Huuhaatako ?

[inka]

Itsekin kokeilin akupunktiota ennen uskoontuloa, mutta se tuntui jotenkin jo tuolloin etsikkoajoissa niin epäjumalanpalvelukselta ja ne energiaselitykset aivan oudolta höpötykseltä, joten soitin jälkeenpäin tälle, joka akupunktiota harjoitti, että koen ettei se ole oikein ja en halua olla missään tekemisissä tuon asian kanssa.
Olen myös jostain lukenut, että kun joku uskova nainen meni akupunktioon, niin tuon akupunktion jälkeen oli kyllä kivut helpottaneet, mutta yhtäkkiä hän ei pystynytkään kunnolla rukoilemaan enää, vaan oli jotenkin "estetty".

Sitten toisen puolustamisesta vielä: oletteko nähneet elokuvan "Kujajuoksu"? Siinä yhdessä kohtaa uskova evankelista ryntää apuun, kun hänen ystävänsä on sidottu ja huumegangstereiden armoilla. Tuo evankelista pelastaa pojan tainnuttamalla potkullaan/lyönnillään nuo kangsterit, jotka aikovat laittaa pojalle suonet täyteen heroiinia tappaakseen hänet.

En varmaan ymmärrä tätä toisen puolustamisasiaa vielä täysin, mutta jotenkin tuntuu että tulis ihan kauhea tunnon tuska, jos vain seisois toimettomana kun jotakin piestäis.. onhan uskovilla velvollisuus auttaa myös niitä, jotka eivät ole uskossa ja joille pahaa ja vääryyttä tehdään. Tietenkin koskaan ei huvikseen pidä käytellä voimaa apukeinona, mutta mitäs jos ei muu auta? Eikö sitä tulis jotenkin osasyylliseks, jos ei menis apuun?

[PetriFB]

Olen Tonin kanssa tässä kohden samaa mieltä. Esivalta on Jumalan asettama ja esivallan tulee toteuttaa esivaltaa. Esivallan toteuttaminen on esivallan tehtävä, ei tavallisen kansan.

Kirjoitan tämän tekstin en riita mielessä, vaan pyrkien tuomaan esille sen mitä Raamattu opettaa tästä asiasta. Jokainen saa tutkia ja koetella kirjoitukseni ja tietenkin uskoa, niin kuin kokee ja uskoo. Itse uskon kuitenkin siten kun tässä esille.

Muistuu mieleeni eräs uskon ystäväni, joka ajeli nuorena poikana moottoripyörällä. Hän oli uskossa jo nuorena. Eräs mies pysäytti hänet ja sanoi, että anna viisi markkaa tai saat turpaan. Ystäväni nousi moottoripyörän satulasta ja riisui kypäränsä ja sanoi; minä otan turpaan. Uhkaaja häkeltyi ja lähti pois. Ystäväni isä oli opettanut hänelle, ettei saa lyödä ketään eikä takaisin saa lyödä. Hän totteli Raamatun opetusta ja tällä kertaa häntä ei lyöty.

Raamatun oma esimerkki Uuden Liiton järjestyksen mukaan opettaa, että älä käytä väkivaltaa, väkivaltaa vastaan:

Apt 7:55 Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella
56 ja sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella".
57 Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä
58 ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen.
59 Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!"
60 Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!" Ja sen sanottuaan hän nukkui pois.

Stefanus hyväksyi osansa, eikä koittanut tehdä väkivaltaa vainoojiaan vastaan. Seurakuntakaan ei tullut avuksi käyttämään voimakeinoja Stefanuksen vainoojia vastaan.

2 Kor 11:20 Tehän suvaitsette, että joku teidät orjuuttaa, että joku teidät syö puhtaaksi, että joku teidät saa saaliiksensa, että joku itsensä korottaa, että joku lyö teitä kasvoihin.

Tässä kohden on alkutekstissä sana dero, joka tarkoittaa pieksemistä ja lyömistä. Paavalin opetuksesta käy ilmi, että uskova ei saa käyttää väkivaltaa, eli ei tule vastata väkivaltaan väkivallalla.

Room 12:17 Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.

Alkutekstin mukaan on kyse siitä, että ei anna takaisin, eli ei tule vastata pahaan pahalla.

Meidän uskomme tulisi aina perustua Raamatun sanaan. Raamattu ei opeta, että uskova voisi puolustaa itseään väkivaltaa käyttäen. Jos uskova voisi puolustaa itseään tai muita väkivaltaisesti, olkoon se väkivalta sitten heittoja, sidontoja, kuristusotteita tai lukkoja, niin Raamatussa pitäisi olla siitä opetus, mutta sellaista opetusta ei Raamatusta löydy.

Harrastin muun muassa judoa nuorena poikana ja tiedän kuinka väkivaltainen tämä laji on, vaikka siinä ei potkita tai lyödä, niin silti lukko, heitto tai sidonta voi saada aikaan pahempaa jälkeä kuin isku tai potku. Rimpuilevan ihmisen sidonta tai lukkoon laittaminen vaatii aika jämeriä otteita, jotka tuottaa paljon kipuja tai jopa on vaara pahasti loukata rimpuilevan kaverin jäseniä sekä kaulaa. En usko että Jumalan tahto on itsepuolustuslajit uskoville. Jumala on meidän turvamme, ei lihan voima.

[JHK]

Päälinjathan tässä asiassa toki ovat selvät, väkivalta ei kuulu millään lailla normaaliin elämään tällä tiellä. Omatuntoni ei kuitenkaan hyväksy ajatusta että kun toiselle tehdään väkivaltaa, pitäisi seistä sivussa puuttumatta asiaan - se ei mene minun oikeudentajuuni millään lailla, enkä usko mitenkään että se on Jumalankaan tahto. Toimimme tietysti tilannekohtaisesti, ja toivon että Hengen johdatuksessa, kun päätämme kuinka tilanteeseen puutumme. Itse näen kuitenkin että joissakin tilanteissa voimankäytön täytyy olla oikeutettua.

Vastustan väkivaltaa periaatteena, mutta hyväksyisin sen joissakin tilanteissa, on kirjoitettu "rakastava lyöntikin on rakkautta".

[lähtökuoppa]

2mooses 2:
11Ja tapahtui niihin aikoihin, kun Mooses oli kasvanut suureksi, että hän meni veljiensä luo ja näki heidän raskaan työnsä. Ja hän näki egyptiläisen miehen lyövän hebrealaista miestä, erästä hänen veljistään. 12Silloin hän katseli ympärillensä joka taholle, ja kun hän näki, ettei ketään ollut läheisyydessä, löi hän egyptiläisen kuoliaaksi ja kätki hänet hiekkaan. 13Ja hän meni toisena päivänä ulos ja näki kaksi hebrealaista miestä tappelemassa keskenään; ja hän sanoi syylliselle: "Miksi lyöt toveriasi?" 14Tämä vastasi: "Kuka on asettanut sinut meidän päämieheksemme ja tuomariksemme? Aiotko tappaa minutkin, niinkuin tapoit egyptiläisen?" Silloin Mooses peljästyi ja ajatteli: "Se on siis tullut ilmi". 15Ja kun farao sai kuulla tästä tapahtumasta, etsi hän Moosesta tappaaksensa hänet. Mutta Mooses lähti faraota pakoon ja pysähtyi Midianin maahan ja istahti eräälle kaivolle.
tämä kohta tuli mieleen, mutta liittyykö mitenkään tuohon väliin menemiseen.. :think2

apostolien teot 14:
19Mutta sinne tuli Antiokiasta ja Ikonionista juutalaisia, ja he suostuttivat kansan puolellensa ja kivittivät Paavalia ja raastoivat hänet kaupungin ulkopuolelle, luullen hänet kuolleeksi. 20Mutta kun opetuslapset olivat kokoontuneet hänen ympärilleen, nousi hän ja meni kaupunkiin. Ja seuraavana päivänä hän lähti Barnabaan kanssa Derbeen.
tuossa kivityksen jälkeen opetuslapset kerääntyivät hänen ympärilleen.. olisivat voineet estää kivityksen?

en tiedä, onko väärin mennä/olla menemättä väliin.. Herra tietää. senkin, tuleeko harrastaen varautua väliinmenotilanteisiin.. omine aatokseni ajattelen, ettei olisi. tuli mieleen sellainen, että Paavali teki töitä käsillään teltantekijänä? tällöin mahdollisesti työn ohessa kädet ovat vahvistuneet. kuitenkin hänen vahvuutensa oli Herrassa (Hengessä, hengellinen), ei fyysistä.. toisaalta, eihän sitä henkistä väkivaltaa tulisi sietää, vaan vastustaa. Paavali vastusti myös niitä, jotka häntä vastustivat kuten alexander vaskiseppä..

[pekka]

Luin nuo edellä olevat kirjoitukset mitä sanoo Raamattu väkivallan käytöstä. Kyllähän siinä aika selkeästi opetus on, että väkivalta ei ole sallittu missään muodossa eikä missään tilanteessa. Mutta täytyy myös muistaa, ettemmehän me uskovat ihmisetkään ole täydellisiä ja tilanne voi tulla päälle joskus sekunnin harkinta-ajalla. Vahinkohan ei tule kello kaulassa ja, että olisimme valmistautuneet johonkin tilanteeseen ennakolta. Tietysti sillä tavoin valmistautuneet ennakolta, että vältämme tietoisesti käyttämästä väkivaltaa mutta kun tilanne tulee nurkan takaa niin ihminen silloin kuitenkin ikään kuin vaistomaisesti turvautuu jonkinlaiseen väkivaltaan puolustaakseen henkeään. Eli sanoisin, että jos näin käy niin pyrkikäämme käyttämään mahdollisimman vähän väkivaltaa ja yrittäkäämme päästä tilanteesta pakoon tai puhumalla saada tilanne tasaantumaan. Taas jos vastapuolella on iso ja voimakkaan näköinen vastustaja niin silloinhan me emme juuri uskallakaan puolustautua tai mennä väliin jos kaksi ihmistä tappelee oikein tosissaan. Samoin jos vastapuolella on puukko tai ampuma-ase kädessään niin silloin lähes vaistomaisesti pötkimme pakoon niin lujaa kuin vain pääsemme. Tietysti jos uskovalla ihmisellä on hyvin sisäistynyt tämä ehdoton väkivallattomuus tilanteessa kuin tilanteessa niin ottakoon hän sitten vastaan vaikka oman kuolemansa jos niin on. Raamatun mukaanhan kuolema on voitto uskovalle ihmiselle mutta tappajalle tietenkin suuri synti. Tästä voisi jatkaa vielä pitemmällekin kirjoittamista eri tilanteista mitä voi ihmiselle sattua liittyen tähän väkivallan käyttöön ja niin edelleen mutta jos tulee sorruttua syntiin tässä asiassa tavalla tai toisella niin pyytäkäämme anteeksi Jumalalta Herran Jeesuksen nimessä ja myös vastapuolelta eli riitapukarilta pyytäkäämme anteeksi ja muistakaa, että vihamiestämme tulee rakastaa eikä vihata. Tulkoon meistä taitavia puhujia ja ohjatkoon Herramme Jeesus Kristus meitä, että tekisimme mahdollisimman oikein tilanteessa kuin tilanteessa.

[JHK]

Meidän oma turvamme on Herrassa, se on kaiken lähtökohta. Kysymys kuuluu sitten, mitä tekee kun näkee lähimmäistään pahoinpideltävän tai uhattavan jopa kuolemalla - vieressä ei voi seistä mitään tekemättä, se on varma. Hengen mukaan näissä asioissa tulee toimia, se on selvää.

[pekka]

Vastaan omalta kohdaltani sinun, JHK, esittämään kysymykseen näin, että jos sydänystävääni aikoisi viiden sekunnin päästä (eli, että edes ehtisin väliin) joku lyödä nyrkillä tai puukolla niin menisin ehdottomasti väliin, omankin henkeni kaupalla! Siinä ajassa ei ehtisi mitään muutakaan tekemään vai kuinka? Mutta jos joku olisi jo tappanut parhaan ystäväni niin en menisi tappajalle kostamaan vaan antaisin hänelle anteeksi vaikka tietysti se ei olisi helppoa, kenelle se nyt voisi ollakaan edes helppoa. Kuolema on lopullinen lähtö täältä maan päältä ja uhrin läheiselle jää elinikäinen suru ja kaipuu. Jumala meitä auttakoon ja armahtakoon.

[toni t]

Päälinjathan tässä asiassa toki ovat selvät, väkivalta ei kuulu millään lailla normaaliin elämään tällä tiellä. Omatuntoni ei kuitenkaan hyväksy ajatusta että kun toiselle tehdään väkivaltaa, pitäisi seistä sivussa puuttumatta asiaan - se ei mene minun oikeudentajuuni millään lailla, enkä usko mitenkään että se on Jumalankaan tahto. Toimimme tietysti tilannekohtaisesti, ja toivon että Hengen johdatuksessa, kun päätämme kuinka tilanteeseen puutumme. Itse näen kuitenkin että joissakin tilanteissa voimankäytön täytyy olla oikeutettua.

Vastustan väkivaltaa periaatteena, mutta hyväksyisin sen joissakin tilanteissa, on kirjoitettu "rakastava lyöntikin on rakkautta".

Meidän oma turvamme on Herrassa, se on kaiken lähtökohta. Kysymys kuuluu sitten, mitä tekee kun näkee lähimmäistään pahoinpideltävän tai uhattavan jopa kuolemalla - vieressä ei voi seistä mitään tekemättä, se on varma. Hengen mukaan näissä asioissa tulee toimia, se on selvää.

JHK viesteistäsi tulee se kuva ettet usko että Jumala auttaisi vaan ainut keino auttaa olisi lihallinen. Miksi ihmeessä väliin menon tulisi olla lihallinen jossa käytettäisiin jonkinlaista väkivaltaa kun Jeesus sen täysin selvästi kielsi. Eli tottakai Jeesuksen opetuslapsen tulee mennä apuun jos näkee jotain pahoin pideltävän mutta tuo pahoinpitely ei anna meille lupaa ruveta toimimaan Jumalan käskyä vastaan eli käyttämään väkivaltaa vaan meidän pitää toimia Kristuksen ohjeiden mukaan.

Meidän on mentävä väliin ja Herran Jeesuksen nimessä lopetettava tilanne. Jeesus antoi opetuslapsilleen suuren vallan ja Jeesuksen nimessä voimme vastata pahaan emme siis omalla voimalla vaan Jeesuksen.

Kun pidämme Jeesuksen käskyt emmekä turvaa väkivaltaan vaan Herraan niin Hän auttaa kun väliin menemme ja jos ei auta niin kuolemme tai otamme turpiin autuaina ja se oli silloin Jumalan tahto!

Matt.5:39 Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin

Pyhä Henki ei ikinä kehoita toimimaan Jeesuksen sanan vastaisesti ja siksi emme ikinä saa ruveta toimimaan lihallisesti turvautuen väkivaltaan vaan meidän on mentävä väliin Pyhän Hengen voimalla käyttäen Jeesuksen nimen auktoriteettia ja käskyvaltaa. Kyllä meidän pitää Jumalan apuun tässä luottaa eikä hylätä sanan opetusta epäuskon vuoksi.

Muistan kun yksi uskova nainen kertoi kuinka häntä tultiin ryöstämään ja ryöstäjällä oli keppi kädessä jolla aikoi lyödä naista. Kun ryöstäjä kohotti kätensä lyönti asentoon ja aikoi lyödä huusi nainen AUTA JEESUS ja samalla rystäjän käsi halvaantui paikoilleen. Nainen pääsi pakenemaan kun ryöstäjä oli ällikällä lyöty.

Herra Jeesus siis auttaa omiaan se on aivan selvä juttu ja Raamatun opetus ja minusta on ihmeellistä että heti tosi paikan tullen tulisi hylätä Raamatun opetus eli turvautua yksin Herraan ja ruveta toimimaan omissa voimissa lihallisesti.

Jumalan Henki ei ikänä kehoita toimimaan sanan opetusta vastaan ja turvaamaan lihaan vaan päivastoin jos hädän hetkellä toimimme Hengessä niin huudamme Jeesusta avuksi ja menemme pahoinpitelyn väliin oman henkemme kustannuksella turvaten Herran apuun ja käskemme pahoinpitelijää Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä lopettamaan.

Uskossa kun käskemme Jeesuksen nimessä niin pahoinpitely loppuu jos Jumala ei toisin tahdo.

Ps, veljemme Janne on elävä esimerkki tällaisesta tilanteesta sillä muistan kuinka Janne kertoi kuinka ennen uskoon tuloaan oli raivonvallassa alkamassa pahoinpitelemään jotain miestä kun mies sitten oli käskenyt Jeesuksen nimessä jättämään hänet rauhaan oli tilanne rauennut siihen. Janne sanoi muistavansa aina nuo miehen sanat.

Jotenkin näin se meni ja Janne voi itse selventää asiaa jos sattuu lukemaan mutta pahoinpitely loppui silloinkin kun mies turvasi Jeesukseen eikä omaan voimaansa.

Kiitos Herralle!

[Hemu]

... mutta yhtäkkiä hän ei pystynytkään kunnolla rukoilemaan enää, vaan oli jotenkin "estetty".

Mitäköhän tuommoisissa tapauksissa tulisi tehdä jos kokisi olevansa "estetty" rukoilemaan kunnolla?

Mitä mieltä muuten olette aivan tavallisesta terapiasta tai maksullisesta sielunhoitoterapiasta?

ja katsomaan kunniaksenne, että elätte hiljaisuudessa ja toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä käsillänne, niin kuin olemme teitä käskeneet, että vaelluksessanne olisitte säädylliset ulkopuolella olevia kohtaan ettekä olisi kenenkään avun tarpeessa. 1 Tes. 4:11-12


mietin että onko Jumalaa etsivälle häpeäksi turvautua terapiaan ja elää tukien varassa siihen saakka kun varmasti tietää olevansa kunnossa.. vai olisiko parempi vain luopua oikeudestaan saada tuettua apua ja koittaa selviytyä yksin Jeesukseen turvaten?

[JHK]

JHK viesteistäsi tulee se kuva ettet usko että Jumala auttaisi vaan ainut keino auttaa olisi lihallinen. Miksi ihmeessä väliin menon tulisi olla lihallinen jossa käytettäisiin jonkinlaista väkivaltaa kun Jeesus sen täysin selvästi kielsi. Eli tottakai Jeesuksen opetuslapsen tulee mennä apuun jos näkee jotain pahoin pideltävän mutta tuo pahoinpitely ei anna meille lupaa ruveta toimimaan Jumalan käskyä vastaan eli käyttämään väkivaltaa vaan meidän pitää toimia Kristuksen ohjeiden mukaan.

Mielestäni tulkitset epäreilusti puhettani, väkivalta ei ole

ainut

keino, mutta ymmärrykseni ja omatuntoni pohjalta se on kuitenkin yksi keino, jos niin täytyy olla. Olen myös erimieltä kanssasi "täysin selvästä" kiellosta, ymmärrän vuorisaarnan ohjeen hieman toisin.

Matt.5:39 Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin

Oikealle poskelle tapahtuva lyönti on tässä kontekstissa loukkaus, ei hyökkäys vahingoittamistarkoituksessa. Näin minä uskon.