Pari viikkoa sitten mieheni ehdotti,että lähdetään keilaamaan tyttöjen kanssa 13v ja 9v.Ollaan ennenkin keilattu, eli tää ei ollut eka kerta.Alku meni hyvin,tein jopa muutaman täyskaadonkin

Sitten yhtäkkiä mun keilausvuorolla olin heittämässä palloa, kun mun askeleeni suorastaan pysähtyi ,kuin johonkin kynnykseen.Olin itsekkin aivan ihmeissäni, että mitä tapahtui.Pallo riuhtaisi kättäni taaksepäin ja horjahdin etukenoon, jolloin jalkani osui hieman öljytylle keilaradalle ja tein melkoisen ilmalennon.Lensin takapuolelleni muutaman metrin päähän liukkaalle keilaradalle.
Siinä istuessani kerkesin vain miettimään,että nyt jos koskaan mun selkä meni lopullisesti,elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka joudutaan perumaan jne.Mulla on ollut täs jokin aika sitten välilevynpullistuma,jonka vuoksi olin yli 7 kk sairaslomalla.
En tohtinut nousta jaloilleni vaan hinasin takapuolellani itseni pois radalta.Tyttöjen ilme oli kauhistunut.Mies ei ollut siinä heti näkemässä.Molemmat tytöt silmät kyynelissä multa kysymään,että eihän äiti sun selkä mennyt

.No pääsin jaloilleni,mutta olin tosi hölmistynyt

Tyttöjen keilaamisesta ei meinannut tulla enää mitään,sen verran säikähtivät.Itse yritin muutaman kerran vielä, mutta en enää kyennyt, kun alkoi niin pelottamaan.Istuin loppuajan katsomassa muitten keilausta.
Seuraavana päivän 13 v tyttö silmät onneasta hymyillen sanoi ruokapöydässä,että äiti mä tiedän miksei sulle käynyt kuinkaan.Minä tiesin saman vastauksen ja sanoin että tiedän,Jeesuksen kädet otti vastaan.Siihen tyttö nyökytteli iloisesti.
Tämä tapahtuma on täs parin viikon aikana muistunut mieleeni.Aivan kuin mulle ois puhuttu,että muistatko kun askeleesi törmäsi kuin seinään,silloin kun fyysisesti lensit maahan? Silloinkin mun kädet otti vastaan

Tästä törmäyksestä jo seuraavana päivänä alkoi myrskytä.Kokoajan mua muistutettiin tuosta ilmalennosta,mutta välillä vain ei uskoni riittänyt,että tämänkin myrskyn aikana Jeesuksen kädet on ottamassa vastaan,saan pudota niille.
