Sävyisyys

[Aamu-Usva]

Mekin riidellään mun mieheni kanssa nykyään tosi harvoin. Hänelle riitely on erittäin raskasta, eikä hän tahdo selvitä siitä kovin nopeasti. Muutenkin herkkä ihminen... <3 Mutta on meillä joskus ollut vaihe, että ollaan riidelty enemmän kuin nykyään.

Uskon, että meidän kasvatus ja elinympäristö kaikkineen on vaikuttanut siihen, millaisia meistä on tullut ja miten me mihinkin reagoimme. Mutta kaikki paha ja huono tulee meihin vain siitä, että lankeamme itse syntiin ympäristömme mukana tai siitä johtuen. Jeesushan ei langennut itse syntiin, vaikka eli syntisen maailman ympäröimänä ja oli ihan tavallisten epätäydellisten ihmisten kasvattama. Siksi hän pysyi itse täydellisenä. Mutta kukaan muu ei pysty samaan. Me lankeamme itse yleensä sitä pahemmin syntiin, mitä syntisemmässä ympäristössä elämme. Me olemme syntistä sukua ja raskaasti rikkonutta kansaa.

En usko, että kovuus ja kiusaaminen saa mitään todellista hyvää kenessäkään aikaan, mutta voihan se auttaa pärjäämään tässä pahassa maailmassa. Veljien ja sisarten kiusaamisen kohteena oppii puolustamaan itseään ja selviytymään. Ehkä siinä oppii myös sen, että toiset ihmiset voivat sanoa pahasti ja tehdä jotain pahaa ja silti he voivat kaikessa epätäydellisyydessään rakastaa minua. Se on aika tärkeä taito tässä epätäydellisten ihmisten maailmassa.

Onneksi tulevassa maailmassa asuu vanhurskaus siinä missä tässä nykyisessä maailmassa asuu pahuus!

[Veli88]

Sävyisä käytös voi olla myös luonnollista kiltteyttä, eli ei se ole aina Hengen Hedelmää. Ja se voi olla jopa vääränlaista kiltteyttä, jonks taustalla on sisäinen marttyyri-asenne. Myös on erilaisia tempperamentteja ihmisillä, toiset ovat imppulsiivisempia ja toiset maltillisempia luonnostaan. No se näkyy tietty myöskin heikkouksissa eli tempperamenttisempi luonne tarvitsee enemmän armoa pystyäkseen olla sävyisä. Mutta ei se sävyisyys varmaankaan aina tarkoita sitä, että ollaan rauhallisia ja 'hitaita' jos ymmärrätte mitä tarkoitan.....

Se oikea sävyisyys mistä raamattu opettaa, on sitä, että ei olla riitaa haastamassa vaan oikeasti rakastetaan kaikkia lähimmäisiä ja ajatellaan myös toistenkin parasta. Kyllä sen jotenkin huomaa ja 'aistii' toisesta onko sävyisällä mielellä vai jollakin toisella mielellä.Koviakin asioita on mahdollista sanoa hengen sävyisyydessä. Ja varmaankin mitä kovempi asia on kyseessä sitä enemmän nöyryyttä ja sävyisyyttä tarvitaan 'sanansaattajalta' niin ettei sanoma saa aikaa tuhoa vaan sitä, mitä varten se on lähetettykin.

[systeri]

Voi olla myös kiivaus hyvään mutta silti sävyisä

1 piet 3

13 Ja kuka on, joka voi teitä vahingoittaa, jos teillä on kiivaus hyvään?
14 Vaan vaikka saisittekin kärsiä vanhurskauden tähden, olette kuitenkin autuaita. "Mutta älkää antako heidän pelkonsa peljättää itseänne, älkääkä hämmästykö",
15 vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla,
16 pitäen hyvän omantunnon, että ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä panettelevat.
17 Sillä parempi on hyvää tehden kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin pahaa tehden.

[systeri]

En yleensä haasta helposti riitaa täällä "siviili-elämäs" mutta mun saa ärsytettyä helposti ja se kaivelee, tään asian kannan rukousalttarille ja toivon että ne Hengen hedelmät sais lisääntyä munkin elämässäni <3 Valvomaton tila, kun ei oo ollu tarpeeksi aikaa hengellisille asioille altistaa kans mielestäni lankeilemaan.


Gal. 5:22

Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.


1. Kor. 14:1

Tavoitelkaa rakkautta....

[systeri]

Ef 6

1 Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein.
2 "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" -tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus-
3 "että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä".
4 Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.

Tämän kolossalaiskirjeen neuvot ovat "kultaakin kalliimpia" että menestyisimme.

Kol 3

1 Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.

2 Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.

3 Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa;

4 kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.

5 Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta,

6 sillä niiden tähden tulee Jumalan viha,

7 ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte.

8 Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne.

9 Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa

10 ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan.

11 Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus.

12 Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,

13 kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.

14 Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.

15 Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.

16 Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.

17 Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

18 Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa.

19 Miehet, rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat.

20 Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa.

21 Isät, älkää kiihoittako lapsianne, etteivät he kävisi aroiksi.

22 Palvelijat, olkaa maallisille isännillenne kaikessa kuuliaiset, ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan sydämen yksinkertaisuudessa peljäten Herraa.

23 Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille,

24 tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön; te palvelette Herraa Kristusta.

25 Sillä se, joka tekee väärin, on saava takaisin, mitä on väärin tehnyt; ja henkilöön ei katsota.

[Mallu]

Hyviä pohdintoja teillä sävyisyydestä.Mulla tuo kiivastuminen on kans sellaista, että kiivastun silloin kun omasta mielestäni olen yrittänyt venyä ja ymmärtää pitkään, ja sitten, kun se mun sieto raja ylittyy, niin en pysty hillitsemään itseäni, vaan koen ,että mun on suorastaan pakko sanoa ulos mikä painaa.Mutta sen jälkeinen ahdistuskin on sitä luokkaa, että joutuu huutamaan Jumalan puoleen.En kyllä koe vihaavani ketään, vaan sanoisin, että olen kiivastunut johonkin asiaan.Kai se on jokin lukko tai haava sisimmässä, kun kiivastumme ja loukkaannumme niin helposti.Väsymys on myös yksi syy ja jos viikon aikana on ollut enemmänkin ärsyyntymisiä niin se jo edesauttaa ettei koe sävyisyyttä.Siinäpä vasta kysymys, että kuinka näitä haavoja ja lukkoja voisi päröttää.Voi kunpa osaisi olla sävyisä ja asiallinen ihan joka tilanteessa mutta ei kai sellaista ihmistä olekkaan ..no ei tuu enempää tekstiä...kiirusta pukkaa,työt odottaa.

[pekka]

Katsoin tuota "sävyisyys"-sanaa kuinka se on Bibliassa. Yläpuolella on aina jokin 33/38-jae jossa on tuo "sävyisyys"-sana ja alapuolella vastaava kohta Bibliasta:


Saarn. 10:4

Jos hallitsijassa nousee viha sinua kohtaan, niin älä jätä paikkaasi; sillä sävyisyys pidättää suurista synneistä.


Biblia, Salomon Saarnaaja 10

4. Jos voimallisen viha nousee sinua vastaan, niin älä hämmästy; sillä myötäantaminen asettaa paljon pahuutta.




Gal. 5:22 

Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.


Biblia,
Gal. 5:22 

Mutta Hengen hedelmä on: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, usko, hiljaisuus, puhtaus.




2. Tim. 2:25 

hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden


Biblia,
2. Tim. 2:25 

Hiljaisuudessa nuhtelevaisen vastahakoisia; jos Jumala heille joskus antais parannuksen totuutta ymmärtämään,




Jaak. 3:13 

Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.


Biblia, P. Jaakobin Epistola 3

13. Kuka viisas ja taitava on teidän seassanne, se osoittakaan hyvällä menollansa työnsä viisauden siveydessä.




Tit. 3:2 

etteivät ketään herjaa, eivät riitele, vaan ovat lempeitä ja osoittavat kaikkea sävyisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan.


Biblia, P. Paavalin Epistola Titukslle 3

2. Ettei he ketään pilkkaisi, eikä riitaiset olisi, vaan sopivaiset, osoittain kaikille ihmisille siveyttä.

[systeri]

Luulevaisuus joka tuossa alussa tuli Raamatunpaikasta esille on yks asia jota on esiintyny täällä meilläkin..."mä luulin että sä luulit että mä luulin" jne meille tulee usein siivouspäivänä joutavanpäiväinen riita kun isukki luulee edelleen, kaikkien näitten vuosien jälkeen että oon kiukkuinen ja vaativa siivotessani,oli oppinu sen kotoaan.Mä en siivoa koskaan pahalla päällä koska mulla pitää olla aina hyvä fiilis kun siivoan Ja jos oon väsyny niin se luulee että oon riidanhaasto päällä.Mulla on kans omat luulotautini johtuen vuosien takaisesta elämästä.

Mallu kirjoitti : Kai se on jokin lukko tai haava sisimmässä, kun kiivastumme ja loukkaannumme niin helposti.

Mä olin kova menemään lukkoon nuorempana.
Eräs edesmennyt läheinen oli tosi kova arvostelmaan mua.En osannu mitään,olin kiittämätön ja saamaton,itkin monesti huonouttani ja sitä arvostelua.Sain silloin haavoja ja traumoja,joiden oon olettanu jo parantuneen, mutta ei ne oo.Ne irvistelee vieläkin kun sattuu oikeaan kohtaan ja meen lukkoon.

Tuli mieleen että voiko se olla kans jonkinmoinen perintöosa jonka poisperkaaminen saa kukoistamaan ja olemaan sävyisä.Pitäiskö sitä oikeasti purkaa oikein keskustellen jonkun kanssa.Vai onko se sitä taakseenkatsomista josta voi muuttua suolapatsaaksi

[iinuliinu]

Tuli mieleen että voiko se olla kans jonkinmoinen perintöosa jonka poisperkaaminen saa kukoistamaan ja olemaan sävyisä.Pitäiskö sitä oikeasti purkaa oikein keskustellen jonkun kanssa.Vai onko se sitä taakseenkatsomista josta voi muuttua suolapatsaaksi

Hassua tätä minäkin vasta ajattelin..mietin että onko se väärin muistaa haavojaan mitä muut on aiheuttanut..olenko silloin anteeksiantamaton jos muistelen menneitä?
Tietyissä tilanteissa "haavat" kuitenkin oirehtivat masentavalla tavalla
Vai onko se vain odotettava että ne parantuvat niinkuin ulkoisetkin haavat?
Osaisiko joku kertoa oikeasta suhtautumistavasta sisäisiin haavoihin

[Veli88]

Iinuliinu kysyi 'Osaisiko joku kertoa oikeasta suhtautumistavasta sisäisiin haavoihin'

En tiedä osaanko, mutta olen näitä asioita paljon kelaillut ja ehkä jotain viisasta sanottavaa löytyy

Jos haava oireilee, tarvitsee se parantumista. Monasti menneet traumat ja haavat ovat jääneet silloin käsittelemättä, ja ne ovat jääneet sisälle piiloon, niin kuin vuosirenkaat puun kuoren sisällä. Ne ovat olemassa ja vaikuttavat elämään, vaikka niitä ei ajattelisi, tai ymmärtäisi. Siksi ne pitää jollaintavalla käsitellä, Jumalan pitää ne saada parantaa. Monasti anteeksi antamattomuus menneisyydessä on ollut syynä siihen, että haavat ovat jääneet vaikuttamaan. Todellien anteeksi antaminen on tärkein osa traumojen käsittelemistä ja haavojen parantumista. Pelkkä puhuminen ei hyödytä jos ei se johda anteeksi antamiseen Jumalan avulla, 'ristin juurella'.

Mutta parantuminen ei yleensä tapahdu siinä yhdessä hetkessä, vaan ottaa aikansa. Siinä tärkeää on, tiedostaa ne haavat ja olla 'valveilla' kun huomaa niiden oireilevan elämän tilanteisssa. Ainakin jos toinen ihminen on luotettava, voi avoimesti kertoa mistä on kysymys. Esimerkiksi puolisolle voi kertoa tilanteessa, että nyt sinä osuit tällaiseen haavaan joka minulla on menneisyydestä. Tällä tavalla käytösmallit muuttuvat ja haavojen vaikutus pikkuhiljaa vähenee.

Siinäpä joitain kelailuja asian tiimoilta, toivottavasti oli edes oikean suuntaista