Lihassani on tupakanhimo! Apua!

[pekka]

Kirje roomalaisille 8:

1. Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
2. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
3. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,
4. että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
5. Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
6. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
7. sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
8. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
9. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
10. Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
11. Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
12. Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.
13. Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
14. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
15. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
16. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
17. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
18. Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.
19. Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
20. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan,
21. koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
22. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
23. eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.
24. Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?
25. Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.
26. Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.
27. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.
28. Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
29. Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;
30. mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.
31. Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
32. Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
33. Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
34. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
35. Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
36. Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina".
37. Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
38. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
39. ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

[Herman]

Käärmeen kiroukseksi tuli syödä maan tomua (1.Moos.3:14), ja ihmisen liha on maan tomua (1.Moos.2:7).

[Mikko Murpatti]

Mää oon kateellinen teille, kun ootte voittanu lihanne tupakoitten kanssa.
On tosi huono omatunto ja yrityksiä takana ties kuinka monta.
Vammanen, neuroottinen liha mädäntyneen lisäks. Vaikeeta on.

Luulin voittaneeni, mutta viikonloppuna anoppilassa taas sorruin (en ylpeydestä syönyt nikotiinipurkkaa kun halusin kiillottaa mitaliani ja leuhkia kuinka olen nikotiini vapaa mies), mutta eipä hätää yritetään uudestaan. Monelle käy niin, että kun repsahtaa tupakkilakossa niin sitten poltetaan 2-vuotta taas kun korsteeni ja sitten uusi yritys alusta. Minä meinaan koittaa väsytystaktiikkaa, eli jos sortuu niin rukousta Herralle ja uutta yritystä.

Asemasi Jasmiini on sama vaikka repsahtaisit tuhat kertaa, Jumala rakastaa sinua ja mikään ei muutu Jumal suhteessasi vaikka lankeat välillä. Samaa syntiä yhtä kaikki toisten syntejen kanssa, ja synnittömäksi ei tässä ajassa tulla.

Halu päästä siitä eroon on mielestäni se tärkein. Siksi kun laiton Raamatun kohdan: "Sitä niittää mitä viljelee..." ei siis tarkoita sitä että jos lankeat synnin taisteluissa niität kuolemaa ja pahaa, vaan ehkäpä enemmän niin että jos Herra olisi sinulle näyttänyt ja puhunut että tupakista pitäisi päästä eroon ja uppiniskaisesti polttelisit nautiskellen ja muille mainostellen tupakin iloja niin ehkä, huom EHKÄ sitten vuosien päästä saattaisit saada jonkun köhän joka olisi tukala ja joutuisit miettimään asiaa uudestaan.

Ei niin, että Herra nakkaa tappavan keuhkosyövän ensivuonna jos poltellaan tupakkia . Näin ajattelen, sillä Herra on kärsivällinen ja armelias ja ihana kaikinpuolin.

Sitä minä vaan ajattelen, että yritänkö lopettaa tätäkin lihassani ilman Herran siunausta?

Toisaalta ajattelen myös niin, että Herra tahtoo auttaa meitä aina kun yritämme päästä meitä hallitsevista asioista eroon vaikka alottaisimmekin lihassa, sanoohan Raamattukkin ettei mikään saisi uskovaa hallita ja se kait koskee myös riippuvuuksia. Herra on ainut riippuvuus mitä tarvitaan.



Auta rakas Herra meitä kaikkia rippuvuuksien orjia katkaisemaan nämä kahleet ettemme saastuttaisi temppeliämme turhuuksilla ja ettei mikään meitä sitoisi! Jeesuksen nimessä, aamen!

Ethän Herra anna meidän lihallisesti ottaa liikaa vaikeita asioita käsittelyyn samaa aikaa niin että väsymme taakan alle?

Puhu Rakas Herra meille, mitkä on ne tärkeimmät asiat jättää pois ettemme sohi ilmaan miekalla sokeina ja kasaa selkäämme taakkaa joka murtaa. Pelasta meidät itseltämme Herra! Armahda ja ohjaa oikeaan

[Sippis]

Mää oon kateellinen teille, kun ootte voittanu lihanne tupakoitten kanssa.
On tosi huono omatunto ja yrityksiä takana ties kuinka monta.
Vammanen, neuroottinen liha mädäntyneen lisäks. Vaikeeta on.

Voi Jasmin, kyllä sinä pääset tupakasta vielä eroon, kun on sen aika. Niin minäkin
ajattelin, että Herra vapauttaa tupakasta sitten, kun olen siinä kasvun vaiheessa,
että Hän katsoo mun olevan valmis ja kykenevä siihen ja niin kävi.

Mä rukoilin Jumalaa, että Hän auttaisi, mutta en silti pystynyt lopettamaan. Sitten
tajusin, ettei mulla oikeesti ollut minkäänlaista omaa tahtoa, eikä haluakaan lopettaa tupakointia.

Menin Herran eteen tunnustamaan, ettei mulla ole minkäänlaista tahtoa, eikä halua,
enkä mä pysty lopettamaan, en, en, en ja vielä kerran en!!!

Olin kerran taas rukouksessa ja pyysin, että Herra nostaisi sydämelleni asioita,
joita olisi pantava pois. Se oli jotain yliluonnolista, aivan kuin Jumala olisi seissyt
edessäni (en nähnyt Jumalaa, eikä Hän seissyt edessäni) ja sanonut, että nyt tuli
aika panna tupakka pois. Olin aivan pöllähtänyt, että nyt vai, en ole mitenkään
valmistautunut. Tupakkaakin oli kokonainen kartonki jäljellä, jospa sen vielä
tupruttelisin, please!
Mutta se käsky oli niin voimallinen, ettei muuta voinut tehdä, kuin nöyränä myöntyä.

Hetken päästä tv:stä tuli mainos, jossa mainostettiin
imeskeltäviä nicotinell imeskely tabletteja (myöhemmin siirryin purkkaan).
Ostin niitä ja huomasin, että niistä oli apua. Kuukauden verran Herra ihan selvästi ja yliluonnollisella tavalla suojeli mua, että kun joku tuli kadulla vastaan joka tuprutteli
tupakkaa, en haistanut mitään, jolloin ei tullut tupakan himoa.

Kuukauden jälkeen olin jo vahvistunut niin, että pystyin olemaan ilman tupakkaa vaikka
joku poltti mun vieressä.

Tää tapaus vahvisti, että Jumala auttaa, kun on sen aika.

Mun ei ollut tarkoitus syyllistää ketään, kun kirjoitin tupakan syntisyydestä. Se oli mun henkilö kohtanen kokemus, kun tupakan polttamisesta tuli aina niin paha olo.

[Sippis]

Niin, piti vielä sanomani, että Jumalalla on jokaisen lapsensa kohdalla omat
henkilö kohtaiset suunitelmat ja aikataulunsa. Se on aina yksilöllinen, eikä kukaan
ihminen voi toiselle tulla sanomaan, että on tehtävä niin ja näin.

Jos kulkee Herran tahdon mukaisesti niin Hän kyllä armossaan ohjaa mietä oikeaa tietä
ja kaikki asiat loksahtelee paikoilleen ajallaan.

[Aamu-Usva]

Jos sallitte minun tässä terveysalan ihmisenä hieman kuitenkin syyllistää tupakoitsijoita Eli tänään olin sellaisessa ikääntyneisiin suuntautuvan hoitotieteen teemapäivässä, jossa taas kerran tuotiin joka tilanteessa tupakka esiin alhaisessa eliniässä sekä vähäisissä terveenä eletyissä vuosissa

Oma tupakanpolton lopettaminen oli siitä erikoinen aikoinaan, että se tapahtui Jumalan käskystä, mutta aika kauan ennen uskoon tuloani. Olin sytyttämässä aamutupakkaani, kun koin jotenkin voimakkaana ajatuksen, joka sanoi, että "Et polta enää tupakkaa". Siihen jäi, vaikken ollut tietoisesti yrittänyt lopettamista. Luulen, että tupakan pois ottaminen oli Jumalan keino murtaa minua helpommin. Olin ja olen yhä edelleen välillä niin kova ja tupakan avulla ehkä sain vielä enemmän piilotettua todellista itseäni sen kovuuden alle Minun elämääni tupakka tuli jo hyvin nuorena. Nyt polttamisesta on kuitenkin jo yli 10 vuotta. Kiitos Jumalalle siitä!

[pekka]

Minulla tupakka jäi samoihin aikoihin pois kun sain tulla uskoonkin eli jossain v. 2000 paikkeilla. Toisaalta en kyllä enää halunnutkaan polttaa koska mulla meni keuhkot/limakalvot/hengittäminen niin huonoon jamaan tupakanpolton takia, että elämä kävi jo aika tuskaiseksi ja ajattelinkin silloin, että jos jatkaisin polttelua niin minun pian kävisi tosi kalpaten. Viinan juonti jäi myös samoihin aikoihin pois kun sain tulla uskoon, sanoisin jopa, että Herra paransi minut alkoholismistani.

Sanoisin, että sekä viinanjuonti (alkoholismi) että tupakanpolttoriippuvaisuus molemmat olivat viedä minut todellakin ennenaikaisesti kuoleman omaksi. Kiitos Herralle, että sain jatkoaikaa! Ja kiitos ennenkaikkea uskon armolahjasta, Herralle!

[Mikko Murpatti]

Mää oon kateellinen teille, kun ootte voittanu lihanne tupakoitten kanssa.
On tosi huono omatunto ja yrityksiä takana ties kuinka monta.
Vammanen, neuroottinen liha mädäntyneen lisäks. Vaikeeta on.

Voi Jasmiini, kyllä sinä siitä eroon pääset...

Olen kuullut, että sanoillamme on merkitystä... mitä jos puhuisit ongelmalle suoraan... kuten...

"Olen JO voittanut Kristuksessa Jeesuksessa tämän taistelun ja pääsen eroon tupakasta. Kunnia Jumalalle ja Kiitos Jeesukselle tästä että tupakan himo on voitettu" Ja sitten vielä, älä epäile vaan usko ja kun tekee mieli tupakkaa, ota ensimmäinen askel ja vastusta perkelettä.

Ehkä repsahduksiakin voi tulla, mutta silloin taas katse jo voitettuun taisteluun, sillä miksipä Jumala tahtoisi että jäisimme tupakan orjaksi, vaan että olisimme vapaat. Ja uskon sinun loppujen lopuksi saapuvan voittajana maaliin, koska ei ole estettä, josta et pääsisi, kun turvaat Herraan.


Siunausta.

Mistä olet löytänyt tuon opetuksen? Mielelläni itsekkin lukisin ja koettelisin sen ja jos se on hyvää kamaa niin mieluusti ottaisin uuden "aseen" arsenaaliini näissä riippuvuuksissa.

"Mitä isompi vika sitä isompi leka" jne...

[lonelyrider]

Luukkaan evankeliumi kertokoon tämän.
"17:5 Ja apostolit sanoivat Herralle: "Lisää meille uskoa."
17:6 Niin Herra sanoi: "Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte SANOA tälle silkkiäispuulle: 'Nouse juurinesi ja istuta itsesi mereen', ja se tottelisi teitä.""

Mää oon kateellinen teille, kun ootte voittanu lihanne tupakoitten kanssa.
On tosi huono omatunto ja yrityksiä takana ties kuinka monta.
Vammanen, neuroottinen liha mädäntyneen lisäks. Vaikeeta on.

Voi Jasmiini, kyllä sinä siitä eroon pääset...

Olen kuullut, että sanoillamme on merkitystä... mitä jos puhuisit ongelmalle suoraan... kuten...

"Olen JO voittanut Kristuksessa Jeesuksessa tämän taistelun ja pääsen eroon tupakasta. Kunnia Jumalalle ja Kiitos Jeesukselle tästä että tupakan himo on voitettu" Ja sitten vielä, älä epäile vaan usko ja kun tekee mieli tupakkaa, ota ensimmäinen askel ja vastusta perkelettä.

Ehkä repsahduksiakin voi tulla, mutta silloin taas katse jo voitettuun taisteluun, sillä miksipä Jumala tahtoisi että jäisimme tupakan orjaksi, vaan että olisimme vapaat. Ja uskon sinun loppujen lopuksi saapuvan voittajana maaliin, koska ei ole estettä, josta et pääsisi, kun turvaat Herraan.


Siunausta.

Mistä olet löytänyt tuon opetuksen? Mielelläni itsekkin lukisin ja koettelisin sen ja jos se on hyvää kamaa niin mieluusti ottaisin uuden "aseen" arsenaaliini näissä riippuvuuksissa.

"Mitä isompi vika sitä isompi leka" jne...

[Jasmiini]

---