Joh 20:25-31
25 Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: "Me näimme Herran". Mutta hän sanoi heille: "Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko".
26 Ja kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!"
27 Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen".
28 Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!"
29 Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!"
30 Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden;
31 mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.
Tässä tulee hyvin ilmi se miten Jeesus suhtautui Tuomakseen, vaikka hän epäili. Jeesus ei tuominnut Tuomasta epäuskosta, vaan nuhteli häntä ja sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen".
Me uskovat olemme hyvin usein näitä Tuomaksia, jotka epäilemme, mutta silti Jeesus ymärtää, auttaa, armahtaa ja rakastaa omiaan.
Mielestäni tämä on myös hyvä esimerkki siitä, että vaikka epäilemme ja meillä on epäuskoa
se ei silti ole este Jumalan toiminalle tai piposta kiinni.
Hebrealaiskirje 11:1-3
Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.
Aina voi rukoilla Jumalaa, että Hän poistaisi sydämestämme epäilemisen ja epäuskon. Nämä saatavat hidastaa uskossa kasvamista, mutta ei mielestäni ole este Jumalan antamalle voimalle ja Pyhän Hengen toiminnalle meissä, jos on todella aidosti ja sydämestään antanut Herran Jeesuksen tulla asumaan sydämeemme.
Luulempa, että Herra jaksaa kärsivällisenä odottaa lastaan uskon vahvistumisessa, jolloin epäuskokin vähenee.





