Voiko uskova elää synnittömästi?

[hrmn]

Siis..
ihminen tulee uskoon. Hän vastaanottaa uskon vapauden kaikista synneistä.
Jumala on valmistanut hänelle vastedes mahdollisuuden päästä kiusauksesta, joka tarkoittaa sitä, että Jumala on antanut hänelle
mahdollisuuden olla tekemättä syntiä. Uskova nyt siis itse valitsee, tekeekö hän syntiä vai ei ja jos hän valitsee väärin, niin tähän Jumala ei voi enää vaikuttaa.
Kuitenkin Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä ja ihminen saa Pyhän Hengen voiman.

Jos nyt ihminen osaa tästedes valita koko ajan oikein, hän periaatteessa voi sanoa olevansa synnitön sen jälkeisessä elämässä, kun on tullut uskoon, koska on itse valinnut olla lankeamatta. Jos siis on mahdollisuus valita oikein aina, on mahdollista olla tekemättä enää mitään syntiä?
Ja jos ihminen käyttää tuon mahdollisuuden valita oikein ja myös valitsee oikein, eikä tee enää syntiä, niin eikö hän silloin ole synnitön uskoon tulosta eteenpäin, jos hän valitsee aina oikein eikä siis tee syntiä. Jos häneltä kysytään, että onko sinulla syntiä, hän voi sanoa, että ei ole. Ennen oli mutta nyt voin sanoa, että ei ole, koska olen uusi luomus ja olen toiminut sen mukaan. Eikä hän silloin ole synnitön ja tee koko ajan täydellisiä tekoja? Eikö hänestä ole tullut kuin Jeesus?

Mielestäni käsitteet 'synnitön' ja 'ei ole syntiä' ja 'kuin Jeesus' ovat sekaannuttavia ja harhaanjohtavia, sillä niillä voidaan tarkoittaa ja ne voidaan tulkita niin monella eri tavalla. Minulle itselleni tulee niistä ainakin sellainen käsitys, että ei ole enää mahdollisuutta langeta. Siksi en itse käytä sellaisia käsitteitä, vaan puhun ennemmin synnin vallasta vapaudessa elämisestä.

Kuinka sitten, jos uskosta osaton osaa kuitenkin tehdä myös hyviä tekoja, niin eikä hänelläkin ole jonkinmoinen valinnan mahdollisuus tehdä oikein?
Onko Jumala näin antanut heillekin mahdollisuudem valita oikein? Jos he valitsevat väärin, Jumala voi antaa heille uskon vapauden uskoon tulossa joka on mahdollisuus päästä kiusauksesta ja valinnan mahdollisuus tehdä oikein. Jos kuitenkin uskova tekee väärin, niin sille Jumala ei voi mitään?

Uskosta osaton ei voi valita olla tekemättä syntiä, sillä hän elää koko ajan synnin orjuudessa / alaisuudessa. Tavallaan kaikki mitä hän tekee on syntiä, sillä "hyvätkin teot" ovat tehty ilman Jumalaa, omassa vanhurskaudessa, ja se on syntiä. Ainoastaan uskoontulon kautta voi vapautua synnin orjuudesta ja avautuu mahdollisuus valita olla tekemättä syntiä. Uskosta osattomalle ei siis ole mahdollisuutta valita, uskovalle se on olemassa. Ja uskova voi valita tekeekö hän Jumalan vaikuttamia tekoja, vai omia tekoja eli syntiä. Sanan mukaan Jumala vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen niihin Jumalan tekoihin, joten uskova ei voi saada siitä mitään kunniaa itsellensä eikä voi ylpistyä.

[Siivetön]

Siivettömälle: En ymmärrä, mitä ihmeen "vuotokohtia" voi olla. Sama kait se on on onko vuoto iso tai pieni, silti sen vuodon alullepanija on sama, ja se on synti, joka pitää erossa Jumalasta. Sehän on omavanhurskautta, silloinhan pitää olla tilkitsemässä jatkuvasti uutta vuotoa, kun edellinen on saatu tilkittyä, loppujen lopuksi siinä käy niin, että koko asumus uppoaa, kun vuotoja ei saadakaan paikatuksi.

Meinaatko, että Jeesus parantaa puolittaisesti, eikä kokonaan? Vaikka Hän on toisin luvannut.

Näinhän siinä tapahtuisi, ellei meillä olisi turva Jeesuksessa Kristuksessa, joka Pietarillekin ojensi kätensä, kun Pietari joutui tunnustamaan uskonsa pienuuden ja sen seurauksen aallot lakkasivat kannattelemasta häntä, mutta Hän Jeesus Kristus ojensi kätensä..... ja niin Hän tekee vielä tänäänkin meidän heikkojen ja huonojen kohdalla.

Siksi me heikot ja vuotavat tarvitsemmekin jatkuvasti Jeesusta Kristusta ja Hänen armoaan joka hetki ja joka päivä, koska olemme itsessämme heikkoja ja pieniuskosia, ei edes sinapinsiemen vertaa ole uskoa, mutta Hänessä mekin saamme olla vahvoja, mutta vain Hänessä.

Ja hän sanoi minulle:
"Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa."
Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.
Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä. (2.Kor.12: 9-10).

[hrmn]

En tiedä ymmärsinkö nyt mitä tarkoitat. Synnin orjuudessa elävän Jumala voi tietysti vapauttaa, ja vain yksin Jumala sen voi tehdä. Mutta orjan täytyy myös itse tahtoa vapautua, muutenhan hän valitsee orjaksi jäämisen. Orjuudesta vapautumisen jälkeen hän ei ole enää synnin orja, eikä hänen niinollen tarvitse enää totella syntiä, joka oli hänen entinen omistajansa.

Ymmärrän nyt mitä "hrmn" tarkoittaa, mutta nämä jotkut viestinsä ovat sen laatuisia, että jos on käynyt keskustelua sellaisen henkilön kanssa, joka todellakin uskoo uudestisyntymän jälkeiseen synnittömyyteen, väkisinkin aluksi mieltää "hrmn":kin ajavan takaa samaa asiaa.

Boldasin viestistään viimeisen lauseen, joka on juuri yksi niistä lauseista, joka saattaa antaa juuri tuollaisen "synnittömyys" kuvan kirjoittajastaan.

Tuo ajatus perustuu näihin Jeesuksen sanoihin:

Joh.8
31 Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;
32 ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".
33 He vastasivat hänelle: "Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: 'Te tulette vapaiksi'?"
34 Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.
35 Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti.
36 Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.

Tämä vertauskuva oli sen ajan ihmisille hyvin tuttu, sillä silloin oli orjuutta. Orjalla ei ollut omaa elämää, vaan orja eli täysin omistajansa tahtoa toteuttaen. Ainoa keino vapautua orjuudesta oli tulla myydyksi toiselle omistajalle. Järjestettiin orjamarkkinoita, jossa pystyi ostamaan itselleen orjan. Sitä kun orja ostettiin itselleen omaksi, kutsuttiin "lunastamiseksi". Kun orja oli lunastettu, saattoi hän kulkea pois orjamarkkinoilta ja entisen omistajan orjuudesta uutta omistajaansa seuraten. Tätä samaa sanaa "lunastus" käytetään Uudessa testamentissa kuvaamaan sitä, mitä Jeesus teki ristillä ihmiskunnalle. Eli vertauskuvallisesti koko maailma on suuri orjamarkkina, ja Jeesus maksoi ristillä hinnan jokaisesta ihmisestä, lunastaen meidät kaikki omakseen. Mutta vain ne saavat tuon vapauden omakseen, jotka lähtevät pois entisen omistajansa alaisuudesta uuden omistajansa alaisuuteen, eli jotka uskovat evankeliumin, tekevät parannuksen synneistänsä ja seuraavat Jeesusta. Jeesuksen seuraajia kutsutaan Uudessa testamentissa alkukielessä monessa kohtaa Hänen orjikseen. Eli jos haluamme olla vapaita synnin orjuudesta, täytyy meistä tulla Kristuksen orjia. Ero on tietysti vain se, että kun teemme itsestämme Jeesuksen orjia, Hän kutsuukin meitä ystävikseen, eikä pidä meitä kahleissa ja siteissä niinkuin edellinen omistajamme synti. Hän on Hyvä Paimen joka kohtelee "orjiaan" täydellisen rakkauden kautta.

Jos nyt olen ymmärtänyt oikein Hermannia (niin, oletko muuten sama henkilö, joka kirjoitti aiemmin täällä Hermanni nickillä? ainakin ilmapiiri viesteissäsi on sama?) hän puhuu juurikin siitä, että asemaltamme olemme vanhurskaita Jumalan pyhiä, emme siis enää vihollisen hallinnan alaisia, mutta tilaltamme emme täällä ajassa voi olla täysin synnittömiä, koska meissä on lihan tahto kuolemaan saakka mukanamme, jolla on uudestisyntyneessäkin ihmisessä vielä mahdollisuus nostaa päätään siinä määrin, että ihminen määrätyissä tilanteissa valitsee toimia sen mukaan.

Muuten allekirjoitan tämän, mutta uskon itse siihen, että missään tilanteessa meidän ei ole pakko toimia vanhan ihmisen halujen ja himojen mukaan. Uudessa testamentissa on niin moneen otteeseen annettu valtavia lupauksia siitä, että Jumala on voimallinen pitämään meidät puhtaana ja auttamaan meidät ulos jokaisesta kiusauksesta lankeamatta, jos vain itse tahdomme ja valitsemme Häneen turvaamisen.

[Siivetön]

Mulle on Hermanin "oppi" tullut vastaan ihan muissa kuvioissa joten kommentoin täällä hänelle että "oot tullut alaspäin latvasta oppisi kans"
Siellä sai kyllä sen kuvan että se on samaa synnittömyysoppia mitä täälä nyt tuodaan mutta nyt on jutut pehmentyneet.

Itsellänikin on aiemmalta ajalta Hermannista määrätynlainen kuva, joka on tosin aika lyhyeltä ajalta ja tuo aika antoi kuvan eräänlaisesta yläpuolelta puhujasta, joka usein minuakin nuhteli, enkä koskaan oikein päässyt tietämään, mistä aiheesta ja syystä?

Mutta ehkäpä aika meitä itsekutakin kasvattaa johonkin suuntaan ja kuten edesmennyt äitini tapasi sano, että kyllä Jumala omat kukkonsa ja kanansa kynii ja niistää, niin olisiko tuota tapahtunut meidän itse kunkin kohdalla?

Joskus saatamme päästä siirtymään jopa luokalta toiselle ja joskus taas joutua käymään paksupäisyytemme vuoksi montakin kertaa saman luokan ja ei muuta kuin uudet ehdot kerta toisensa jälkeen, mutta onneksi Hän on luvannut kuitenkin saattaa työnsä hyvään päätökseen meidän jokaisen omansa kohdalla, joten mennään etiäpäin armahtaen ja armahdusta saaden, eiks jeh!?

[Siivetön]

Muuten allekirjoitan tämän, mutta uskon itse siihen, että missään tilanteessa meidän ei ole pakko toimia vanhan ihmisen halujen ja himojen mukaan. Uudessa testamentissa on niin moneen otteeseen annettu valtavia lupauksia siitä, että Jumala on voimallinen pitämään meidät puhtaana ja auttamaan meidät ulos jokaisesta kiusauksesta lankeamatta, jos vain itse tahdomme ja valitsemme Häneen turvaamisen.

Niin, minun ymmärykseni mukaan täälä ei ole kukaan väittänytkään, että olisi missään tilanteessa pakko toimia vanhan ihmisen halujen ja himojen mukaan sen jälkeen, kun on pääsyt Kristuksen vapauteen, mutta totuus nyt vain on meidän itse kunkin kohdalla, että meissä ei ole yhtään niin vahvaa uskovaista, joka olisi kyennyt pysymään vahvana ja syntiin lankeamattomana aina ja joka tilanteessa.

Tuohon tahdon asiaan sanoisin, että uskon meillä olevan paljonkin tahtoa jokaisella Herran omalla, kuten oli Pietarillakin ennen, kuin tilanne oli päällä, mutta kun tilanne tuli päälle, pelko peitti alleen tuon hyvä ja kunnioitettavan tahdon ja samaa oli kai kokenut Paavalikin, koska puhui siitä, että ei tee sitä hyvää, mitä tahtoo jne......

[Aamu-Usva]

Meillä nykyajan uskovilla on ainakin sellaisen opetuksen alle nöyrtymisen suhteen isoja ongelmia... Aina ajatellaan, että kyllähän nyt minä saan opetusta Jumalalta siinä missä tuo toinenkin. Kuitenkin Jumala on asettanut seurakuntaan ihmisiä myös opettajiksi ja paimeniksi.

En ole itse ollut Hermannin kanssa juurikaan tekemisissä, mutta näin vuosia sitten unen, jonka kautta Jumala puhui minulle, että Herman on oikea paimen, joka menee ovesta sisälle. Joh.10:2, 9.

[PetriFB]

Raamatun sanan todistuksen valossa on kiistatonta ettei uskovasta voi tulla synnitöntä tässä ajassa, eikä hän voi kasvaa tai tulla armossa sellaiseen tilaan, että hän voi olla ilman syntiä lankeamatta koskaan tekemään syntiä tässä ajassa.

1 Tim 6:
3 Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen,
4 niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja,
5 alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen.

Silloin kun uskova ei ole juurtunut Jumalan sanan totuuteen, niin sanan todistuksen valossa se synnyttää paisumusta sydämessä, joka ilmenee jatkuvasti riitakysymysten esille ottamisena sekä sanankiistojen kipeytenä. Seuraukset ovat karmeat Raamatun sanan mukaan silloin kun ei ole alistuttu Raamatun totuuden alaisuuteen, sillä se synnyttää kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja ja alituisia kinastuksia.

Tämäkin asia on tuotu esille jo vaikka kuinka monta kertaa Raamatun sanan todistusten kera, mutta siitä huolimatta sitä halutaan yhä uudestaan ja uudestaan polkea jalkohin sekä riitakysymys ja sanankiistojen kipeys jatkuu loputtomiin, ellei sitä itse lopeta, sillä hyödytöntä on sellaisten kanssa keskusteleminen, jotka eivät pidä totuudesta kiinni, sillä se johtaa loputtomaan eipäs juupas keskusteluun. Ihminen joka ei nöyrry totuuden sanan edessä löytää loputtomia verukkeita väärälle opetukselleen ja siksi jossakin kohtaa on viisasta vetäytyä keskustelusta ja jättää ihminen elämään oppinsa keskelle ja aika näyttää nöyrtyykö hän vai jatkaako hän valheen tiellä, sillä eletty elämä todistaa ettei kukaan uskova voi elää lankeamatta syntiin tässä ajassa.

Room 16:
17 ¶ Mutta minä kehoitan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä.
18 Sillä sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.

[Siivetön]

Aamen!

Kiitos PFB, näin se on.

Kuten tuolla jo kirjoitin, meidän tulisi enempi luottaa siihen, että Jumala voi
ja Hän voi tämän synnittömyysopinkin puolestapuhujat ohjata oikealle tielle,
jos heillä on halu ja tahto sitä kulkea.

On vain niin surullista nähdä, miten ihminen on sokaistunut omalle itselleen,
kun ei näe omia syntisiä tekojaan ja siksi olettaa jo olevansa täydellisyydessä,
vaikka sivustakatsjat joutuvat näkemään, ettei sitä täydellisyyttä ole itsekään
vielä saavutettu ja siitä huolimatta niitä taakkoja ollaan kasaamassa muiden
selkään.

Sillä varsin taakoitetuksi saatta tulla varsinkin joku nuori uskovainen tuollaisista
puheista tai sitten liian aralla omallatunnolla varustettu henkilö, jonka on jo
muutenkin vaikea uskoa Jumalan armon ja anteeksiantamuksen kokonaisvaltaisuuteen.

[PetriFB]

Aamen!

Kiitos PFB, näin se on.

Kuten tuolla jo kirjoitin, meidän tulisi enempi luottaa siihen, että Jumala voi
ja Hän voi tämän synnittömyysopinkin puolestapuhujat ohjata oikealle tielle,
jos heillä on halu ja tahto sitä kulkea.

On vain niin surullista nähdä, miten ihminen on sokaistunut omalle itselleen,
kun ei näe omia syntisiä tekojaan ja siksi olettaa jo olevansa täydellisyydessä,
vaikka sivustakatsjat joutuvat näkemään, ettei sitä täydellisyyttä ole itsekään
vielä saavutettu ja siitä huolimatta niitä taakkoja ollaan kasaamassa muiden
selkään.

Sillä varsin taakoitetuksi saatta tulla varsinkin joku nuori uskovainen tuollaisista
puheista tai sitten liian aralla omallatunnolla varustettu henkilö, jonka on jo
muutenkin vaikea uskoa Jumalan armon ja anteeksiantamuksen kokonaisvaltaisuuteen.

Olen samaa mieltä kanssasi, että synnittömyysopiin tai ilman syntiä oppiin tai millä nimellä se kulkeekin uskovat ihmiset eivät ota taakkoja ihmisten harteilta, vaan kasaavat sitä lisää ja vieläpä hirmuisesti.

[Siivetön]

Meillä nykyajan uskovilla on ainakin sellaisen opetuksen alle nöyrtymisen suhteen isoja ongelmia... Aina ajatellaan, että kyllähän nyt minä saan opetusta Jumalalta siinä missä tuo toinenkin. Kuitenkin Jumala on asettanut seurakuntaan ihmisiä myös opettajiksi ja paimeniksi.

En ole itse ollut Hermannin kanssa juurikaan tekemisissä, mutta näin vuosia sitten unen, jonka kautta Jumala puhui minulle, että Herman on oikea paimen, joka menee ovesta sisälle. Joh.10:2, 9.

Mistä voimme tietää, mistä hengestä tuo unesi oli lähtöisin?

Oliko se siis Jumalan Hengen puhetta Sinulle, vai oliko se oman lihasi ja alitajuntasi tuotetta?

Millä kriteereillä itse arvioit, mikä on Jumalasta ja mikä jostain muusta lähteestä, esim. ihmisestä itsestään?

Edit: Tästä aiheesta toki olisi hyvä tehdä ihan oma keskustelun avauksensa ja sen teenkin kun ehdin, ellei kukaan muu ole sitä siihen mennessä tehnyt.