lonelyrider kirjoitti:Perun sen verran sanojani, että sillä tietenkin voi olla tässä suhteessa merkitystä, jos jollekin täytyy todentaa asiaa... että taaksepäin kaatuvat kaadetaan kumoon ikäänkuin, vastustajasta tehdään puolustuskyvytön ikäänkuin... ja eteenpäin kaatuva kaatuu nöyrtymisen eleenä... eli perun puheitani, eli merkitystä sillä on... mutta miksi ihmisten sitten on näitä asioita niin vaikea nähdä ja ymmärtää? Onko kyse siitä, että asiat ovat jostain syystä peitettyinä heille? Täälläkin tätä asiaa jankkastaan vuodesta toiseen
Ja en nyt tätä sano alentavasti, varmaan itsekin joskus näillä palstoilla asiasta vääntänyt, vaikka asian pitäisi olla siis kirkas... niinkuin nyt minulle on(ihmeelliset ovat Herran tiet)...
On uskovia, joille nämä asiat eivät ole ihan selviä. Siksi on ihan hyvä pitää näitä esillä. Toiset eivät ehkä koskaan ole saaneet opetusta näistä asioista ja sitten on niitä, joilla todellakin näyttää olevan peite silmillä, eivät näe asioita selkeästi, koska ovat nielleet valheen ja pitävät siitä, koska se
tuntuu hyvältä. Ilmeisesti monet, jotka ovat kokeneet tämmöistä kaatuilua, haluavat sitä uudelleen ja menevät myös sitä hakemaan. Monet eivät myöskään näytä ymmärtävän sitä, että jos jokin asia tuntuu hyvältä, niin se voi olla yhtä hyvin tullut pahalta. Paha osaa myös antaa hyviä kokemuksia, olipa ne lihallisia tai hengellisiä, lopputulos on lihan mielen hyvin voipaisuus. Eksyttävä paha ei tule sarvipäisen pirun näköisenä hiilihanko kädessä, vaan valkeuden enkeliltä näyttäen.
Mitä minä olen ymmärtänyt, niin sen lisäksi, että tunnetaan Sanaa huonosti ja ettei seurakunnissa aina toimi henkien tunnistamisen/arvostelun armolahja, niin on myös se ongelma, että lihallisuus ja hengellisyys sekoitetaan keskenään.
Luullaan jotakin ilmiötä, asiaa tai opetusta hyväksi ja Jumalalta tulleeksi, koska koetaan se lihan mielessä hyväksi ja luullaan, että se hyväksi kokeminen on hengellistä kokemista, vaikka kyse on lihallisen mielen kokemuksesta. Nähdäkseni juuri tämä aiheuttaa ristiriitoja puolin ja toisin ja riitojakin ja harhaantumista ja hämmennystä.
Sama koskee muitakin asioita kuin vain kaatumisilmiötä.
Samoin voidaan myös sekoittaa joku tökkiminen hengessä tökkäisyksi lihaan ja erehtyä näinkin päin, vaikka kyse olisikin hengessään kokemisesta.
Tässä kaiketi on hieman sellainen alue, mistä ei ole opetusta kauheasti ollut. Kun joku tulee sanomaan sinulle, että hei, tuo asia on väärin. Siinähän se sitten alkaa tökkimään. Helposti sitä syyttää joko ihmistä, että on joko ahdasmielinen rajoittunut tai sitten on kaikelle vastaanottavainen myrkyistä ansoihin (kaksi ääripäätä). Tai sitten se asia on jotain muuta, sillä lailla, kun on itse sen ajatellut ja oppinut ja tulkitsee itse että on "kokenut hengessään" että tuo toinen on väärä ja asia on väärä, eikä uskota, vaikka Raamatun ilmoitus olisi kaikkea muuta. Eli kun tökkii lihaan, väitetään sen olevan hengessään kokemista ja sanotaan, että vastaan sanojat ovat lihallisia.
Lihan mieli rakastaa sekä lain täyttämistä että kaiken sallivia näkökantoja. Kumpikin ruokkii lihan mieltä melkoiseksi pullukaksi.
Eli tulipa vaan mieleen näitä asioita syiksi, miksi ihmiset ei erota näitä ilmiöitä.
Jostain luin kerran, että joku syytti niitä uskovia, jotka eivät uskoneet tämän kaatumis ilmiön tulleen Jumalalta, niin että olivat ylpeitä lihallisia uskovia, koska eivät suostuneet nöyrtymään siihen, että Jumala saattaisi kaataa heidät selälleen ja laittaa nauramaan ja hytkymään.
Tällainen kannanotto on juuri lihallinen syytös ja puolustus, jota luullaan hengelliseksi tietämiseksi. Kuitenkin kun Jumala nöyryyttää ihmistä, se osuu lihan mieleen ja kun ihminen nöyrtyy Jumalan eteen, niin sitä menee polvilleen, koska tajuaa sitä omaa syntisyyttään kohdatessaan Jumalan kirkkautta ja kunnioituksesta ja Jumalan pelosta kumartuu, koska Jumala on Pyhä.
Ei mikään narri, joka hauskuuttaa ihmistä ja pyörittelee lattialla kirkumassa ja nauramassa hillittömästi.
Oikea ja aito nöyrtyminen Jumalan edessä ei siis ole hillittömyyttä, säädyttömyyttä ja rauhatonta riehumista. Siksi ihminen menee polvilleen kohdatessaan Jumalaa, ei selälleen sätkimään ja nauramaan omaa syntisyyttään ja pelastuksen lahjaa, jonka Herra Jeesus on puolestamme uhrannut.
