Voiko uskova elää synnittömästi?

[lonelyrider]

Ylpistyisin jos muuta väittäisin.

Tuo kävi itsellänikin mielessä, että mitenhän kovia ja armahtamattomia meistä tulisikaan toinen toistamme kohtaan, jos voisimme todeta itsestämme että; nyt olen täydelliseksi tullut, olen rikas enkä mitään tarvitse, en edes Jumalan armoa?

Kuka on väittänyt tällä palstalla, ettei tarvitsisi Jumalan armoa?

[Siivetön]

Kuka on väittänyt tällä palstalla, ettei tarvitsisi Jumalan armoa?

Elähän nyt ystävä hyvä rakentele olkiukkoja, sillä enhän kirjoittanut missään kohden niin, että joku olisi väittänyt tällä palstalla, ettei tarvitsisi Jumalan armoa.

Kunhan kirjoitin esimerkin siitä, mitä saattaisi seurata jos ja kun olisimme tuota, mitä esimerkissäni mainitsin.

Ja eikö ole niinkin, että jos ei koskaan enää tee syntiä uudestisyntymänsä jälkeen, niin mihin sitä armoa silloin tarvittaisiin?

On niitäkin ihmisiä, jotka ovat jyrkästi sitä mieltä, että kun ihminen on uudestisyntynyt eli astunut ahtaasta portista sisäpuolelle, hän ei enää saata syntiä tehdä, sillä Pyhä Henkin hänessä varoittaa aina kaikesta synnistä jo ennen kuin se menee teon asteelle.

Eli ts. jos ei synnin tekoa, ei tarvita armoakaan, sillä armohan saa aikaan anteeksiantamusta ja jos ei ole anteeksannettavaa, ei silloin tarvita armoakaan.

[paa]

Mietin vaan, että jos joku ajattelee asian olevan tosiaan niin, että ensin langetaan syntiin, sitten tehdään parannus ja pyydetään syntiä Jumalalta anteeksi ja sittenkö ollaan "synnittömässä" tilassa? Eikö tällöin ole enemmänkin kyse siitä, kuinka kauan tämä parannuksen jälkeinen "synnitön" tila kestää? Sekunnin, minuutin? Sitten taas langetaan?

Jotenkin en pääse yli siitä ajatuksesta, että syntiinlankeemuksen myötä sekä maa että kaikki ihmiset ovat syntisiä ja piste Se taas on sitten oma juttunsa, että Jumala on valmistanut pelastuksen Jeesuksessa ja että syntiä pitää karttaa ja vihata parhaansa mukaan. Tavallaan näen lähtökohtana kuitenkin syntiinlankeemuksen, koska siksihän me Jeesusta tarvitsemme että voisimme jälleen palata elämään Jumalan yhteyteen.

Tähän nyt ei tarvi sinänsä kommentoida mitään, samaa asiaahan täällä on puhuttu sivutolkulla, mutta halusin vaan tuoda ajatukseni esille. Jotenkin tuossa syntiinlankeemushommassa on jotain, mitä en nyt tavoita enkä ainakaan osaa tuoda julki. Noh, mietintään tämäkin

[toni t]

hrmn

En usko myöskään siihen, että me voisimme saavuttaa tai kasvaa sellaiselle uskon tasolle, jossa emme enää tee syntiä. Kyse ei ole saavuttamisesta tai kasvamisesta, vaan Jumalan armon työstä meissä, joka tapahtuu kun uskomme Jumalan Sanaan siitä mitä Jeesus ristillä on tehnyt, otamme sen uskossa vastaan omalle kohdallemme, ja alamme elää ja toimia sen mukaisesti. Silloin huomaamme, että Pyhä Henki meissä on voimallisempi kuin mikään perkeleen tai vanhan lihallisen ihmisemme kiusaukset, ja auttaa vaeltamaan voitossa niistä kaikista. Tällaista tilaa ei voi saavuttaa millään keinolla. Mitä enemmän sitä yrittää, sitä varmemmin lankeaa. Siinä olen samaa mieltä Petrin kanssa, että joka väittää saavuttaneensa tällaisen tilan, tai joka sellaista yrittää saavuttaa, on ylpistynyt. Siihen ei voi päästä saavuttamalla, vaan Jumalan armon omaksumalla, ja armossa elämällä. Mitä syvemmin joku elää armon alla, sitä vapaampi hän on synnin vallasta. Armo ei ole vain turvaverkko lankeamista varten (vaikka myös sitäkin), vaan voima joka auttaa kulkemaan siellä kapealla korkealla nuoralla, jossa kulkeminen muuten on kaikille meistä täysin mahdotonta.

Minun ymmärrykseni mukaan Raamatusta ei löydy mahdollisia teorioita, jotka olisivat mahdottomia käytännössä.

Sanoin että en tiedä onko sellaista henkilöä, eikä minua tässä se oikeastaan kiinnosta.

Jos sinun teoriasi pitäisi paikkaansa että kyse ei ole uskonkasvusta vaan siitä että otamme vain uskossa vastaan sen mitä Jeesus on tehnyt meidän puolesta ristillä niin miksi tämä teoria ei toimi käytännössä? Miksi sinäkään et pysty sitten elämään niin kuin opetat? Tai miksi Raamatussa voidellut apostolit eivät pysyneet elämään teoriasi mukaan? Jos armo tulisi vain omaksua niin miksi se ei sitten toimi sinun käytännön elämässä? Voisiko vika olla siinä että teoriasi on väärä sillä Raamatusta ei löydy mahdollisia teorioita, jotka olisivat mahdottomia käytännössä.

Sen sijaan se mitä me näemme niin Raamatussa kuin arkisessa elämässämme uskovien ympärillä on nimenomaan uskonkasvuprosessi jossa Jumalan sanan ja Pyhän Hengen voimassa opitaan hylkäämään synti. Ennen uudestisyntymäänsä Pietari poukkoili sinne ja tänne mutta uudestisyntymänsä jälkeen hän lankesi kirjoituksissa vain muutaman kerran - hän kasvoi Jumalan Hengen ja sanan kautta kohti Jeesuksen kuvankaltaisuutta. Samoiten tätä uskonkasvua näkee tutuissa sisarissa ja veljissä.

En tunne ketään joka olisi evankeliumin kuultuaan vain ottanut sen uskossa vastaan ja alkanut elämään ilman lankeamista armon voimassa. En tunne ketään sellaista koska Raamattu ei sellaista edes opeta. Sen sijaan tunnen monia joiden elämä todistaa uskonkasvunprosessista joissa veljet ja sisaret ovat sanan kuulemisen ja Hengen työn kautta oppineet hylkäämään syntiä.

Joten koska Raamatusta ei löydy mahdollisia teorioita, jotka olisivat mahdottomia käytännössä niin siksi emme löydä myöskään ihmistä joka kykenisi elämään niin ettei hän koskaan lankeaisi tekemään syntiä mutta löydämme runsaasti ihmisiä jotka uskonkasvun kautta oppivat voittamaan ja hylkäämään syntiä Jumalan armosta. Ihmeellistä Herman ettei sinua kiinnosta käytännönelämän esimerkit kun itsekkin totesit ettei Raamatusta löydy teorioita jotka eivät olisi mahdollisia. Raamattu on totta ja sen sanoma on meidän kaikkien vastaanotettavissa. Jokainen Jeesukseen uskova todistaa omalla kohdallaan uskonkasvun armoprosessista mutta yksikään ei todista siitä että hän olisi vain armon omaksumalla voinut vapautua niin lihansa himoista ettei olisi enään koskaan langennut. Todellisuus vahvistaa Jumalan sanan opetuksen sillä Jumalan sana opettaa tosiasioita.

[Jasmiini]

[Hansu]

Kun ihminen uudesti syntyy ylhäältä, silloin Herra Jeesus armossaan vapauttaa ihmisen kaikista tehdyistä synneistä ja antaa anteeksi ja näin Hän kutsuu ihmisen Jumalan yhteyteen ja lapseuteen. Jeesus ei ole vapauttanut meitä (synneistämme) elämään synnittöminä. Hän vapautti meidät kasvamaan poispäin syntielämästä. Hänen armossaan voimme uskon kasvun kautta kasvaa pois, meitä kahlitsevista synneistä. Itse emme pysty kasvamaan ja luopumaan niistä, vaan Jeesus vapauttaa meidät synnin kahleista, kun kadumme syntejämme ja teemme parannusta. Näin minä ymmärrän Jeesuksen vapauttavan vapauden.
Uskova ei tässä ajassa voi tulla synnittömäksi, koska Ihmisen lihassa asuu synti, joka meidän tulisi, joka päivä naulita ristille himoineen ja haluineen.
Jos, olen tämän näkemykseni kanssa väärässä niin toivon, että korjaatte suuntaani.

[Jasmiini]

[Mr Kerimäki]

Kyllä se näin kute edellä mainittiin ja se ristinkantaminen joka päivä ainakin minun mielessä tarkoittaa myös sitä ns kilvoittelua ,että me emme ole täysin "Turvassa tässä elämässä vaan meidän tulee jokaikinen päivä vartoa ,tarkkailla ,tutkia omaa kulkua ja tottakai olla myös valppaana kun vastustaja jättää niitä ansojaan meidän polulle .Ansoja ,jotka ovat nimeltään valheita ja kuka uskova tarttuu syöttiin ja uskoo valheen ni siinä sitä taas ollaan ,mutta pidemmälle kasvanut ja uskossa juurtunut Totuuteen osaa jo huomata ja kävellä ansojen ohi ja kun vielä enemmän kasvaa niin alkaa jo tuntemaan kun vastustaja yrittää jotakin ,mutta graniitinkovassa ja juurtuneessa Totuudessa ei ole paholaiselle sijaa vaan uskova on silloin vahva Herrassa.

[Jasmiini]

[hrmn]

Tännehän on tullut paljon vastattavaa, keskustelu alkaa olla mukavan herkullista ja tässä aletaan pikkuhiljaa pääsemään asian ytimeen Vastaan ensin kuitenkin yhteen tai muutamaan väärinkäsitykseen.

Kyllä minä ihmettelen, että ilmeisesti sanot olevasi opettaja, mutta sanot, että sinua ei kiinnosta, elävätkö ihmiset synnissä vai eivät ja pystyvätkö he elämään sen mukaan, mitä sinä opetat.
Minusta tässä on suuri ristiriita Raamatun kanssa. Raamatussa seurakunnan vanhimmat, paimenet ja opettajat pitävät huolta laumasta ja heille kuuluu myös se, että he ovat kiinnostuneita laumansa hengellisestä tilasta ja siitä, elävätkö he synnissä vai eivät.
Jos opettaja opettaa jotakin, kyllä hänelle kuuluu se, että hän tietää, että mitä hänen opetuksensa on saanut aikaan eli mitä hedelmää se on kantanut.
Minusta on aika kyseenalaista sanoa, ettei oman työnsä hedelmät kiinnosta.

Tässä on tapahtunut väärinkäsitys joka osittain on sanavalintani syytä. Tarkoitus ei siis ollut ollenkaan sanoa, ettei minua kiinnostaisi elävätkö ihmiset synnissä. Tajusin vasta viestisi jälkeen, että sanan 'kiinnostaa' voi tässä yhteydessä käsittää tarkoittamaan tuota. Tarkoitukseni oli sanoa, että tämän keskustelun kannalta ei ole oleellista se elävätkö ihmiset opetukseni mukaan vai ei, sillä opetukseni pointti on vain se, että on mahdollista elää niin. Vaikka kukaan ei sitä mahdollisuutta käyttäisi, se ei siltikään todista mitään puolesta tai vastaan, joten asiani kannalta on aivan epäoleellista ja turhaa miettiä sitä. Sitäpaitsi kun minulta kysyttiin tiedänkö ketään joka elää jatkuvasti tekemättä syntiä, en edes voisi täydellä varmuudella sanoa niin kenestäkään muusta kuin itsestäni, sillä en näe ihmisten sydämiin ja ajatuksiin. Eli pointti miksi sanoin, ettei minua kiinnosta, oli vain se että tämän keskustelun kannalta on turhaa miettiä sellaista.