Voiko uskova elää synnittömästi?

[PetriFB]

Room 8:
16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
17 ¶ Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
18 Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.
19 Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
20 Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle-ei omasta tahdostaan, vaan alistajan-kuitenkin toivon varaan,
21 koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
22 Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
23 eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.

Paavali toi esille, että itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen (täydellisyys) Paavali sanoi, että sillä mekin joilla on Jumalan armosta Hengen ensihedelmä mekin huokaamme odottaen lapseksi ottamista meidän ruumiimme lunastusta (vapautusta). Olemme jo Jumalan lapsia, mutta emme tule milloinkaan tässä armotalouskauden ajassa täydelliseksi, siksi mekin huokaamme odottaen vielä parempaa kuin se missä nyt olemme.

1 Joh 1:
8 ¶ Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

Raamatun sana opettaa ettei kukaan ole synnitön ja täydellinen, eikä voi sellaiseksi tulla tässä armotalouskauden ajassa. Ei armon kautta eikä millään lailla. Raamatun sanassa on vakava varoitus, jos joku luulee olevansa ilman syntiä tai että saavuttaisi armon kautta tilan, jossa hän ei enää syntiä tekisi. Raamattu sanoo aika voimakkaasti että sellainen, joka luulee olevansa ilman syntiä tekee Jumalan valehtelijaksi ja samalla elää itse valheessa, eikä Jumalan sana ole hänessä. Tämä on vakava asia. Kannattaa hylätä kaikki opit, joissa opetetaan millä tahansa verukkeella, että joku päivä on mahdollista elää ilman syntiä tässä armotalouskauden ajassa. Jos ei sitä tee, niin silloin ihminen suistuu pitemmälle eksytykseen, sillä Jumala ei salli itseänsä pilkata (vrt. jae 10).

Me olemme velvollisia kasvamaan ja vaeltamaan uskossa Jumalan sanan totuuden mukaisesti, emmekä saa puolustella syntiä millään tavalla, mutta samalla meidän tulee ymmärtää ettei kukaan voi saavuttaa tilaa tai saada armoa elää ilman syntiä, niin ettei kertaakaan lankeaisi tässä armotalouskaudessa.

[paa]

Paa, tarkoitin että en jaksa pelkästään jäädä väittelemään jos toinen on kanssani eri mieltä ja vain toistelee samoja väittämiä, mutta tarkentaviin kysymyksiin vastaan mielelläni.

Tuohon alleviivattuun ja lihavoituun kohtaan viitaten; jos armon määrä on aina vakio niin mitä se roomalaiskirjeen kohta "missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi" oikein tarkoittaa?

Tuo koko jae kuuluu näin:

Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi (Room.5:20)

Jakeen alkuosa on hyvin oleellinen tämän asian ymmärtämisen kannalta. Jumala ilmoitti lakinsa siksi että ihmiset sen kautta ymmärtäisivät tekevänsä syntiä, ja olevansa luonnostaan synnin alaisia. Jeesus sanoi, että Pyhä Henki "näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion" (Joh.16:9). Miten Pyhä Henki sen tekee? Henki toimii aina Jumalan Sanan kautta! Eli Pyhä Henki käyttää Jumalan lakia syntistä ihmistä kohden kuin kaksiteräistä miekkaa (kts. Hebr.4:12), paljastaen sen kautta ihmisen syntisyyden. Mitä enemmän laki saa ihmistä koskettaa, sitä syvempi synnintunto hänelle tulee. Ei ole kyse siitä onko tehnyt paljon syntiä, vaan siitä kuinka voimallisesti kohtaamme Jumalan Hengen. Esimerkiksi tässä on siitä osoitus:

Jesaja 6
1 Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin.
2 Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät.
3 Ja he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat: "Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa".
4 Ja kynnysten perustukset vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täyttyi savulla.
5 Niin minä sanoin: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin."
6 Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta,
7 ja kosketti sillä minun suutani sanoen: "Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu".

Tämän kertoja oli profeetta, joka EI elänyt syntistä elämää, vaan palveli ja etsi Herraa koko sydämestään. Silti hän koki näin kohdatessaan voimallisesti Jumalan Hengen. "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin". Ja lopussa näemme, että missä synti tuli suureksi (eli missä Jumalan Henki sai osoittaa syntiselle Hänen pyhyytensä, niin että hän koki syntisyytensä voimallisella tavalla), siellä myös armo tuli ylenpalttiseksi.

Synnin ja sovituksen suhteen olemme kaikki samalla viivalla. Tämä tulee ilmi esimerkiksi Jaakobin kirjeessä:

Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. Sillä hän, joka on sanonut: "Älä tee huorin", on myös sanonut: "Älä tapa"; jos et teekään huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja. (Jaak.2:10-11)

Synti on rikkomus Jumalaa kohtaan. Siksi yksikin pieni synti riittää, se erottaa ihmisen Jumalasta ihan samalla tavalla kuin monet suuret synnit. Siksi kun Jumala osoittaa ihmiselle hänen syntinsä, vaikka se olisikin vain yksi pieni synti, voi sen kokea kauhistuttavalla tavalla, sillä sen myötä ihminen ansaitsee helvetin tulen iankaikkisesti. Kun Jumala kirkastaa tällaisen asian ihmiselle, tulee synti suureksi. Ja kun tällaisessa tilassa oleva ihminen nostaa katseensa ristiinnaulittuun Kristukseen, ja ymmärtää että hänelle kuuluva rangaistus oli Hänen päällänsä, että hänellä rauha ja iankaikkinen elämä olisi, niin silloin armo tulee ylenpalttiseksi. Siihen ei tarvita siis monia suuria syntejä, eikä edes ajankohtaista syntiä, Jumala voi nostaa vaikka vuosikausia sitten tehdyn synnin esille ja tuoda sen kautta tällaisen synnintunnon.

Toivottavasti tämä vastasi kysymykseesi. Siunauksin Herman

Joo vastasi se, kiitos.

[hrmn]

1.Joh.1
8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

Tämä koskee samaa kuin Saarnaajan kirjan jakeet, joissa sanotaan ettei löydy yhtäkään ihmistä joka ei koskaan tekisi pelkkää hyvää eikä koskaan syntiä, tai Roomalaiskirjeen jae jossa sanotaan että kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Eli kyse on tässä ihmisen elämästä koko elämänkaaren osalta katsottuna. Toki tämä koskee myös uskovia, eli jos uskova lankeaa, on tällä mahdollisuus tunnustaa syntinsä ja saada synnit anteeksi (sikäli kun Jumala armossaan vielä armahtaa synnintekijää, mikä ei ole itsestäänselvää).

[Mikko Murpatti]

Se sentään on lohdullista, vaikka emme koskaan täysin vapaaksi pääse lankeamisista, että Jumalan avulla kuitenkin kehitymme ja tulemme paremmiksi syntiä vastaan taistelussa.

Täydellisiä ja synnittömiä ei meistä tule, mutta vähemmän ja vähemmän ainakiin samoihin synnin ansoihin langetaan. Se on sentään lohdullista, että kehitystä (joskus tuskaisen hidasta) tapahtuu.

Toisaalta uskon , ettei Herra laske sydämellemme kaikkia syntejämme samalla vaan Hänellä on aina tietyt synnit joista puhuu kovemmalla äänellä sydämeemme.

Eli voi olla että kun joskus tuulettelee kuinka hienosti menee niin tunnin päästä jo huomaakin jonkun kurjan asenteen tai kateuden siemenen jne mitä ei aiemmin vielä tuotu työnalle...

Vaikka joutuukin asustelemaan Jumalan lakia ja Pyhyyttä vastaan kapinoivassa petollisessa matosäkissä (liha) niin joka tapauksessa suunta on kohti parempaa .

[Mikko Murpatti]

Käsitinkö Hermannin pointin oikein että painotat sitä seikkaa, että kun pyydämme Herra Jeesuksen sovitusvereen vedoten syntejämme anteeksi ja saamme ne, niin tällöin olemme hetkellisesti puhdistettuja synnistä ja kaikki on pesty puhtaaksi.

Tätä tilaa kannustat pitkittämään, niitä hetkiä kun juuri on synnit pyydetty anteeksi ja saa luottaa Herran Jeesuksen sovitukseen ja vielä ei ole kerennyt lankeamaan uusiinkaan.

Syntien anteeksisaaminen <--SYNNITÖN--> lankeaminen --> katumus---> anteeksipyyntö parannuksessa <--SYNNITÖN--> lankeemus jne..

Niin silloin olemme hetkellisesti puhtaita synnistä ja synnittömiä. Sitä hetkeä tulisi pitkittää mahdollisimman paljon?

[hrmn]

Pietari ja Paavali ja Herraa konkreettisesti seuranneet opetuslapset olivat erityisasemassa enkä usko että me pystyisimme elämään heitä esimerkillisemmin.

Tähän Tonin ajatukseen kommentoin vielä, että tuossa mielestäni koroitetaan Paavalia lähestulkoon Jeesuksen tasolle. Jumala käytti kyllä Paavalin muutamia kirjoituksia Hänen Sanansa ilmoituksena, mutta se ei tee Paavalista itsestään mitenkään erityistä, vaan niistä kirjoituksista joita Jumala käytti Paavalia kirjoittamaan. Paavali oli pelkkä ihminen, joka otti uskonelämän tosissaan. Hän kehoitti opetuslapsia seuraamaan häntä siinä missä hän seurasi Jeesusta. Eli ei häntä itseään tule ketään seurata tai koroittaa mihinkään erityisasemaan, jota paremmin emme pystyisi elämään, vaan meidän tulee seurata häntä niissä asioissa joissa hän seurasi Jeesusta. Siinä missä Paavali lankesi, meidän ei tule langeta häntä seuraten, vaan seurata Jeesusta eikä langeta.

[PetriFB]

1.Joh.1
8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

Tämä koskee samaa kuin Saarnaajan kirjan jakeet, joissa sanotaan ettei löydy yhtäkään ihmistä joka ei koskaan tekisi pelkkää hyvää eikä koskaan syntiä, tai Roomalaiskirjeen jae jossa sanotaan että kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Eli kyse on tässä ihmisen elämästä koko elämänkaaren osalta katsottuna. Toki tämä koskee myös uskovia, eli jos uskova lankeaa, on tällä mahdollisuus tunnustaa syntinsä ja saada synnit anteeksi (sikäli kun Jumala armossaan vielä armahtaa synnintekijää, mikä ei ole itsestäänselvää).

1 Joh 1 luvussa kirjoitetut asiat olivat kirjoitettu ihmisille, jotka olivat tehneet parannuksen ja tulleet uskoon Herraan Jeesukseen. He kyllä tiesivät sen, että he olivat tehneet syntiä ollessaan jumalattomia, sitä ei heille tarvinnut uudestaan opettaa. Siksi koska he olivat tehneet parannuksen, niin he eivät olisi millään voineet väittää etteivät he ole milloinkaan tehneet syntiä. Tämä kohta on kirjoitettu heille siinä tilassa kun he olivat nyt uskossa Jeesukseen ja heidän joukossaan oli opetusta synnittömyydestä ja siihen tilanteeseen on tämä kohta kirjoitettu. Tätä ei pysty mitenkään kiertämään:

Jakeessa 8 on kreik. ekhomen, joka tarkoittaa, että kyseessä on preesensin aktiivin indikatiivi, joka tarkoittaa että synti oli tehty nyt tässä hetkessä, joka oli tapahtunut tosiasia.

Moni sanoo että kyseessä ei ollut nyt hetki, vaan menneisyydessä uskottomana tapahtuneet synnit. Raamatun todistus kumoaa tämän sillä oli kyse pelastuksen vastaanottaneista uskovista, jotka olivat langenneet tekemään syntiä, siksi heitä kehotettiin tunnustamaan syntinsä ja tekemään niistä parannuksen saadakseen ne anteeksi.

[hrmn]

Käsitinkö Hermannin pointin oikein että painotat sitä seikkaa, että kun pyydämme Herra Jeesuksen sovitusvereen vedoten syntejämme anteeksi ja saamme ne, niin tällöin olemme hetkellisesti puhdistettuja synnistä ja kaikki on pesty puhtaaksi.

Tätä tilaa kannustat pitkittämään, niitä hetkiä kun juuri on synnit pyydetty anteeksi ja saa luottaa Herran Jeesuksen sovitukseen ja vielä ei ole kerennyt lankeamaan uusiinkaan.

Syntien anteeksisaaminen <--SYNNITÖN--> lankeaminen --> katumus---> anteeksipyyntö parannuksessa <--SYNNITÖN--> lankeemus jne..

Niin silloin olemme hetkellisesti puhtaita synnistä ja synnittömiä. Sitä hetkeä tulisi pitkittää mahdollisimman paljon?

Periaatteessa näin. Minä vain uskon, että se hetki voi jatkua loppuun asti. Sillä Jumala on luvannut Sanassaan valmistavansa jokaisesta kiusauksesta pääsyn. Eli joka hetki kun kiusaus tulee, Jumala on jo edeltä valmistanut siitä pääsyn, niin että joka hetki voimme paeta kiusauksia ja elää vapaana synnin vallasta. Mutta elääkseen tällaista elämää, täytyy ymmärtää synnin ja armon olemus vähän syvemmin ja laajemmin kuin vain yksittäisten tekojen tasolla. Näistä asioista kirjoittamiseen Paavali käytti hyvin paljon rivejä esim roomalaiskirjeessä ja galatalaiskirjeessä.

[Mikko Murpatti]

Käsitinkö Hermannin pointin oikein että painotat sitä seikkaa, että kun pyydämme Herra Jeesuksen sovitusvereen vedoten syntejämme anteeksi ja saamme ne, niin tällöin olemme hetkellisesti puhdistettuja synnistä ja kaikki on pesty puhtaaksi.

Tätä tilaa kannustat pitkittämään, niitä hetkiä kun juuri on synnit pyydetty anteeksi ja saa luottaa Herran Jeesuksen sovitukseen ja vielä ei ole kerennyt lankeamaan uusiinkaan.

Syntien anteeksisaaminen <--SYNNITÖN--> lankeaminen --> katumus---> anteeksipyyntö parannuksessa <--SYNNITÖN--> lankeemus jne..

Niin silloin olemme hetkellisesti puhtaita synnistä ja synnittömiä. Sitä hetkeä tulisi pitkittää mahdollisimman paljon?

Periaatteessa näin. Minä vain uskon, että se hetki voi jatkua loppuun asti. Sillä Jumala on luvannut Sanassaan valmistavansa jokaisesta kiusauksesta pääsyn. Eli joka hetki kun kiusaus tulee, Jumala on jo edeltä valmistanut siitä pääsyn, niin että joka hetki voimme paeta kiusauksia ja elää vapaana synnin vallasta. Mutta elääkseen tällaista elämää, täytyy ymmärtää synnin ja armon olemus vähän syvemmin ja laajemmin kuin vain yksittäisten tekojen tasolla. Näistä asioista kirjoittamiseen Paavali käytti hyvin paljon rivejä esim roomalaiskirjeessä ja galatalaiskirjeessä.

Juu , juu saan nyt kiinni mitä takoitat.

Raamattu vahvistaa tämän:

1. Kor. 10:13

Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.

Itse olen jaaminut ja miettinyt tuota jaetta, puhutaanko siinä kirjeessä seurakunnalle tai henkilölle joka on langennut tai kiusauksessa langeta johonkin kirjeen kirjoittajan tuntemaan syntiin vai yleisesti niin että sitä voidaan joka syntiin ja tilanteeseen soveltaa. Jaamin ja mietin edelleen en ole päässyt vielä täyteen selvyyteen tuosta.

ESIM:

Joidenkin seurakuntien vieressä oli (Venus tulee mieleen) temppeleitä joissa harjoitettiin temppeli prostituutiota, siellä kauniit neitoset sitten viettelivät miehiä ja kyseinen seurakunta olisi tämmöisen kiusauksen kourissa, ja kirje olisi tarkoitettu rohkaisuksi tähän taikka vastaavanlaiseen tilanteeseen. Tämä siis vain esimerkki.

Tunnetko ketään ihmistä joka olisi päässyt semmoiseen tilaan, että pystyy aina ja lankeamatta luottavaisesti odottamaan Herran tuomaa poispääsyä synnin kiusauksesta?

[hrmn]

1.Joh.1
8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

Tämä koskee samaa kuin Saarnaajan kirjan jakeet, joissa sanotaan ettei löydy yhtäkään ihmistä joka ei koskaan tekisi pelkkää hyvää eikä koskaan syntiä, tai Roomalaiskirjeen jae jossa sanotaan että kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Eli kyse on tässä ihmisen elämästä koko elämänkaaren osalta katsottuna. Toki tämä koskee myös uskovia, eli jos uskova lankeaa, on tällä mahdollisuus tunnustaa syntinsä ja saada synnit anteeksi (sikäli kun Jumala armossaan vielä armahtaa synnintekijää, mikä ei ole itsestäänselvää).

1 Joh 1 luvussa kirjoitetut asiat olivat kirjoitettu ihmisille, jotka olivat tehneet parannuksen ja tulleet uskoon Herraan Jeesukseen. He kyllä tiesivät sen, että he olivat tehneet syntiä ollessaan jumalattomia, sitä ei heille tarvinnut uudestaan opettaa. Siksi koska he olivat tehneet parannuksen, niin he eivät olisi millään voineet väittää etteivät he ole milloinkaan tehneet syntiä. Tämä kohta on kirjoitettu heille siinä tilassa kun he olivat nyt uskossa Jeesukseen ja heidän joukossaan oli opetusta synnittömyydestä ja siihen tilanteeseen on tämä kohta kirjoitettu. Tätä ei pysty mitenkään kiertämään:

Jakeessa 8 on kreik. ekhomen, joka tarkoittaa, että kyseessä on preesensin aktiivin indikatiivi, joka tarkoittaa että synti oli tehty nyt tässä hetkessä, joka oli tapahtunut tosiasia.

Moni sanoo että kyseessä ei ollut nyt hetki, vaan menneisyydessä uskottomana tapahtuneet synnit. Raamatun todistus kumoaa tämän sillä oli kyse pelastuksen vastaanottaneista uskovista, jotka olivat langenneet tekemään syntiä, siksi heitä kehotettiin tunnustamaan syntinsä ja tekemään niistä parannuksen saadakseen ne anteeksi.

Kyllä se oli suunnattu uskoville, mutta uskoville suunnatuissa kirjeissä on myös paljon yleistä ja opillista asiaa. Siihen aikaan liikkui jo paljon harhaoppeja, ja näissä kirjeissä apostolit myös opettivat opetuslapsia opettamaan muita ja kohtaamaan näitä harhaoppeja yms. Eli kirjeiden asiat eivät koskeneet yksinomaan uskovia, vaikka se oli heille suunnattu. Samalla tavalla esimerkiksi sinun opetuksissa, jotka ovat suunnattu uskoville, opetat yleisiä asioita jotka eivät koske pelkästään uskovia, vaan joiden kautta uskovat saavat yleistä opetusta ja työkaluja toimia Jeesuksen lähetteinä, evankelioida ja opetuslapseuttaa ihmisiä Jumalan tahdon mukaisesti. Eli sille ei voi antaa liikaa painoarvoa, kenelle kirjeet olivat suunnattu (vaikka silläkin toki oma merkityksensä aina on).