Sanoma Herran sydämeltä

[Masa]

Käyn läpi vielä tekstiä ja korjailen kirjoitusvirheitä ym.

Petrin kirjoitus oli juuri se mitä olen kaivannut jo vuosia. Aika hyvin olisiko 5 vuotta odotusta?
Ainakin niin kauan kun näitä foorumieita on ollut - no hyvää voi odottaa vaikka tuon 5 vuotta ei paha aika odotukselle.
Nyt olisi meikäläisen kohdalla aika lähteä foorumilta hyvillä mielein ja kevein sydämin, kun Petri on löytänyt tämän mitä kirjoitti.


Sitten ihan pieni seikkoihin kiinnitin huomiota:

Alla oleva kappale kuulostaa nurinkuriselta

Jos uskova joka on rikkonut toista uskovaa vastaan ei anna anteeksi eikä halua sovittaa tekoaan, niin hänen jota vastaan on rikottu tulee elää anteeksiantamuksessa rikkojaansa kohtaan. Tämä ei tarkoita sitä, että tulee hyväksyä synnin rikkomus, vaan sitä että omaa sydäntä ei saa katkeroittaa, koska katkeruus on synti. Siksi sinun sydämessä oleva anteeksiantamuksen mielenlaatu estää sinua syyllistämästä syntiin.

Pitäisikö lukea "pyydä anteeksi"?


Sitten muutama Raamatun kohta jotka nousivat kirjoituksesta mieleen ja jotka sopisivat mukaan (oma lehmä ojassa, on niin rakkaat jakeet )

Jaakobin kirje 2
8 Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi", niin te hyvin teette;
9 mutta jos te henkilöön katsotte, niin teette syntiä, ja laki näyttää teille, että olette lainrikkojia.
10 Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.
11 Sillä hän, joka on sanonut: "Älä tee huorin", on myös sanonut: "Älä tapa"; jos et teekään huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja.
12 Puhukaa niin ja tehkää niin kuin ne, jotka vapauden laki on tuomitseva.
13 Sillä tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi.



ääh jaksa mihinkään lähteä, ellei sitten tule potkua takamukseen.

[PetriFB]

Käyn läpi vielä tekstiä ja korjailen kirjoitusvirheitä ym.

Petrin kirjoitus oli juuri se mitä olen kaivannut jo vuosia. Aika hyvin olisiko 5 vuotta odotusta?
Ainakin niin kauan kun näitä foorumieita on ollut - no hyvää voi odottaa vaikka tuon 5 vuotta ei paha aika odotukselle.
Nyt olisi meikäläisen kohdalla aika lähteä foorumilta hyvillä mielein ja kevein sydämin, kun Petri on löytänyt tämän mitä kirjoitti.


Sitten ihan pieni seikkoihin kiinnitin huomiota:

Alla oleva kappale kuulostaa nurinkuriselta

Jos uskova joka on rikkonut toista uskovaa vastaan ei anna anteeksi eikä halua sovittaa tekoaan, niin hänen jota vastaan on rikottu tulee elää anteeksiantamuksessa rikkojaansa kohtaan. Tämä ei tarkoita sitä, että tulee hyväksyä synnin rikkomus, vaan sitä että omaa sydäntä ei saa katkeroittaa, koska katkeruus on synti. Siksi sinun sydämessä oleva anteeksiantamuksen mielenlaatu estää sinua syyllistämästä syntiin.

Pitäisikö lukea "pyydä anteeksi"?


Sitten muutama Raamatun kohta jotka nousivat kirjoituksesta mieleen ja jotka sopisivat mukaan (oma lehmä ojassa, on niin rakkaat jakeet )

Jaakobin kirje 2
8 Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi", niin te hyvin teette;
9 mutta jos te henkilöön katsotte, niin teette syntiä, ja laki näyttää teille, että olette lainrikkojia.
10 Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.
11 Sillä hän, joka on sanonut: "Älä tee huorin", on myös sanonut: "Älä tapa"; jos et teekään huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja.
12 Puhukaa niin ja tehkää niin kuin ne, jotka vapauden laki on tuomitseva.
13 Sillä tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi.



ääh jaksa mihinkään lähteä, ellei sitten tule potkua takamukseen.

Olen juuri tarkistamassa tekstin kirjoitusvirheitä. Pyydä anteeksi sopii tuohon kohtaan vallan mainiosti. Anteeksiantamattomuus sekä anteeksi pyytäminen kulkevat käsi kädessä. Sillä joka sinua vastaan rikkoo, niin monessa tapauksessa hänellä on sinua vastaan ja siksi hän ei anna sinulle anteeksi ja hänen myös tulisi pyytää anteeksi sinulta. Lisään nuo ajatukset tekstiin kun kerkeän nyt tämän kaiken keskellä.

[todael]

"..te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista.." [Kol.2:20]

Asemamme Kristuksessa myös usein "mustamaalataan" menestysteologiaksi.
Kuten tämä kohta:

Ef. 2:4-6 "mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut – ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa,"

Olemme yhdessä Kristuksen kanssa herätetyt, ja yhdessä Hänen kanssaan asetetut taivaallisiin Herrassa Jeesuksessa. Mitä tämä tarkoittaa ??

Kol. 3:3-4 "Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa."

Tiedän, että monissa piireissä heti nämäkin jakeet selitetään "menestysteologiaksi". Asemamme Kristuksessa taivaallisissa - Hänen ylösnousemuksensa kautta, ei ole menestysteologiaa vaan raamatullista uskoa Jumalan tekemään pelastustekoon Herrassa Jeesuksessa.

- todael

[PetriFB]

Menestysteologian suurin harhaoppi on se, että se kumoaa raamatullisen pyhityksen - konkreettisen syntiä vastaan taistelemisen Kristuksen ristin kautta. Se vääristää Jumalan Sanan, ja esittää että uskova olisi 100% täydellinen, sen uskon määrän mukaan mikä kullakin on. Se jolla on uskoa eniten on eniten täydellinen - tämä on harhaoppi.

Kertakaikkinen vanhan ihmisemme ristiinnaulitseminen Kristuksessa EI OLE menestysteologiaa, vaan Paavalin antamaa opetusta Jumalan evankeliumin voimasta. Mielestäni nämä tekijät Petri Paavola on sekoittanut, ja helposti "menestysteologian"-nimissä menee roskiin täysin raamatullista opetusta. Sen seurauksena tilalle tulee jotain muuta - ja se ei voi olla muuta kuin kasvatuskristillistä armokäsitystä, jossa ei julisteta vanhan ihmisemme kertakaikkista kuolemaa Kristuksen ristin voimassa.

Se miksi kutsun tätä kirkolliseksi, johtuu siitä, että esim luterilainen kirkko perustaa opetuksensa samanlaiseen uskoon. Ihminen kasvaa uskoon, ei ole uudestisyntynyt eikä omista kokonaisvaltaisesti uutta luomusta. Sama oppi on myöskin roomalaiskatolisessa pyhitysopissa - ihminen kuolettaa itseään ja pyhittää itseään - koskaan ei tule valmista. Tämä kumoaa Kristuksen ristin voiman yli vanhan ihmisemme omaavan synnin hallintavallan, ja siitä nousevan raamatullisen pyhitysopin.

Kristuksen ristin kautta tapahtunut vanhan ihmisemme kuolema RIISTÄÄ synnin hallintavallan, ei sen olemassa oloa. Ymmärtääkseni menestysteologia juuri opettaa, että me kadotamme myös synnin olemassa olon itsessämme - ja tämä on harhaoppi.

- todael

Todael:

Jos sinut on jo kertaluontoisesti naulittu ristille Herran Jeesuksen ristin kautta, niin kuolitko kaikille synneillesi silloin siellä jo yhdessä Jeesuksen kanssa?

Jos olet jo siellä kuollut, niin miksi silloin Raamattu enää opettaisi kasvun kautta tapahtuvaa muutosta, sillä sehän olisi turhaa koittaa kasvattaa synnille jo kuollutta lihaa.

Vai onko kuitenkin niin, että te olette ristiinnaulittu ristille puhuu ja opettaa siitä että Herran Jeesuksen ristin työn kautta uskova saa voiman Pyhässä Hengessä kuolla synnille nyt ja tässä hetkessä missä me elämme. Eli uskova saa kieltää itsensä ja ottaa jokapäiväisen ristinsä (kuolla lihalle) ja seurata Jeesusta, kuten Herra Jeesus itse opetti.

Tässä on Herran Jeesuksen ristin voima yli vanhan ihmisen, näin ainakin minun mielestäni.

Jeesus sovitti myös kaikki vanhan ihmisen tekemät synnit ristillä, jonka seurauksena Hän naulitsi syntimme ristille:

Kol 2:
13 ¶ Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,
14 ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.

[todael]

Todael:

Jos sinut on jo kertaluontoisesti naulittu ristille Herran Jeesuksen ristin kautta, niin kuolitko kaikille synneillesi silloin siellä jo yhdessä Jeesuksen kanssa?

Jos olet jo siellä kuollut, niin miksi silloin Raamattu enää opettaisi kasvun kautta tapahtuvaa muutosta, sillä sehän olisi turhaa koittaa kasvattaa synnille jo kuollutta lihaa.

Vai onko kuitenkin niin, että te olette ristiinnaulittu ristille puhuu ja opettaa siitä että Herran Jeesuksen ristin työn kautta uskova saa voiman Pyhässä Hengessä kuolla synnille nyt ja tässä hetkessä missä me elämme. Eli uskova saa kieltää itsensä ja ottaa jokapäiväisen ristinsä (kuolla lihalle) ja seurata Jeesusta, kuten Herra Jeesus itse opetti.

Petri Paavola - sinä katsot kahta Jumalan evankeliumin voiman tekoa Kristuksessa vastakohtaisina asioina - minä en. Minut on kertaluontoisesti ristiinnaulittu Kristuksessa, olen uudestisyntynyt Jumalan Hengestä, vanha ihmiseni on Kristuksessa kuollut [vaikka itsessäni se onkin vielä elossa] --- ja TÄSTÄ käsin, elän Pyhässä Hengessä uutta elämää uuden luomuksen mukaisessa elämässä. Siihen kuuluu parannuksen tekeminen, itseni kieltäminen, olemuksessani vielä olevaa syntiä vastaan taisteleminen, rukous jne. Tämä elämä nousee vanhan ihmiseni kuolemasta, sekä uuden luomuksen elämästä käsin - siis Herrasta Jeesuksesta käsin.

Silti EN KUMOA kertakaikkista vanhan ihmiseni kuolemaa Kristuksessa, vaan elän siitä käsin uutta elämää Pyhän Hengen voimassa. Täytyy erottaa vanha ihminen ja uusi luomus - ne eivät ole sama asia, vaan toistensa vastakohdat - liha ja henki.

Gal. 2:19-20 "Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni."

- todael

[todael]

>Nämä jakeet puhuvat asiaa:

Fil. 3:8-16
Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.

Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.

Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!"

-------------

Kiitos keskustelusta Petri Paavolalle, ja Jumalan siunausta. Jeesus on Herra.

- todael

[Herman]

Laitan vielä tän yhden jakeen joka hyvin tiivistää opetuksen:

Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. (1.Joh.2:1)

Eli tästä nähdään, että uskovan perustila on se että emme tee syntiä. Sanat "mutta" ja "jos" viittaavat poikkeustilaan, eli nähdään että synnin tekeminen on uskovalle poikkeustila. Onneksi Jumalan tarjoaa tässä siihen poikkeustilaan avun, jonka kautta pääsemme uskon kautta takaisin perustilaan.

Vertauskuvana uskovan perustilasta voisi käyttää nuoralla kävelyä. Poikkeustilan eli nuoralta putoamisen varalta alla on onneksi armon turvaverkko. Mutta se ei ole siellä sitä varten että eläisimme siellä makoillen, vaan että eläisimme nuoralla kävellen.

[toni t]

Petriltä todella hyvä ja rakentava kirjoitus. Uskon kasvuprosessi on todella tärkeä aihe ja tämä Petrin kirjoitus toi minullekkin siihen selvyyttä, kiitos Herralle.

Kun Jeesus ristiinnaulittiin niin ei Jeesus heti kuollut ristille vaan kärsi ensin ristillä lihassa. Minusta se kertoo jo heti siitä että kun meidänkin liha ristiinnaulitaan, himoin ja halujen kanssa (Gal 5:24) niin se on prosessi jossa liha kuolee, lihan kärsimyksen kautta. Jeesus ei siis kuollut heti, silmänräpäyksessä ristillä vaan kärsi ristillä lihan kuolemisen prosessin. Tämä on mielestäni esikuvaa siitä että uskovan vanhan ihmisen (lihan teot) kokevat uskonelämän joka päiväisellä ristillä lihan kuolemaa (lihan tekojen) joka on prosessi niinkuin oikeakin ristin lihan kuolema Golkatalla. Kun ihminen on täysin kuollut jollekkin lihan tekojen synnille on hän siitä silloin vapautunut. Tällöin ihminen on Pyhässä Hengessä kuolettanut lihansa himon.

Tärkeää on kuitenkin ymmärtää se ettei liha kuole (lihan himo) silmänräpäyksessä vaan lihan kärsimyksen kautta (uskonkasvuprosessi) Pyhässä Hengessä.

Tiit.2:11. Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,
13. Ja odottamaan autuaallista toivoa, ja suuren Jumalan ja meidän Lunastajamme Jesuksen Kristuksen ilmestystä,
14. Joka itsensä antoi meidän edestämme, että hän meitä kaikesta vääryydestä lunastais ja itsellensä erinomaiseksi kansaksi puhdistais*, ahkeraksi hyviin töihin.

Jumalan armo opettaa Pyhässä Hengessä ja Jumalan sanassa ihmistä hylkäämään kaiken jumalattomuuden. On kyseessä oppimis prosessi eli kasvuprosessi. Jumala ei uudestisyntymisessä muuta meitä heti täydellisiksi (täysin oppineiksi =synnittömiksi) vaan alkaa opettamaan/kasvattamaan meitä Pyhän Hengen voimassa kohti Jumalan Pojan kuvaa (synnittömyyttä). Uskonelämä on kasvuprosessi jossa ihminen oppii hylkäämään syntiä Pyhässä Hengessä lihan kärsimisen kautta.

Petri toi hyvin esille sen että jos uudestisyntymisessä lihamme olisi kertaluontoisesti naulittu ristiin niin ei olisi lihan kärsimyksen kautta tapahtuvaa synnille (lihan teoille) kuolemista, sillä liha olisi jo kuollut uudestisyntymisessä. Omalla kohdallani voi ainakin todistaa että olen joutunut uskoon tulonikin jälkeen kamppailemaan välillä todella lihan tekoja vastaan mutta Jumalan armosta saanut voiman oppia hylkäämään joitain himoja mutta lihan (lihan tekojen) kuolemisen prosessi meni lihan kärsimyksen kautta jossa liha kärsi ristillä ja valitti kovaa... Joka päivä tulee ottaa risti kuolla Hengessä lihan teoille ja uskonkasvun ansiosta jotkut aikaisemmat lihan tekoni ovat jo täysin kuolleet eivätkä enään valita kovaa. Uskova ei voi kuitenkaan lihassa eläessään täysin kuolla lihalle (tulla synnittömäksi) vaan kyseessä on siis kasvuprosessi jossa Jumalan Hengessä ja Sanassa kasvetaan kohti Jumalan Pojan muotoa.

[todael]

Koin sydämessäni vielä tähdentää muutamia kohti Paavolan opetuksesta:

Uskovien keskuudessa on opetusta, joka väheksyy uskossa kasvamista. Väheksyntä tulee ilmi esimerkiksi siten että, opetetaan ettei tarvitse kasvaa uskossa, koska uskovan ihmisen liha on ristiinnaulittu yhdessä Jeesuksen kanssa. Tämän seurauksena sanotaan, että uskovan täytyy vain uskossa omistaa vapaus ja uskoa olevansa kuollut synnille. Edellä oleva opetus ei ole kuitenkaan Raamatun opetus, sillä kukaan uskova ei voi kuolla synneille ilman uskon kasvua.

Näissä sanoissa on se ongelma, että niissä rinnastetaan kertakaikkinen vanhan ihmisen ristiinnaulitseminen Kristuksessa uskon kasvun väheksymiseen. Raamattu ei näin opeta, vaikka menestysteologia niin tekeekin. Tässäkin sekottuu asiat keskenään, ja valitettavasti selkeä raamatullinen opetus hälvenee.

Joissakin menestysteologisissa piireissä opetetaan, että yllä oleva Raamatun kohta tarkoittaa, että uskova on jo nyt yhdessä Jeesuksen kanssa ristiinnaulittu. Tämän opetuksen mukaan uskovan tulisi uskossa omistaa vapaus synnistä ja uskoa olevansa kuollut synnille, eikä hän siten voi enää tehdä syntiä, koska hän on jo kuollut synnille. Edellä oleva menestysteologinen opetus on kuitenkin väärä ja epäraamatullinen.

Paavali sanoo Gal.2:19-20 että hän juuri uskossa omistaa - Kristuksen ristin kautta - elämän, ei itsessään vaan Herrassa Jeesuksessa. Paavola esittää tässä, että menestysteologia vain opettaa näin. Raamattu silti opettaa että uskon kautta me omistamme vapauden synnistä - olemme Kristuksessa ristiinnaulitut - ja TÄSTÄ syntyy oikea hengellinen kasvu, elämä Herrassa Jeesuksessa. Pääpointti on uuden elämän mukaisuudessa, ei siinä voinko tehdä syntiä vaiko en. Paavali ei keskittänyt ajatuksiaan siihen.

Et voi tehdä itse omassa voimassa parannusta, siksi Jumala on antanut sinulle Pyhän Hengen voiman, että kykenet tekemään parannusta. Pyhän Hengen kautta Jumala vaikuttaa sinussa tahtomista ja tekemistä sekä vaikuttaa sinun sydämessäsi halua luopua synnistä ja elää Jumalan tahdon mukaisesti.

Parannuksen tekeminen on ennen kaikkea oman tahtomme asia. Voin vedota syntiin elämässäni ja sanoa "en omaa voimaa tehdä parannusta", vaikka kysymys olisi sydämen tilasta sekä konkreettisesta teosta. Parannuksen tekeminen ja synnin voittaminen on kaksi asiaa erikseen. Silti voimme vedota heikkouteemme, ja näin peittää halumme tehdä edes parannusta. Jumala ei kysy onko sinulla voimaa tehdä parannus, vaan haluatko tehdä parannuksen. Helposti tällainen "et voi tehdä parannusta omassa voimassasi..." -- kelluttaa ihmistä synnissä, koska annetaan kuva, että et voi tehdä parannusta omassa voimassasi.

Lihassa kärsimisen kautta tapahtuu lihalle kuoleminen. Lihalle kuoleminen tarkoittaa ettei uskova elä synnin halujen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan. Pyhä Henki vaikuttaa siten että uskova tulee tietoiseksi synnistä, josta tulee tehdä parannus. Kun Pyhä Henki paljastaa kateuden synnin ja uskova ymmärtää, että hän ei saa olla kateellinen, niin uskova ihminen kärsii lihassa, koska hänen lihansa haluaisi tehdä syntiä ja olla kateellinen, mutta Pyhä Henki osoittaa kateuden olevan syntiä, jota ei saisi tehdä.

Raamattu puhuu lihassa kärsimisestä, mutta että se nostetaan synnin kukistamisen pääasialliseksi tekijäksi, lähestyy pahasti roomalaiskatolisuuden oppia lihan kurittamisesta, ja sen kautta pyhittymisestä. Kärsimyksen osa lihassamme ei ITSE poista syntiä, vaan kyse on sydämen taistelusta ja tahtoelämämme suostumisesta ottamaan vastaan parannuksen mielenlaatu ja näin hyljätä synti. Kristuksen risti on ainoa voima yli synnin. Vaikka kuritat kuinka lihaasi - toiset ruoskivat sen verille asti, tai fyysisesti ristiinnaulitsevat itsensä - ei tulosta tule. Kristuksen risti voittaa synnin, ei oma lihan kärsimisemme.

- todael

[todael]

Petriltä todella hyvä ja rakentava kirjoitus. Uskon kasvuprosessi on todella tärkeä aihe ja tämä Petrin kirjoitus toi minullekkin siihen selvyyttä, kiitos Herralle.

Kun Jeesus ristiinnaulittiin niin ei Jeesus heti kuollut ristille vaan kärsi ensin ristillä lihassa. Minusta se kertoo jo heti siitä että kun meidänkin liha ristiinnaulitaan, himoin ja halujen kanssa (Gal 5:24) niin se on prosessi jossa liha kuolee, lihan kärsimyksen kautta. Jeesus ei siis kuollut heti, silmänräpäyksessä ristillä vaan kärsi ristillä lihan kuolemisen prosessin. Tämä on mielestäni esikuvaa siitä että uskovan vanhan ihmisen (lihan teot) kokevat uskonelämän joka päiväisellä ristillä lihan kuolemaa (lihan tekojen) joka on prosessi niinkuin oikeakin ristin lihan kuolema Golkatalla. Kun ihminen on täysin kuollut jollekkin lihan tekojen synnille on hän siitä silloin vapautunut. Tällöin ihminen on Pyhässä Hengessä kuolettanut lihansa himon.

Tärkeää on kuitenkin ymmärtää se ettei liha kuole (lihan himo) silmänräpäyksessä vaan lihan kärsimyksen kautta (uskonkasvuprosessi) Pyhässä Hengessä.

Tiit.2:11. Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,
13. Ja odottamaan autuaallista toivoa, ja suuren Jumalan ja meidän Lunastajamme Jesuksen Kristuksen ilmestystä,
14. Joka itsensä antoi meidän edestämme, että hän meitä kaikesta vääryydestä lunastais ja itsellensä erinomaiseksi kansaksi puhdistais*, ahkeraksi hyviin töihin.

Jumalan armo opettaa Pyhässä Hengessä ja Jumalan sanassa ihmistä hylkäämään kaiken jumalattomuuden. On kyseessä oppimis prosessi eli kasvuprosessi. Jumala ei uudestisyntymisessä muuta meitä heti täydellisiksi (täysin oppineiksi =synnittömiksi) vaan alkaa opettamaan/kasvattamaan meitä Pyhän Hengen voimassa kohti Jumalan Pojan kuvaa (synnittömyyttä). Uskonelämä on kasvuprosessi jossa ihminen oppii hylkäämään syntiä Pyhässä Hengessä lihan kärsimisen kautta.

Petri toi hyvin esille sen että jos uudestisyntymisessä lihamme olisi kertaluontoisesti naulittu ristiin niin ei olisi lihan kärsimyksen kautta tapahtuvaa synnille (lihan teoille) kuolemista, sillä liha olisi jo kuollut uudestisyntymisessä. Omalla kohdallani voi ainakin todistaa että olen joutunut uskoon tulonikin jälkeen kamppailemaan välillä todella lihan tekoja vastaan mutta Jumalan armosta saanut voiman oppia hylkäämään joitain himoja mutta lihan (lihan tekojen) kuolemisen prosessi meni lihan kärsimyksen kautta jossa liha kärsi ristillä ja valitti kovaa... Joka päivä tulee ottaa risti kuolla Hengessä lihan teoille ja uskonkasvun ansiosta jotkut aikaisemmat lihan tekoni ovat jo täysin kuolleet eivätkä enään valita kovaa. Uskova ei voi kuitenkaan lihassa eläessään täysin kuolla lihalle (tulla synnittömäksi) vaan kyseessä on siis kasvuprosessi jossa Jumalan Hengessä ja Sanassa kasvetaan kohti Jumalan Pojan muotoa.

Toni edustaa Petri Paavolan kanssa samaa opetusta, että kertakaikkinen vanhan ihmisemme ristiinnaulitseminen Kristuksessa olisi uskon kasvua väheksyvää, kieltävää - ja tarkoituksella poistaisi uskossa kasvamisen. Tällainen ajatusmaailma nousee Raamatun ulkopuolelta, ja tällöin Toni ei vielä tunne tasapainoa Raamatussa olevan opetuksen sisällä, koskien Kristuksen ristin voimaa vanhan ihmisemme kuolemassa, ja siitä esiin nousevassa pyhitys elämässä.

Perustuksellinen julistus:
Kol. 3:3 Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa."

Siitä konkreettisesti esiintuleva elämänmuutos:
Kol. 3:5 Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte."

On väärin väittää, että edellä antamani perustuksellinen Kristuksen ristin julistus olisi menestysteologiaa. Sitä se ei ole, vaan se on raamatullista uskoa Jumalan voimaan Kristuksen ristissä.

Tämä on selkeä Raamatun oppi. Ihmisen sana tai järkeileminen ei voi sitä kumota.

- todael