Jumalan läsnäolo ja sen kokeminen

[systeri]

Tuli mieleen yks juttu kun eräs mies kertoi "suloisista ilosanoman tuojan jaloista" että kun ilosanomaa viedään niin ne "jalat" ei aina välttämättä omasta mielestä tunnu niin suloisilta, mutta Jumalan edessä ne ovat suloiset.
Joku aika sitten laitoin julkisesti omalla nimellä ja kuvalla, joka tuli kaikkien sukulaisten ja ystävien näkyville suoran kysymyksen, Haluatko elää ikuisesti..siihen on lääke nimeltä Jeesus! Ja perään siitä kun Jeesus ristiinnaulittiin kuinka hänen rakkaansa hoitivat häntä ennen ja jälkeen kuoleman joiden joukko oli valitettavasti hyvin pieni.Tuon laitettuani tunsin kuinka vihollinen hyökkäsi kimppuuni,koin aivan järkyttävän ahdistuksen ja tuskailin ja rukoilin yöllä.Aamulla kun heräsin ajattelin että meen poistamaan nuo jutut mutta en saanut kahteen tuntiin konetta auki Varmaan jonkun piti nähdä se ennenkö poistan koska jos se olisi ollut väärin niin varmaan olisin päässyt poistamaan sen.
Uskon että Jumalan edessä ne oli suloista, mutta viholliselle ei ja koin tapauksen ahdistavana...silti uskon että tätä se pitää olla silloin kun Jumala toimii ja on lähellä..
Myös kun Jumala tekee työtä meissä uskovissa se voi tuntua erittäin ahdistavalta mutta silti Hän on lähempänä kuin uskommekaan.
Uskon myös että silloin kun Jumala koskettaa voi tuntea myös siunausta rauhaa iloa ym...

[vaisuliini]

*
Miten osataan erottaa onko ne kokemukset Jumalasta vai ei? Minulla oli ne kokemukset niin säikähtäneenä rukoilin aina varjelua mutta ne kokemukset eivät lähtenyt pois. Ne oli Jumalasta - ihan varmuuden vuoksi rukoilin varjelua.
Esim. hurmostilallisia kosketuksia, "kuumantuntuiselle kananlihalle pään nahassa tukan alle" -kokemuksia, konkreettisia herättämisiä ja muita erilaisia kokemuksia. Myös sisimmässäni tuntui kuin juokseva puro. Tunsin Hänen liikkuvan, estävän ja kehoittavan menemään.

Sielullisuus voi temppuilla mutta minä aina tarkistin rukoillen varjelua ja totesin ettei se ollut sielullisesta toiminnasta. Oli ihmeteltäviä kokemuksia joista en osaa kertoa omin sanoin. Olin muutamaa kertaa murtumispisteessä niin tunsin rakkaudellisen läsnäolon ja oli ihanaa käpertyä rakkaudelliseen läsnäoloon. Oli muutamia kertoja kun silloin tunsin miten Hän tuli nostamaan ylös. Pitäisikö oppia tuntemaan Pyhän Hengen toiminnan? Paavali tunsi miten Pyhä Henki hänen hengen kautta kiivastui eli Paavali pääsi tuntemaan Pyhän Hengen tai Hänen toiminnan.

Mitä Pyhän Hengen täyttymiseen tulee.
Mikä merkki tai mistä tiedetään onko se täyttynyt Pyhällä Hengellä? Minun kokemukseni on hyvin voimakasta. En tiedä muitten uskovien kokemuksista. Minua uteluttaa miltä tuntui kun sai Pyhällä Hengellä täytettyä vai se ei ole kiinni tunteessa?

Mitä pari uskovaa tarkoittaa sillä jutulla että pitää varroa Pyhän Hengen jättämiä ilmiöitä? En vielä ymmärtänyt...

[Mr Kerimäki]

Siinä se opettelu ja kasvu on,että oppii tuntemaan Pyhän Hengen ja hänen toiminnan .On paljon sellaista mitä vastustaja matkii toimiessaan ,mutta yhtä luulen mitä vastustaja ei voi tehdä on sellainen varmuus sydämmessä ,jonka Pyhä Henki vain voi antaa.Taivaallisen Hengen kanssa kulkeminen kuuluu joka ikiselle kristitylle ja sitä yritän itse opettaa tai paremminkin neuvoa.Vastustaja on vuosisatojen aikana ja näiden ev lut kirkko kaavojen yms avulla on saanut ihmiset luopumaan juuri tästä Pyhän Hengen vaelluksesta ku pappi on ollu se joka toimii ja porukka kuorsaa tai muuta höpisee penkeissään.Alunperin jokainen toimi eikä istunut katsomassa toistensa niska hiuksia tai sitte nappa nahkaa.Rukoilu vaikka useasti päivässä ja pyytää Jumalaa Jeesusta Pyhää Henkeä antamaan täyden suojaus haarniskan taisteluun ja sitten niin ,että tahdon oppia Pyhän Hengen toiminnasta lisää joka ikinen päivä (tyyliin ei tämä nyt tähän jää ).Hurmostilaisuuksia tulee välttää kaikin keinoin.Itse kyllä koen Hengen liikkeen kanssa selässä ns hyvinä värähtelyinä ja kun Pyhä Henki joskus alkaa sisältä pulppuamaan kuin lähde ,niin siitä saa ennakko merkin rinnassa kuin pehmyt tunne olis rintakehän sydämmen alueella.Sana nousee Hengestä kuvastaa hyvin tätä asiaa.Se asia todella tuntuu kuin rauhallisesti huomaamatta nousisi ylös ja sitten mieleen ,jossa se muuttuu ymmärrykseen ja voi sitten vaik puhua jos haluaa ,Joskus Pyhä Henki on vaativampi ja ,joka haluaa ,että asia otetaan nopeasti käsittelyyn eikä odotella rauhassa sitä rauhan tilaa sydämmeen ,jonka monet ymmärtää hyvin eli se rauha laskeutuu sydämmeen jostain asiasta.....Minulla on todella ihan polte tästä Pyhän Hengen asiasta ja siitä ,että se todella kuuluu kaikille kristityille eikä vaan niille ,jotka ovat esillä tuolla maailmalla ja näkyvät .Se todellinen Herran työ tehdään ruohonjuuri tasolla monesti.Silloin helposti vastustaja lyö mieleen ajatuksia ,että ethän sinä ole mitään ja jos ne valheet uskoo ni huono on juttu.Jumalan läsnäolon kokeminen ihan arjessa jotenkin pysäyttää.Tänään kotipaikalla käydessä tulin ulos rakennuksesta ja pihalla siskon lapset leikki ja oma pikku vauva oli myös ja aurinko paistoi ja kaikki säteili niin kävellessä (sadasosa sekunnissa) pyörähti ajatus ja sanoin ,,Rakas Jumala ,,tämä on niin kaunista ja tunnen kuinka tykkäät täälläisestä rakkaudesta joka siinä hetkessä oli .Oli kuin pari askelta olisi kävellyt erimaailmassa sellainen häivähdys ja sitte heti palasin normaaliin olotilaan .Ymmärsin näin sen hetken ,että Pyhä Henki sai sen aikaan ja siinä oli suora kommunikointi tuonne ylös ja itseeni .Ei omasta voimasta vaan just Pyhän Hengen toiminnasta ,jonka Jumala ohjaa ja Jeesus ja Pyhä Henki on aina läsnä.

[vaisuliini]

*

Itse kyllä koen Hengen liikkeen kanssa selässä ns hyvinä värähtelyinä ja kun Pyhä Henki joskus alkaa sisältä pulppuamaan kuin lähde ,niin siitä saa ennakko merkin rinnassa kuin pehmyt tunne olis rintakehän sydämmen alueella.

Minulla on samat kokemukset.

Vielä kolme kysymystä...
Jos ymmärrys jää hedelmättömäksi niin se ei kai ole haitaksi vaan koska Pyhä Henki haluaa vain olla läsnä?
Voiko uskova aistia mikä toisessa uskovassa on? Ja tunnustaa mikä henki toisessa uskovassa on?
Entäs yöllä herättämisen juttua? Kiinnostaisi lukea muitten uskovien kokemuksista juttuja.

[Herman]

Jos ymmärrys jää hedelmättömäksi niin se ei kai ole haitaksi vaan koska Pyhä Henki haluaa vain olla läsnä?

Usein Jumala haluaa puhutella ymmärryksen kautta, esim sellaisten raamatunkohtien kautta jotka "kolahtaa" eli ovat ajankohtaisia omassa elämässä (tai profetaalisen puheen tai rukouksen yms). Aina ei kuitenkaan koe saavansa mitään ymmärryksen kautta, mutta silloinkin voi virvoittua ja vahvistua jos on kokenut Jumalan läsnäolon. Tarkoititko ehkä tätä?

Voiko uskova aistia mikä toisessa uskovassa on? Ja tunnustaa mikä henki toisessa uskovassa on?

Kyllä sen voi aistia. Kokemus ei tietenkään ole koskaan 100% varma juttu, eli sen varassa ei kannata ainakaan alkaa tuomitsemaan toista, eikä myöskään rakentaa luottamustaan täysin sen varaan. Raamatussa sanotaan, että ihmisen sydän tulee ennenpitkää ilmi, eli selkeästi näkyvällä tavalla huomaa onko toisen ihmisen hengessä vilppiä vai onko hän vilpitön. Mutta hengessänsä kokeminen voi vahvistaa asiaa.

Entäs yöllä herättämisen juttua? Kiinnostaisi lukea muitten uskovien kokemuksista juttuja.

Minä en ole ikinä kokenut (unissani enkä hereillä) fyysistä kosketusta, mutta uskon että Jumala voi halutessaan niin tehdä. Minä koen Jumalan useimmiten herättävän unesta niin, että Hän sallii vihollisen tuovan painostusta ja painajaisia. Taidan olla niin sikeäuninen, että tämä on ainoa keino saada hereille - ehkä Herra on ensin yrittänyt ravistella mutta en ole vaan herännyt

[lonelyrider]

Tuosta Pyhällä Hengellä täyttymisjutusta... asiasta taas toiseen... siis kun on se Pyhän Hengen kaste, jossa uskova saa Pyhän Hengen voitelun ja tulen... ja samalla tulee kielet. Entä jos uskova janoaa sitä ja sitä rukoillaan sulle ja mitään ei tapahdu, siis ei tule yhtään kieltä esiin, enkä koe mitään mahtavaa humahdusta, pysyn paikallani. Minussako on vika, vai miksi Jumala ei anna sellaista jos se kerran on Jumalan tahto antaa uskovalle, näin olen käsittänyt sanasta, että ensin ihminen tulee uskoon ja saa Pyhän Hengen lahjan ja sitten tulee se jokin suunnaton voitelu ylhäältä ja saa Pyhän Hengen tulen ja voiman. Mitään hurmoksellista tilaa en ole kokenut, sellainen kait se pitäisi olla?

Ja jotenkin minulle ei kelepaa, että kaikki ei koe jotain... vaikka tämän ei pitäisi olla kokemuksesta, kyllä ihminen varmasti kokee ja tietää, että nyt se raamatussa kerrottu Pyhän Hengen kaste vuodatettiin.

Siis tämä tuntuu typerältä jankata tätä, mutta kun seurakunnassa ei ole ketään jolle tällä tasolla sanoa tästä. Osaako joku kertoa, että mikä mättää ja eikö sitä pidä janota. Ja eikö ole niin, että ihmisessä on Pyhä Henki, mutta hän tarvitsee lisäksi sen Pyhän Hengen kasteen... en tiedä onko oikea nimitys asialle. Eikö ihminen ole jollain tasolla voimaton Herrassa, jos Hänellä ei sitä ole? Eli armolahjat voi olla ettei toimi jne?

[vaisuliini]

*

"Herman kirjoitti:" Usein Jumala haluaa puhutella ymmärryksen kautta, esim sellaisten raamatunkohtien kautta jotka "kolahtaa" eli ovat ajankohtaisia omassa elämässä (tai profetaalisen puheen tai rukouksen yms). Aina ei kuitenkaan koe saavansa mitään ymmärryksen kautta, mutta silloinkin voi virvoittua ja vahvistua jos on kokenut Jumalan läsnäolon. Tarkoititko ehkä tätä?

Ehkä sitä tarkoitan mutta en ole varma enkä tiedä miksi tunsin läsnän mitä se tarkoitti. Ymmärrykseni oli hedelmätön ja ajattelin että se kuuluu asiaan kun Hän on aina kanssani läsnällä.

"Herman kirjoitti:" Minä en ole ikinä kokenut (unissani enkä hereillä) fyysistä kosketusta, mutta uskon että Jumala voi halutessaan niin tehdä. Minä koen Jumalan useimmiten herättävän unesta niin, että Hän sallii vihollisen tuovan painostusta ja painajaisia. Taidan olla niin sikeäuninen, että tämä on ainoa keino saada hereille - ehkä Herra on ensin yrittänyt ravistella mutta en ole vaan herännyt

Heh.. ok Minä olen kans sikeäuninen ja oli vastenmielistä kun Jumala herätti yöllä kun silloin olin sikeässä unessani. Muistan miten aiemmin olin kuin rakastunut uskova ja jaksoin valvoa ja hoitaa Jumalan antaman rukoustehtävän. Mutta nyt ei huvita enää... Se paljasti minulle millainen sydämen tilani nyt on. Miten minä voittaisin sikeän unen vastaan? Yritin jo mutta vaikeaa... Löysin itseni nukkumasta kädet ristissä.

[vaisuliini]

*
Kiinnostaisi tietää miten tavalla voi tietää mikä on Jumalan tahto jos vaeltaa Pyhässä Hengessä? Vaikea kysymys sori.

[lonelyrider]

*
Kiinnostaisi tietää miten tavalla voi tietää mikä on Jumalan tahto jos vaeltaa Pyhässä Hengessä? Vaikea kysymys sori.

Sinä olet yhtä kova kyselemään kuin minäkin Yksi sanoi tänään, että Pyhän Hengen tuoman muutoksen elämässään näkee vasta esim. kymmenen vuoden päästä eli johdatusta ei varmaan välttämättä itse tiedosta ymmärryksellään siinä hetkessä jossa on.

Ainakin henk.kohtaisesti minulla on monta asiaa, johon tahtoisin heti vastauksia... jos tahdon palvella Herraa, tuleeko minun tehdä miten "maallista" työtä, etsiä toisenlaista saman alan työtä vai tahtooko Herra että kokonaisvaltaisesti tekisin jotain muuta Hänen palveluksessaan... ja ainoa asia tällä hetkellä on... että en voi jäädä paikoilleen vaan teen ratkaisuja, joista en ole varma mihin johtaa, mutta luottamus Herraan, että Hän edeltä käsin nämäkin on valmistanut. Jos tässä hetkessä tietäisin vastaukset mihin kaikki johtaa, kaikki olisi helpompaa. Sitä kait usko on, ettei nähdä sitäkään, mitä tuleman pitää, mutta pysytään luottamuksessa... ja rukouksessa ja uskotaan että ollaan saatu se, mitä on pyydetty... hmmm... joskus näköjään vaikeaa, kuten aiemmat tämän ketjun asiat joista kirjoitin, toi ilmi.

[lonelyrider]

Tämä taas kohta menee ohi aiheen... mutta mietin... että jos uskovan koko elämän ainoa asia, on ollut palvella Herraa... niin kysyn, mikä voi mennä pieleen ja voiko mennä pieleen? Eikö Herra tutki ja tiedä, että näin on. Enkö uskovana ole aslitanut sydämeni jokaisen sopukan Herran kuluttavan tulen alle, niin että Hän on paljastanut kaiken sen saastan mistä on saanut tehdä parannusta.

Ei saa käsittää väärin, tämä ei ole sellaista mietintää, jossa ihminen rankaisee itseään ja ei ole onnellinen... olen onnellinen Herrassa... mutta miksi uskova aina kyselee vastauksia ja kun minä tunnen Hänet sydämessäni, niin että varmuudella voin sanoa, tunnen Hänet, jota rakastan yli kaiken. Onko kaikki tämä turhuutta, tämä kyselminen, vai onko sekin Hengen synnyttämää?