ,että enkeli oli ja sitte tapa ,jolla Hän puhui oli aivan erilainen kuin ymmärrän Pyhän Hengen puhuvan .Siis tilanne oli silloin tavallinen ja ei tavallinen ..hyppäsin traktorin kopista ulos ja laittelin sokkaa auran kiinnityslaitteeseen ja kun oikaisin itseni niin sitten se puhe tuli vierestä ,kuin Mies olis seisonut siinä konkreettisesti ja puhui ja kysyi .

[paa]

Ok, kiitos vastauksesta!