Voiko uskova elää synnittömästi?

[hrmn]

Tajuan ehkä tasan mitä hrmn opettaa ja ehkä se voi olla jonkin kohdalla tottakin että kykenee elämään täysin Kristuksen levossa niin että on vapaa kaikesta ja vaan odottaa Herraansa.Mutta jotenkin vaikea ajatella että edes kukaan vanha 100 v Kristuksen "ratsu" puhuis vanhanakaan synnittömästä elämästään vaan sillä mitä mitä Jeesus Kristus on tehnyt...eli kerskais Herrastaan ja nöyränä odottais.

Siinäpä hän sitten lankeaisi ensimmäisen kerran, jos alkaisi kerskata synnittömyydestään ikäänkuin se olisi oma saavutuksensa

[hrmn]

Jos sinun teoriasi pitäisi paikkaansa että kyse ei ole uskonkasvusta vaan siitä että otamme vain uskossa vastaan sen mitä Jeesus on tehnyt meidän puolesta ristillä niin miksi tämä teoria ei toimi käytännössä? Miksi sinäkään et pysty sitten elämään niin kuin opetat? Tai miksi Raamatussa voidellut apostolit eivät pysyneet elämään teoriasi mukaan?

Oletko lukenut opetuksiani yhtään? Sitähän tässä koko ajan olen koittanut sanoa, että minä pystyn siihen ja apostolit ja kuka tahansa pystyy siihen. Jos uskova lankeaa, ei kyse ole siitä etteikö hän olisi pystynyt olemaan lankeamatta, vaan lankeaminen tapahtuu koska uskova valitsee sen. Valintatilanne edellyttää kahta vaihtoehtoa, joiden väliltä voi vapaalla tahdollaan valita. Jos joku sanoo ettei kyse ole valinnasta, niin silloin väitetään että uskovan elämässä tulee eteen tilanne, jossa tämä pakotetaan tekemään syntiä. Ja siihen väittämään sisältyy syytös Jumalaa kohtaan, ja vastuu lankeamisesta siirretään kokonaan uskovan harteilta pois Jumalan päälle.

Jos armo tulisi vain omaksua niin miksi se ei sitten toimi sinun käytännön elämässä?

Jos se ei toimi minun (tai kenen hyvänsä) elämässä, se johtuu siitä että haluan mielummin tehdä syntiä kuin olla tekemättä sitä.

Ihmeellistä Herman ettei sinua kiinnosta käytännönelämän esimerkit kun itsekkin totesit ettei Raamatusta löydy teorioita jotka eivät olisi mahdollisia.

Vastasin tähän jo osittain vastauksessani Jasmiinille. Se ettei minua kiinnosta käytännön esimerkit, johtuu siitä että en pohjaa opetuksiani ihmisten teoille, vaan Jumalan Sanalle. Vaikka yksikään ihminen maailmassa ei tahtoisi elää sen mukaan mitä Jumalan Sana opettaa, niin se ei tee Sanasta tyhjää, sillä ihmisille on annettu vapaa tahto ja he voivat valita toimia Sanaa vastaan. Yksi nykyajan kristillisyyden suurimmista ongelmista onkin juuri se, että opetuksia ja uskonelämän olemusta ollaan alettu määrittelemään sen mukaan mitä ihmiset tekevät.

[vaisuliini]

*
Snl. 20:9 Kuka voi sanoa: "Olen puhdistanut sydämeni, olen puhdas synnistäni"? RK

Snl. 20:9 Kuka sanoo: minä olen puhdas sydämessäni, ja vapaa synnistäni? Biblia


Job 4:17 'Onko ihminen vanhurskaampi kuin Jumala, onko mies puhtaampi kuin hänen Luojansa? RK

Job 4:17 Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on? Biblia

[hrmn]

Olen tässä miettinyt, miksi jotkut keskustelijat sekoittavat jatkuvasti keskusteluun sellaisia käsitteitä kuin 'synnitön' ja 'täydellinen'

Ennenkö sinä tulit keskusteluun mukaan, täällä nimenomaan puhuttiin näistä asioista. Sana täydellinen tuli suoraan Raamatusta ja sitä jo käsiteltiin, mitä se tarkoittaa.
(Matt. 5:48)
myös synnittömyydestä puhuttiin. Täällä ollut henkilö väitti, että uskova, joka lankeaa yhteenkin syntiin, ei ollutkaan uskova, Jumalasta syntynyt, vaan on yhä valkeutta vailla oleva petetty jumalaton.
Täällä myös joku on väittänyt olevansa synnitön ja on tullut esiin väittämiä, että lipsahtelevat ja lankeilevat ja kasvamattomat uskovat ovat vaille vapautusta eläviä joka tarkoittaa sitä, että eivät oliskaan uskossa. Siksi siitä nyt puhutaan ja siksi puhutaan opista, jonka mukaan jotkut väittävät olevansa synnittömiä.

Vaikuttaa melkein siltä, että tarkoituksella koitetaan saada opetukseni näyttämään epäraamatulliselta. En ole nimittäin itse tuollaisia käsitteitä käyttänyt, vältän niiden käyttämistä tarkoituksella, sillä niistä saa helposti väärän käsityksen siitä mitä opetan.

Tässä asiassa ei ollut alunperin kysymys siitä, mitä sinä opetat, vaan siitä, mikä on tällainen synnittömyysoppi. Tämä asia ei pyöri sinun ympärillä vaan väärän opin ja siihen eksyneidän ympärillä.
Sinä tulit keskusteluun mukaan tuomaan omia näkemyksiäsi, joka on vain toinen, vähän erilainen versio samasta asiasta.
Ja kyllähän se sinun näkemyksesi näyttää epäraamatulliselta, koska se näyttää siltä Raamatun valossa.
Jos tuot näkemyksiäsi tänne, niin sinun tulee olla valmis siihen, että niitä tutkitaan ja pyöritellään raamatun valossa eikä niin,
että ihmiset uskovat suoraan sen, mitä sanot, koska sinä sanot niin. Koetelkaan kaikki.
Mitä jos Jumala johti sinut tänne opetuksiesi kanssa, että ne tulevat valoon ja voisit itsekin tutkia omaa kurssiasi.

Ok, ilmeisesti nämä keskustelut ovat poistettu koska en ole tällaisista tietoinen. Viittasin tuossa lähinnä siihen, kun alunperin täällä alettiin puhumaan "synnittömyys-opista" silloin kun näistä asioista käytiin keskustelua noin vuosi takaperin, ja silloin täällä ei kukaan opettanut mitään tuollaista. Juttu lähti liikkelle siitä kun minä ja jotkut muut opetettiin synnistä vapatumisesta, ja sitten jotkut alkoivat vastustaa opetuksia ja nämä sitten lanseerasivat "synnittömyys-opin" käsitteen ja leimasivat minut sen edustajaksi. Ja edelleen huomaan että jotkut luulevat minun edustavan tuota joidenkin kirjoittajien lanseeraamaa "synnittömyys-oppia" (jonka monet asiat ovat minunkin mielestäni epäraamatullisia).

Jos sanot, että uskossa vastaanotetaan, niin mikä on heikkouskoinen sitten? Entä maitoruokinnalla oleva? Mikä ero näillä on pidempään uskossa olleille?
Pystyvätkö hekin vastaanottamaan uskossa saman, kuin pidempään uskossa olleet? Mistä he ottavat saman uskon, pusertamalla itsestään vai antaako Jumala? Ja jos Jumala antaa saman kummallekin, pidempään kasvaneelle kuin maitoruokinnallakin olevalle, niin mikä on näiden ero, jos se ei ole kasvun vaihe? Maitoruokinnalla oleva on kuitenkin kuvaus kasvun vaiheesta ja iästä.

Samankaltaista opetetaan sairauksien parantumisen yhteydessä, uskossa vastaan otetaan parantuminen ja jos ei parannu, niin syy on uskovassa, joka ei uskonut tarpeeksi.
Onko tämä uskossa vastaanottaminen nyt sitten niin, että jos kiusaus tulee, niin onko puserrettava sitä uskoa itsestään, ettei lankea?
Miten puserretaan? Hokemalla että uskon, uskon, uskon, en lankee, en lankee, en lankee..? Kuulostaa pakanalta.. mutta kuulostaa hieman myös siltä omalta yrittämiseltä tai taistelulta syntiä vastaan.
Vai onko niin, että kuitenkin kasvamalla, uskova antaa yhä enemmän Jeesukselle muotoa ja tilaa sydämessä, jolloin uskova oppii siihen, että tekee yhä enemmän Jeesuksen mielen mukaan eikä lihan mielen mukaan.

Ei todellakaan hokemalla Olen tässä keskustelussa aiemmin selittänyt hieman lihan kuolemisen prosessia, eli kun tunnustamme syntimme todella synteinä, ilman minkäänlaisia verukkeita, niin saamme armon ja sen armon avulla vapaudumme synnin vallasta. Tämä yksinkertainen mutta voimallinen keino on sama jokaiselle uskovalle, emme koskaan kasva niin että voisimme löytää jonkun toisen keinon synnin vallasta vapautumiselle. Kirjoitan kohta yleisen kirjoituksen jossa selitän vielä vähän syvällisemmin asiaa.

[hrmn]

*
Snl. 20:9 Kuka voi sanoa: "Olen puhdistanut sydämeni, olen puhdas synnistäni"? RK

Snl. 20:9 Kuka sanoo: minä olen puhdas sydämessäni, ja vapaa synnistäni? Biblia


Job 4:17 'Onko ihminen vanhurskaampi kuin Jumala, onko mies puhtaampi kuin hänen Luojansa? RK

Job 4:17 Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on? Biblia

Vastaan vielä näihin tässä välissä.

Sananlaskuun iso Aamen. Siinä on erittäin tärkeää huomata sanat "MINÄ OLEN". Eli kyse on siitä, voimmeko ITSE puhdistua ja vapautua synneistä, ja sananlasku vastaa siihen, että emme voi. Vain Jeesus voi vapauttaa meidät synneistä

Jobin jakeeseen myös iso Aamen. Kukaan ei ole vanhurskaampi kuin Jumala. Vain Jeesus eli täysin synnittömän elämän, kaikki muut ihmiset ovat tehneet vähintään yhden kerran syntiä. Ja se riittää ansaitsemaan helvetin tuomion. Mutta kiitos Jumalalle, että Kristuksen veri riittää myös pelastamaan ja pyhittämään jokaisen syntiä tehneen

[Jasmiini]

[hrmn]

Tässä keskustelussa on monen kirjoittajan kautta tullut ilmi sama asia, eli ylpeys ja ylpistyminen. Kirjoitan siksi muutaman ajatuksen siitä. Kaikilla tuntuu olevan oletuksena, että ylpistyminen on suorassa suhteessa siihen, miten pyhää ja nuhteetonta elämää on elänyt. Mutta se ei pidä ollenkaan paikkaansa! Näillä asioilla ei ole suoranaisesti tekemistä toistensa kanssa, vaikka toki kiusaukset ylpistymiseen ovat aina varmasti kovemmat silloin, kun siihen on olevinaan syytä (eli kun ihminen onnistuu jossakin). Mutta tässä ei ole suoraa syy-seuraus -suhdetta, ja selitän tätä esimerkin kautta.

Ajatellaan vaikkapa neljää henkilöä. Henkilö A on onnistunut uskoontulonsa jälkeen elämään 10%:sti Jumalan tahdon mukaisesti. Henkilö B on onnistunut vähän paremmin, 50%:sti. Henkilö C on onnistunut siinä 90%:sti, ja henkilö D on onnistunut siinä 100%:sti eli hän on onnistunut jokaisessa kiusauksessa valitsemaan olla tekemättä syntiä.

Onko henkilö D näistä automaattisesti ylpein? Ja seuraavaksi ylpein C, sitten B, ja vähiten ylpein eli nöyrin olisi sitten henkilö A? Ei varmastikaan. Toki voi olla näin, mutta voi myös olla toisin. Oikeastaan järjestys voi olla mikä tahansa, eli se miten hyvin on onnistunut EI suoranaisesti vaikuta siihen, miten ylpeä tai nöyrä ihminen on.

Monella tuntuu kuitenkin olevan jostain syystä lähtökohtana, että mitä paremmin on onnistunut, sitä ylpeämmäksi ihminen tulee. Miksi näin?

Uskon tämän johtuvan siitä, että ei olla oikein ymmärretty (tai sitten ollaan unohdettu) olennaista asiaa uskonelämästä ja uskonteoista. Tässä muutama avainjae jossa asia tulee hyvin esille:

Herra, sinä saatat meille rauhan, sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt. (Jes.26:12)

...ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa... (Gal.2:20)

...sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. (Fil.2:13)

Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. (Room.7:18)

Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden. (Ps.115:1)

Mitä näistä Jumalan Sanan jakeista voimme siis nähdä? Meissä itsessämme ei asu mitään hyvää. Jumala vaikuttaa meissä kaiken tahtomisen ja tekemisen kaikkeen Hänen tahtonsa mukaiseen elämään, Pyhän Hengen kautta jonka kautta Kristus itse elää meissä ja tekee meissä tekojansa, niin että kaikki meidän (Jumalan mielen mukaiset) tekomme ovat Hän itse tehnyt, niin että Hänelle kuuluu niistä kaikki kunnia, eikä meille itsellemme.

Eli tästä voimme nähdä, että jos vain henkilöt A, B, C ja D ymmärtävät nämä asiat, niin kukaan heistä ei voi ylpistyä onnistumisistaan. Täydellisesti onnistunut voi ylpistyä yhtä vähän kuin se joka onnistui 10%:sti, sillä KAIKKI HÄNEN TEKONSA OLIVAT TÄYDELLISESTI JUMALAN VAIKUTTAMIA. Jos hän ylpistyisi ja ottaisi itselleen niistä kunnian, olisi hän epäonnistunut 100%:sti (ja sama koskee jokaista näitä henkilöä).

Ylpistyminen ja onnistuminen eivät ole automaattisesti yhteydessä. Vain silloin jos onnistumme omassa voimassamme, ne ovat yhteydessä. Mutta jos onnistumme Jumalan armon alla, Hänen Henkensä vaikuttamia tekoja tehden, antaen kaiken kunnian ja kiitoksen ja ylistyksen niistä Hänelle, emme ylpisty vaan pysymme nöyrinä. Kaikki on kiinni vain siitä, ymmärrämmekö nämä hyvin yksinkertaiset Raamatun asiat, ja olemmeko valmiit taipumaan elämään niiden mukaan, eikä omaa kunniaa hamuten ja omaa vanhurskautta pystyttäen.

[hrmn]

Vastasin tähän jo osittain vastauksessani Jasmiinille. Se ettei minua kiinnosta käytännön esimerkit, johtuu siitä että en pohjaa opetuksiani ihmisten teoille, vaan Jumalan Sanalle. Vaikka yksikään ihminen maailmassa ei tahtoisi elää sen mukaan mitä Jumalan Sana opettaa, niin se ei tee Sanasta tyhjää, sillä ihmisille on annettu vapaa tahto ja he voivat valita toimia Sanaa vastaan. Yksi nykyajan kristillisyyden suurimmista ongelmista onkin juuri se, että opetuksia ja uskonelämän olemusta ollaan alettu määrittelemään sen mukaan mitä ihmiset tekevät.

Mutta pidettiinhän sitäkin esimerkkinä kun Vt:n ajan ihmiset eivät kyenneet kantamaan säädöksiä, siksihän Jeesus lähetettiin täyttämään se, mitä ihmiset ei kyenneet.
Käytettiinhän sitäkin esimerkkinä jossain kirjeessä, kun toisilta vaadittiin vanhoja säädöksiä.
Miksi se ei nyt kelpaa, kun tämä näyttääkin siltä, että menee lait ja armot sekaisin.

En edelleenkään tiedä mitä poistetut kirjoittajat ovat esittäneet, mutta itse en ole tuomassa vaatimuksia, vaan päinvastoin ilosanomaa siitä, että voimme Jumalan armosta vapautua ansaitsemattomana lahjana synnin vallasta, ja saman armon voimasta elää siinä vapaudessa.

Jos ihmiset ei kykene olemaan lankeilematta, niin onhan sillä aika iso merkitys.

En edelleenkään usko, etteivät ihmiset kykenisi olemaan lankeilematta - sehän juuri on opetukseni ydin.

Jossainhan se vika on, että he ovat tehneet vääriä valintoja.

Kyllä - ja vika löytyy kun katsoo peiliin.

Jos he ovat tulleet uskoon, niin eikö Jumala ole voimallinen pitämään heidät pois synnistä sen uskon kautta, mikä heille on lahjoitettu?.

Ehdottomasti. Mutta jos itse valitsee synnin tekemisen, niin sille ei edes Jumala mahda mitään.

[Jasmiini]

[hrmn]

Jasmiini, kyllä liha yrittää pistää kovasti hanttiin ja joka päivä se houkuttelee meitä takaisin syntiin. Sitä pitää myös vastustaa. Mutta se ei onnistu, jos yrittää lihassaan. Ja ennenkuin ihminen tulee todellisen nöyrtymisen paikalle eli tunnustaa synnit syntinä eikä vaan "lipsahduksina" tai muilla selityksillä, niin sitä yrittää vaan lihassaan. Lihan täytyy kuolla, tunnustamalla synnit ja uskomalla liha ristiinnaulituksi, ja sitten se liha täytyy pitää joka päivä, joka hetki kuolleessa tilassa, vastustamalla sitä Pyhän Hengen antamalla voimalla. "Vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä" (Gal.5:16)

Vielä koen selventää, että puhun tässä koko ajan siis tietoisesta synnin tekemisestä. En siis puhu siitä, että tietämättömyyttään toimii väärin.