systeri kirjoitti:lonelyrider kirjoitti:kieli (vai tässä tapauksessa näppäimistöllä liihottavat sormet ja älyttömät ajatukset)... se on palava pyörä, vai miten se meni, petollisin väline, joka voi viedä mennessään.
No näin se on "lr"meillä oli täällä yhtenä viikonloppuna aikamoinen selkkaus jossa mä jouduin tunnustaa ja myöntää omat virheeni.Olin ohjannu lastani ihan kieroon. Vaikka kysymys olikin osittain väärinymmärryksestä,niin sekään ei ollut kyllä mikään puolustus.Olisi pitänyt silti toimia ja opettaa toisin.Menin sitten maanantaina töihin ja siellä eräällä pisteellä kippuroin Herran edessä ja kyselin että miten tää juttu taas kolahti mun omaan nilkkaan..oonko mä näin huono ja taitamaton edelleen
Sitten ikäänkuin olisin kuullut puhetta
"Eikö se tulisi olla iloinen asia kun saa tunnustaa virheensä ja syntinsä,vain sillätavalla pääsee eteenpäin?" Ja jälleen koin riemullisen hetken...hengessäni yhdyin heti siihen ja hihkuin että "aivan,näin se kyllä on!! "
Samantien tuli mieleen laulunsanat "anna anteeksi,pese puhtaaksi tee uudeksi kokonaan...ja aivankuin se olis vielä vahvistettu että "siis kokonaan" ....
Se on joskus rankkaa äitinä oleminen, mutta tärkeää on aina anteeksipyyntö, oli sitte pienet tai suuret lapset jo kyseessä.






