todael kirjoitti:toni t kirjoitti:Raamatussa ilmoitetaan, että uskovassa ihmisessä on syntinen luonto, kuolemaan asti. Tämä on vanha ihmisemme - joka on liitossa perkeleen ja synnin kanssa. Uusi luomus on elämä Kristuksessa, jota elämme uskossa täällä maan päällä. Omaamme siis syntisen luonnon sekä uuden luomuksen uudestisyntyneinä ihmisinä. Kristuksessa olemme uusi luomus, vanha on kadonnut. Itsessämme olemme vanha ihminen - syntinen ja Jumalaa vihaava luontomme.
Syntinen luonto on lihamme teot ja himot. Nämä todellakin ovat meissä fyysisen lihan kuolemaan asti sillä lihamme himoja ja tekoa eli vanhaa ihmistä ei naulittu Golgatan ristille kertaluontoisesti. Jos olisi naulittu ei meissä olisi enään syntistä luontoa sillä syntinen luonto tarkoittaa juurikin vanhan ihmisen tekoja. Lihan himot ja toet ovat vanhan ihmisen haluja ja jos vanha ihminen olisi kuollut Golgatan ristillä kertaluontoisesti ei meillä voisi olla enään mitään pahoja tekoja ja himoja vaan olisimme täysin synnittömiä eikä mitään uskonkasvua enään tarvittaisi mihinkään.
Uusi luomus on ihminen joka uskosta Herraan Jeesukseen on saanut Pyhän Hengen ja elää Pyhän Hengen voimassa. Kristuksessa olemme uusi ihminen joka kasvaa Pyhän Hengen voimassa kohti Jumalan Pojan kuvan kaltaisuutta oppien hylkäämään syntiä eli lihan tekoja ja himoja jotka jäsenissämme vaikuttavat.
2Kor. 5:17 "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut."
Vanha ihminen kuvaa sitä aikaa kun elimme pimeydessä saatanan orjuudessa lihan teoissa ja himoissa emmekä Pyhän Hengen voimassa kasvaneet Jumalan Pojan kuvaa kohti. Uusi ihminen tarkoittaa pelastuneessa tilassa olevaa ihmistä jonka sydämessä asuu Pyhä Henki. Kuitenkin Raamatun selvän kokonaisopetuksen valossa vanhaa ihmistä eli lihamme tekoja ja himoja ei naulittu kertaluontoisesti Golgatan ristille vaan meidän pitää uudestisyntymisen kautta uusina luomuksina Jumalan Hengen voimalla kuolla vanhan ihmisen haluille ja tämä on joka päiväistä ja tämä on juuri se kasvuprosessi jossa uutena luomuksena Pyhässä Hengessä kuolletetaan vanhan ihmisen tekoja ja himoja jäsenissämme.
Toni, et olisi uusi luomus jo vanha ei olisi kadonnut. Vanha katosi Kristuksen ristillä, kun vanha ihmisemme Kristuksessa ristiinnaulittiin.
2Kor. 5:17 "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut."
Tästä syntyy kilvoittelu, pysyä "kuolleena synnille" - siis Kristuksessa.
Gal. 5:24 "Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen."
Kilvoittelumme on pysyä Kristuksessa - jossa vanha ihmisemme on ristiinnaulittu, ja jossa uusi luomuksemme elää Hänen ylösnousemusvoimastaan. Tähän pysymiseen - kuuluu ristin kantaminen, kilvoittelu, syntiä vastaan taisteleminen, rukous jne. Näemme siis, että vanhan ihmisemme kertakaikkinen ristiinnaulitseminen Kristuksessa ei kumoa uskon kasvua, eikä kilvoittelua syntiä vastaan, vaan se osoittaa meille Kristuksessa pysymisen.
Joh. 15:4 "Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa."
- todael
Vanha joka katosi oli se ettemme uusina luomuksina elä enään saatanan vankeudessa vaan Jumalan Hengessä Jumalan Pojan vapaudessa. Jos emme olisi uusi ihminen niin emme voisi vastustaa vanhan ihmisen tekoja vaan eläisimme saatanan vankeudessa. Nyt kuitenkin uusina luomuksina saamme Jumalan armosta Pyhän Hengen voimasta vastustaa ja kuolla vanhan ihmisen teoille jotka vaikuttavat lihassa jossain määrin niin kauan kuin elämme.
Jos taas vanha ihmisemme olisi kertaluontoisesti kuollut Golgatan ristillä ei meissä uusissa luomuksissa voisi olla mitään lihan himoja ja tekoja (syntistä luontoa) vaan olisimme silloin täydellisiä eikä meillä olisi syntiä eikä uskonkasvua tarvittaisi ollenkaan sillä olisimme jo täydellisiä.
Tulkitsen nuo lainaamasi kohdat todellakin erinlailla kuin sinä sillä ne eivät voi olla ristiriidassa Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa eivätkä ne olekkaan.
