Voiko uskova elää synnittömästi?

[PetriFB]

Uskon sen että joku voi ihan vilpittömästi hairahtua uskomaan sen, että uskova voi saavuttaa tilan, jossa hän ei enää tee syntiä. Mutta tämän jälkeen Jumala itse aktiivisesti haluaa ohjata tällaisen uskovan pois hairahduksen tieltä. Jos ja kun hän ei halua tehdä parannusta ja uskoo synnittömyysoppiin, niin silloin tilanne muuttuu vakavaksi.

Hän voi syyllistyä kahdenlaisen synnin tekemiseen. Ensimmäinen synti on uskoa, että uskovalle on mahdollista saavuttaa synnittömyyden tila. Hän voi kuitenkin uskoa, ettei hän ole vielä sitä itse saavuttanut, mutta että se on mahdollista. Synti on siinä koska se on valhe, sillä uskova ei voi saavuttaa tässä ajassa synnittömyyden tilaa. On myös ylpeyttä luulla synnittömyyden olevan mahdollista.

Toinen synti tulee siinä vaiheessa mukaan kuvaan, kun hän luulee olevansa synnitön, eli saavuttaneensa synnittömän tilan. Tässä vaiheessa hän tallaa ja polkee jatkuvasti Herran Jeesuksen sovitusverta, koska hän ei tuo Jeesuksen luokse ylpeyden syntiään ja muita syntejään. Hän elää täydessä valheessa, eikä Jumalan sanan totuus ole hänessä, joka tarkoittaa sitä, että hän on Jumalan tuomion alla.

Jotkut voivat hairahtua tähän harhaoppiin vilpittömästi, koska heillä voi olla ihan oikea halu elää Jumalan sanan totuuden mukaan, eivätkä he haluaisi elää synnin petoksen vallan alla. Emme saa missään suhteessa ja kohden suosia syntiä, vaan siitä tulee tehdä aina parannus. Raamatun sanan kokonaisopetuksen valossa sekä Herran Jeesuksen sovitustyötä ymmärtämällä kykenemme ymmärtämään ettei Raamattu ole ristiriidassa ja se kehottaa meitä kasvamaan sekä hylkäämään syntejä, mutta tuo myös samalla esille ettei kenestäkään uskovasta voi tulla täydellistä tässä ajassa, siksi Raamattu opettaa uskossa kasvamisesta. Silloin kun oikealla tavalla ymmärtää, etten voi tulla synnittömäksi ja täydelliseksi tässä ajassa, niin se vaikuttaa meissä halua kasvaa joka päivä sekä tehdä parannusta silloin kun siihen on aihetta.

Synnittömyysopin vallassa oleva ihminen tarvitsee apua, emmekä me (minä mukaan lukien) aina onnistu siinä parhaalla mahdollisella tavalla kun pyrimme heitä auttamaan. Ylpeää ihmistä on vaikea auttaa, koska hän on koko ajan sinun yläpuolellasi halveksuen sinua. Onneksi Jumalalla on keinonsa sekä hän voi auttaa meitä auttamaan niitä, jotka ovat kiinni synnittömyysopissa. Foorumilla heitä on vaikeampi auttaa, mutta ei se tietysti ole mahdotonta. Foorumin ulkopuolella ihmisten arkielämässä on kaikkein parhaat mahdollisuudet rakkaudella ja totuudella olla auttamassa heitä.

Synnittömyysopin vallassa oleva ei ole enää armontilassa, vaan vaatimusten vanki ja uhri. Hän sanoo olevansa vapaa suullaan, mutta sydämessään hän elää jatkuvan täydellisyyden paineen vaatimusten alla. Jumalan rakkaus ja totuus murtaa ylpeän ja kovan sydämen. Jeesus näytti meille esimerkkiä ristillä kuolleessaan, kun Hän viattomana kärsi puolestamme. Rakkaus voi murtaa kovan sydämen sekä vapauttaa taakoittuneen ihmisen. Tässäpä meille kaikille oppia ja opetusta sekä käytännön sovellutuksia.

[hrmn]

Koin tuon Petrin kirjoituksen jälkeen, että mun täytyy vielä hieman selventää siitä mihin itse uskon. Mielestäni näissä keskusteluissa sekoitetaan monia asioita, esimerkiksi käsite "synnittömyys" on jossain vaiheessa jonkun kautta tullut näihin keskusteluihin mukaan, ja se sekoittaa ainakin sitä mitä minä kirjoitan, koska siinä ei ole kyse synnittömyydestä, vaan siitä että elää vapaana synnin vallasta. Nämä ovat aivan oleellisesti eri asioita.

En siis usko synnittömyyteen tai opeta synnittömyyttä. Ihmisessä on syntinen luonto, ja uudestisyntymän jälkeen se roikkuu mukana lopulliseen vapautumiseen eli kuolemaan (tai Jeesuksen paluuseen) asti. Se kiusaa ja vetää ja houkuttelee, ja sitä vastaan täytyy taistella (jos siis haluaa elää vapaana synnistä). Raamattu puhuu tästä muun muassa lihan kuolettamisena tai ristiinnaulitsemisena.

Se mihin uskon ei missään nimessä ole myöskään armon mitätöimistä. Päinvastoin, uskon että vain armon kautta voimme elää vapaana synnistä! Raamattu sanoo: "Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla". (Room.6:14). Aina kun uskova lankeaa syntiin, hän on langennut pois armosta. Synti ja armo ovat toisensa poissulkevat voimat.

En usko myöskään siihen, että me voisimme saavuttaa tai kasvaa sellaiselle uskon tasolle, jossa emme enää tee syntiä. Kyse ei ole saavuttamisesta tai kasvamisesta, vaan Jumalan armon työstä meissä, joka tapahtuu kun uskomme Jumalan Sanaan siitä mitä Jeesus ristillä on tehnyt, otamme sen uskossa vastaan omalle kohdallemme, ja alamme elää ja toimia sen mukaisesti. Silloin huomaamme, että Pyhä Henki meissä on voimallisempi kuin mikään perkeleen tai vanhan lihallisen ihmisemme kiusaukset, ja auttaa vaeltamaan voitossa niistä kaikista. Tällaista tilaa ei voi saavuttaa millään keinolla. Mitä enemmän sitä yrittää, sitä varmemmin lankeaa. Siinä olen samaa mieltä Petrin kanssa, että joka väittää saavuttaneensa tällaisen tilan, tai joka sellaista yrittää saavuttaa, on ylpistynyt. Siihen ei voi päästä saavuttamalla, vaan Jumalan armon omaksumalla, ja armossa elämällä. Mitä syvemmin joku elää armon alla, sitä vapaampi hän on synnin vallasta. Armo ei ole vain turvaverkko lankeamista varten (vaikka myös sitäkin), vaan voima joka auttaa kulkemaan siellä kapealla korkealla nuoralla, jossa kulkeminen muuten on kaikille meistä täysin mahdotonta.

Eli jotenkin tässä aiheesta keskusteltaessa on sekoittunut mukaan sellaisia asioita, joita en minä eikä ymmärtääkseni kovin moni muukaan todellisuudessa opeta. Eli nämä mainitsemani asiat, joita itsekään en allekirjoita, eli että uskova ei kykenisi tekemään syntiä, tai että synnittömyyden tilan voisi jotenkin saavuttaa. Ja sitä ei nähtävästi ole ymmärretty, että synnistä vapaus ei välttämättä tarkoita armon mitätöimistä. Uskon tämän johtuvan siitä, että koko käsitys siitä mitä armo todella tarkoittaa, on usealla vajavainen tai vääristynyt. Monet ymmärtävät armon olevan vain turvaverkko, mutta rukoilen että Pyhä Henki saisi avata syvemmin näköalaa siihen, mitä se kokonaisuudessaan todella tarkoittaa.

Pidän sittenkin vielä nimimerkin täällä avoinna jonkun aikaa, jos tähän keskusteluun tulee asioita joihin koen että täytyy mun jotain kirjoittaa.

Petrille ja perheelle myös täältä suunnalta terkut.

[hrmn]

Pari pientä ajatusta, herättelemään.

Jos sanomme, että elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa on niin kovat kiusaukset että emme kestä niitä vaikka turvaisimme Jumalaan, niin sanomme, että Jumala sallii meille kiusauksia joihin Hän ei annakaan voimaa voittaa. Eli toisin sanoen sanomme, että Jumala pakottaa meidät tekemään syntiä.

Miten tämä voi olla kenenkään uskovan mielestä raamatullinen ajatus?

[paa]

Se mihin uskon ei missään nimessä ole myöskään armon mitätöimistä. Päinvastoin, uskon että vain armon kautta voimme elää vapaana synnistä! Raamattu sanoo: "Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla". (Room.6:14). Aina kun uskova lankeaa syntiin, hän on langennut pois armosta. Synti ja armo ovat toisensa poissulkevat voimat.

Miksi synti ja armo poissulkevat toisensa, kun eikö juuri silloin Jumala osoita meille armonsa, kun sitä vähiten ansaitsisimme (eli syntiä tehdessä)? Eikö juuri syntiin langetessa olla Jumalan armon alla?

[toni t]

Pari pientä ajatusta, herättelemään.

Jos sanomme, että elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa on niin kovat kiusaukset että emme kestä niitä vaikka turvaisimme Jumalaan, niin sanomme, että Jumala sallii meille kiusauksia joihin Hän ei annakaan voimaa voittaa. Eli toisin sanoen sanomme, että Jumala pakottaa meidät tekemään syntiä.

Miten tämä voi olla kenenkään uskovan mielestä raamatullinen ajatus?

Jumala on valmistanut meille pääsyn pois synnin kiusauksista mutta se ei tarkoita sitä että ihminen aina valitsisi tämän Jumalan valmistaman pääsyn vaan ihminen voi myös valita lihallisesti. Tästä todisteena se että Raamatussa voidellut apostolit niin Pietari, Paavali ja Barnabas kaikki sortuivat jossain vaiheessa syntiin - heistä ei tullut täydellisiä kuin Jeesuksesta vaikka he elivätkin vapaana synnin orjuudesta.

Samoiten meidän elämämme todistaa sen että Jumala on kyllä valmistanut meille pääsyn pois kiusauksista mutta me emme sitä itse aina halua ottaa vastaan vaan valitsemme lihallisesti.

Jumalan armo opettaa sanan mukaan meitä hylkäämään syntiä. Kyse on siis kasvuprosessista. Meidän tulee kasvaa sanan kuulemisen kautta Pyhän Hengen voimassa pelastukseen. Jumalan armo ei toimi niin että se jossain vaiheessa valtaisi meidät niin että tässä armossa olisimme niin täydellisiä ettemme enään ikinä sortuisi syntiin. Jumalan armo kasvattaa meitä hylkäämään kaiken synnin ja jumalattomuuden mutta koska se on kasvuprosessi niin meistä ei koskaan tule lihassa täysin valmiita (täydellisiä) ja siksi voimme langeta syntiin niinkuin Herran voidellut apostolitkin lankesivat mutteivat eläneet siinä. Vasta kun Herra Jeesus palaa niin sitten Hän muuttaa meidät Hänen kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi ja silloin emme enään koskaan lankea syntiin.

[hrmn]

Se mihin uskon ei missään nimessä ole myöskään armon mitätöimistä. Päinvastoin, uskon että vain armon kautta voimme elää vapaana synnistä! Raamattu sanoo: "Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla". (Room.6:14). Aina kun uskova lankeaa syntiin, hän on langennut pois armosta. Synti ja armo ovat toisensa poissulkevat voimat.

Miksi synti ja armo poissulkevat toisensa, kun eikö juuri silloin Jumala osoita meille armonsa, kun sitä vähiten ansaitsisimme (eli syntiä tehdessä)? Eikö juuri syntiin langetessa olla Jumalan armon alla?

Hyviä kysymyksiä!

Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on kyllä ja ei. Se on kyllä totta, että Jumalan armoa ei voi ansaita. Mutta me emme ole arvottomia ansaitsemaan sitä ainoastaan silloin kun teemme syntiä, vaan myös silloin kun emme tee syntiä. Emme ansaitse sitä yhtään sen enempää silloinkaan. Kaikkina elämämme hetkinä ansaitsemme sitä yhtä vähän. Siksi sitä kutsutaan armoksi.

Toiseen kysymykseen vastaus on ei. Syntiin langetessa emme ole enää armon alla. Vasta kun annamme Jeesuksen veren pestä meidät puhtaaksi synnistämme, pääsemme takaisin armon alle. Ja siellä olemme siihen asti, kunnes lankeamme taas pois antamalla synnille periksi. Armo on portti, mutta armo on myös talo johon portti johtaa. Ulkopuolella on synti. Siellä olemme lain ja tuomion alla.

[hrmn]

Pari pientä ajatusta, herättelemään.

Jos sanomme, että elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa on niin kovat kiusaukset että emme kestä niitä vaikka turvaisimme Jumalaan, niin sanomme, että Jumala sallii meille kiusauksia joihin Hän ei annakaan voimaa voittaa. Eli toisin sanoen sanomme, että Jumala pakottaa meidät tekemään syntiä.

Miten tämä voi olla kenenkään uskovan mielestä raamatullinen ajatus?

Jumala on valmistanut meille pääsyn pois synnin kiusauksista mutta se ei tarkoita sitä että ihminen aina valitsisi tämän Jumalan valmistaman pääsyn vaan ihminen voi myös valita lihallisesti. Tästä todisteena se että Raamatussa voidellut apostolit niin Pietari, Paavali ja Barnabas kaikki sortuivat jossain vaiheessa syntiin - heistä ei tullut täydellisiä kuin Jeesuksesta vaikka he elivätkin vapaana synnin orjuudesta.

Samoiten meidän elämämme todistaa sen että Jumala on kyllä valmistanut meille pääsyn pois kiusauksista mutta me emme sitä itse aina halua ottaa vastaan vaan valitsemme lihallisesti.

Jumalan armo opettaa sanan mukaan meitä hylkäämään syntiä. Kyse on siis kasvuprosessista. Meidän tulee kasvaa sanan kuulemisen kautta Pyhän Hengen voimassa pelastukseen. Jumalan armo ei toimi niin että se jossain vaiheessa valtaisi meidät niin että tässä armossa olisimme niin täydellisiä ettemme enään ikinä sortuisi syntiin. Jumalan armo kasvattaa meitä hylkäämään kaiken synnin ja jumalattomuuden mutta koska se on kasvuprosessi niin meistä ei koskaan tule lihassa täysin valmiita (täydellisiä) ja siksi voimme langeta syntiin niinkuin Herran voidellut apostolitkin lankesivat mutteivat eläneet siinä. Vasta kun Herra Jeesus palaa niin sitten Hän muuttaa meidät Hänen kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi ja silloin emme enään koskaan lankea syntiin.

Vastaat tässä väittämään josta ei nyt ole kysymys, ja jota kukaan ei tietääkseni ole opettanut, ja jota en itsekään allekirjoita, eli väittämään että uskova ei kykenisi tekemään syntiä. Se on selvää ja ymmärtääkseni siitä vallitsee täällä täysi yksimielisyys, että uskova voi valita synnin tekemisen ja langeta syntiin. Mutta kyse oli nyt siitä, että voiko uskova myös aina valita olla tekemättä syntiä. Ja jos sinäkin myönnät, että uskova voi valita synnin tekemisen, niin eikö silloin myös voi valita olla tekemättä syntiä? Muutenhan synnin tekeminen ei olisi valinta, vaan väistämättömyyys. Nimittäin valintatilanteessa on aina (vähintään) kaksi vaihtoehtoa joista voi valita. Tässä tapauksessa tehdä syntiä, tai olla tekemättä.

[hrmn]

On toki myös mahdollista, että uskova ei halua voittaa syntiä, vaan haluaa mielummin valita synnin tekemisen. Ja itse asiassa aina kun uskova tekee syntiä, on kyse tästä. Silloin ei olla vielä kohdattu sitä raadollista totuutta, että rakastamme synnin tekemistä, emmekä haluakaan lopettaa sitä (lihamme puolesta siis). Vasta kun kohtaamme ja tunnustamme sen tosiasian, voimme saada tahdon valita synnin voittamisen. Ja tahdon myötä saamme siihen myös voiman, sikäli kun uskomme Raamatun mukaisesti, että Jumala on luvannut antaa voiman voittaa synnin, kun vain sitä tahdomme.

[paa]

Se mihin uskon ei missään nimessä ole myöskään armon mitätöimistä. Päinvastoin, uskon että vain armon kautta voimme elää vapaana synnistä! Raamattu sanoo: "Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla". (Room.6:14). Aina kun uskova lankeaa syntiin, hän on langennut pois armosta. Synti ja armo ovat toisensa poissulkevat voimat.

Miksi synti ja armo poissulkevat toisensa, kun eikö juuri silloin Jumala osoita meille armonsa, kun sitä vähiten ansaitsisimme (eli syntiä tehdessä)? Eikö juuri syntiin langetessa olla Jumalan armon alla?

Hyviä kysymyksiä!

Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on kyllä ja ei. Se on kyllä totta, että Jumalan armoa ei voi ansaita. Mutta me emme ole arvottomia ansaitsemaan sitä ainoastaan silloin kun teemme syntiä, vaan myös silloin kun emme tee syntiä. Emme ansaitse sitä yhtään sen enempää silloinkaan. Kaikkina elämämme hetkinä ansaitsemme sitä yhtä vähän. Siksi sitä kutsutaan armoksi.

Toiseen kysymykseen vastaus on ei. Syntiin langetessa emme ole enää armon alla. Vasta kun annamme Jeesuksen veren pestä meidät puhtaaksi synnistämme, pääsemme takaisin armon alle. Ja siellä olemme siihen asti, kunnes lankeamme taas pois antamalla synnille periksi. Armo on portti, mutta armo on myös talo johon portti johtaa. Ulkopuolella on synti. Siellä olemme lain ja tuomion alla.

Ok, kiitos vastauksista. Täytyy vähän miettiä näitä.

[toni t]

Pari pientä ajatusta, herättelemään.

Jos sanomme, että elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa on niin kovat kiusaukset että emme kestä niitä vaikka turvaisimme Jumalaan, niin sanomme, että Jumala sallii meille kiusauksia joihin Hän ei annakaan voimaa voittaa. Eli toisin sanoen sanomme, että Jumala pakottaa meidät tekemään syntiä.

Miten tämä voi olla kenenkään uskovan mielestä raamatullinen ajatus?

Jumala on valmistanut meille pääsyn pois synnin kiusauksista mutta se ei tarkoita sitä että ihminen aina valitsisi tämän Jumalan valmistaman pääsyn vaan ihminen voi myös valita lihallisesti. Tästä todisteena se että Raamatussa voidellut apostolit niin Pietari, Paavali ja Barnabas kaikki sortuivat jossain vaiheessa syntiin - heistä ei tullut täydellisiä kuin Jeesuksesta vaikka he elivätkin vapaana synnin orjuudesta.

Samoiten meidän elämämme todistaa sen että Jumala on kyllä valmistanut meille pääsyn pois kiusauksista mutta me emme sitä itse aina halua ottaa vastaan vaan valitsemme lihallisesti.

Jumalan armo opettaa sanan mukaan meitä hylkäämään syntiä. Kyse on siis kasvuprosessista. Meidän tulee kasvaa sanan kuulemisen kautta Pyhän Hengen voimassa pelastukseen. Jumalan armo ei toimi niin että se jossain vaiheessa valtaisi meidät niin että tässä armossa olisimme niin täydellisiä ettemme enään ikinä sortuisi syntiin. Jumalan armo kasvattaa meitä hylkäämään kaiken synnin ja jumalattomuuden mutta koska se on kasvuprosessi niin meistä ei koskaan tule lihassa täysin valmiita (täydellisiä) ja siksi voimme langeta syntiin niinkuin Herran voidellut apostolitkin lankesivat mutteivat eläneet siinä. Vasta kun Herra Jeesus palaa niin sitten Hän muuttaa meidät Hänen kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi ja silloin emme enään koskaan lankea syntiin.

Vastaat tässä väittämään josta ei nyt ole kysymys, ja jota kukaan ei tietääkseni ole opettanut, ja jota en itsekään allekirjoita, eli väittämään että uskova ei kykenisi tekemään syntiä. Se on selvää ja ymmärtääkseni siitä vallitsee täällä täysi yksimielisyys, että uskova voi valita synnin tekemisen ja langeta syntiin. Mutta kyse oli nyt siitä, että voiko uskova myös aina valita olla tekemättä syntiä. Ja jos sinäkin myönnät, että uskova voi valita synnin tekemisen, niin eikö silloin myös voi valita olla tekemättä syntiä? Muutenhan synnin tekeminen ei olisi valinta, vaan väistämättömyyys. Nimittäin valintatilanteessa on aina (vähintään) kaksi vaihtoehtoa joista voi valita. Tässä tapauksessa tehdä syntiä, tai olla tekemättä.

Minun vastaukseni pointti oli juuri siinä että koska kenestäkään ihmisestä ei tule täydellistä tässä ajassa (lihassa) niin siksi kenestäkään kristitystä ei tule niin täydellistä että hän voisi aina valita Jumalan tahdon mukaan. Tästä todisteena se että voidellut apostolit Pietari, Paavali ja Barnabas sortuivat syntiin apostoliaikana - mutta he eivät eläneet synnin orjuudessa ja tämä ero on erittäin tärkeää ymmärtää.