ROCK'N'ROLL – MYRKKYÄ HELVETISTÄ

[lonelyrider]

Pitää laittaa, että mielestäni uskova voi soittaa kitaraa ja paljon kitaroita käytetäänkin ns. vapaissa suunnissa. Eli ei se soitin ole paha, vaikkakin laitettaisiin vielä viritin sinne ja sähköiset akustiikat Mikä siitä ihtessään pahan tekee. Mutta ehkä siinä on vaara jossain vaiheessa, että menee se rauha ja kääntyy asia päälaelleen, että musiikki kuulostaa jo niin läheltä tämän maailman musiikkia, että sitä ei edes eroita... ja onko meidän tarkoitus tuottaa musiikkia maailmalle, mukautuen ja koettaen piilotella arvojamme.

Joku hengellinen laulaja, Juha Tapioko se oli... niin mun täytyy sanoa, että kun niitä biisejä radiosta tuli, en kyllä niissä havainnut mitään hengellistä, samaa sarjaa muun musiikin kanssa, mitä radioissa soitetaan.

[lonelyrider]

Tällainen ajatus tuli tuossa äsken. Kenelle musiikkia teemme? Raamatussa kerrotaan Jumalalle laulamisesta jne. Ei siellä kerrota, että uskovat olisivat tehneet toinen toisilleen lähtökotaisesti ainakaan. Saulhan tarvitsi musiikkia tyynnyttääkseen rauhattoman olotilansa. Mietin tässä tuota mihin musiikki on tarkoitettu, soitettavaksi Jumalalle, ihmiseltä Jumalalle ylistyksenä... vai näemmekö sillä jonkin muun puolen? En sano, etteikö laulu voisi olla jotain muutakin uskovalta uskovalle... mutta tämä tuli mieleeni.

Koska ylistys ja kiitos, se on henkilökohtaista. Ja jos näemme musiikin ylistyksenä pelkästään... näin Hengellisesti ajateltuna...

[systeri]

Käsittääkseni on myös evankelioivia lauluja mutta tavoittaako sanoma ihmisiä jos siinä on rock tai joku muu "meininki" taustalla,siinä kysymys...niin ,jos sanat yleensä erottuu musiikista.

[Jukka-Pekka]

Tällainen ajatus tuli tuossa äsken. Kenelle musiikkia teemme? Raamatussa kerrotaan Jumalalle laulamisesta jne. Ei siellä kerrota, että uskovat olisivat tehneet toinen toisilleen lähtökotaisesti ainakaan. Saulhan tarvitsi musiikkia tyynnyttääkseen rauhattoman olotilansa. Mietin tässä tuota mihin musiikki on tarkoitettu, soitettavaksi Jumalalle, ihmiseltä Jumalalle ylistyksenä... vai näemmekö sillä jonkin muun puolen? En sano, etteikö laulu voisi olla jotain muutakin uskovalta uskovalle... mutta tämä tuli mieleeni.

Koska ylistys ja kiitos, se on henkilökohtaista. Ja jos näemme musiikin ylistyksenä pelkästään... näin Hengellisesti ajateltuna...

Rauhaa!

Uskon, että Jumala Henkensä kautta vaikuttaa musiikin sanoineen seurakuntansa, Kristuksen ruumiin rakentumiseksi. Jotkut saavat sanat ja sävelen Herralta. Tekevät siitä esim. kiitoslaulun. Siitä syntyy sitten hengellinen laulu, joka on muillekin seurakuntalaisille rakennukseksi Kristukseen. Seuraavassa on hyvä ja valaiseva Raamatun kohta,

Kol.3:12 "Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
3:13 kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.
3:14 Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.
3:15 Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.

3:16 Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne."

Runsaasti asukoon meissä Herran omissa siis Kristuksen Sana. Joillakin on armoitus opettaa Sanaa Jumalalta tulevassa viisaudessa ja Hän siihen paikalle asetettukin. Voimme armolahjoilla itsekukin neuvoa toinen toistamme kaikessa 'Jumalallisessa viisaudessa'. Näin ymmärrän asian. Jae 16 jatkuu myös, että voimme 'rakentaa, rohkaista, ylistää kiittää' psalmeilla, kiitoslauluilla/virsillä, hengellisillä lauluilla sydämmissämme, Hengessä ja Totuutessa, Kristus meissä ja me Hänessä (Kol.3:3) toinen toisillemme. Minua koskettaa ensisiajaisesti siis hengellisten laulujen sanat, jopa murtavatkin muistuttaen Jumalan äärimmäisen suuresta Rakkaudesta minuaKIN kohtaan yhtenä esimerkkinä.

Edelliseet jakeet voidaan tavallaan liittää jakeen 16 yhteyteen. En niitä ala selittelemään, enkä koe tarpeenkaan. Mutta seurakunnan, uskovien keskuudessa voivat hengelliset laulut olla monin tavoin esim. rohkaisuksi.

Kenelle me niitä teemme? Voimme yksinkin ylistää laulun sanoinkin Jumalaa Hänen teoistaan, Rakkaudestaan Poikansa Jeesuksen kautta. Jos taas olemme ikäänkuin artisti, joka laulaa rahasta vaikkapa hengellisin sanoin, kansanjoukot hurraavat ja taputtavat laulun päätteeksi, että olipa hyvä biisi ja artisti pokkaa ja kumartaa ottaen kunnian itselleen, myy nimmareillaan levyjään, on kyseessä sielullista, lihallista ylpeästä epäpuhtaasta sydämestä lähtevää laulantaa. Aika kovasti ehkäpä sanottu, muttei ollut tarkoitettu sinulle lonelyrider. Tälläistä vaan olen havainnut ja 'hengelliset artistit' kiertävät ympäri ämpäri esim. Suomen niemeä kirkoissa, rukoushuoneissa ja pääsyliput ovat artistin suosion mukaiset. Toimitaan niinkuin maailmassa toimitaan. "Mitä suurempi stara, sitä suurempi liksa."

Tälläinen pikainen ajatus tuli mieleen, kun joku/jotkut on/ovat nykimässä kotona koko ajan hihasta , eikä voi nyt keskittyä tällä hetkellä kovinkaan tarkasti kirjoittamiseen ja keskeytymättömään lukemiseen, joten anteeksi, jos en tuonut riittävän selkeästi esille sitä, mitä mieleen nousi.

[Jukka-Pekka]

Olin väärässä ja pyydän anteeksi, kun puolustin rockia.

Pakko myöntää, että koska rock´n rolli on elämäntapana niin syntinen ja viettelee pahuuteen, niin eipä sitä kannata käyttää keinona evankelioimiseen ja hyväksyä sittenkään. Rokki on se pikkurilli ja kun aletaan kiinnostumaan death/trash metallista niin sinne menee se käsikin.

Täytyy myöntää,että varmastikkin hyvinpitkille samoilla agrumenteilla kuin mitä itse olen esittänyt se rokki otettiin Herran huoneeseen alunperin ja se synnytti myös hevimessut ja muut ihmetykset perässänsä (hedelmät). Aluksi sallitaan jotain joka on kauniissa kääreissä (rock) ja sitten siitä sallimuksen raosta ujutetaan koko piru sisälle hevimessuineen ja käsimerkkeineen ja kulttuurin ihannointeineen.Kohta menee harmaaksi raja "kristityistä" rockbändeistä ja maallisista. Ajatellaan, että kyllä tämäkin on ihan hyvää musiikkia kun kuulostaa niin samalta, kuin se kirkossa soitettava.

Satanistinen metallimusiikki on niin vaarallista ettei sitä kannata toivottaa tervetulleeksi seurakuntaelämään sillä ei suuri massa aina muista joka bändiä Hengellä koetella, vaan helposti ajatellaan että kun ne kirkossakin soitti heviä niin voisinhan minäkin ostaa tuon (nimi tähän) levyn ja käydä keikallakin, siitä sitten alamäki alkaa.

David Wilkersson oikein ylikuumeni aiheesta (niin kuin minäkin), mutta puhuu kuumanakin asiaa (toisin kuin minä)!

Ärsyttää olla tämmöinen kuumapää, kun saa aina olla pyytelemässä anteeksi ja pyörtämässä sanojaan. Käy luonnon päälle

https://www.youtube.com/watch?v=U-guHdaZbgI

Rauhaa!

Herra vaikuttakoon meissä itsekussakin yhä enemmän kasvua uskossa ja rakentumista Herrassa. Harvoin olen nähnyt sellaista, että jos jossain kohden on hairahduttu, huomattu se niin ollaan tultu se julkisesti tunnustamaan. Tätä Herra tahtoo, nöyrää sydäntä. Haluan olla myös itse nöyrällä mielellä ja jos jossain olen hairahtunut niin olisin valmis sen julkisesti myöntämään ja tunnustamaan.

Siunausta

[Sippis]

Hei, rakkaat sisaret ja veljet Herrassa Jeesuksessa!

Lueskelin tätä viestiketjua ja aattelin laittaa myös oman mielipiteeni sekaan. (jos, se nyt yleensä ketään kiinnostaa?)  

Kysyisin, että milloin rock ym. maailmalinen musiikki on saanut mitään hyvää aikaiseksi? Olin kerran menestysteologisessa kokouksessa, johon oli kutsuttu bändi, joka soitti rockia hengellisin sanoin. Ihmiset/uskovat olivat hurmoksessa ja tanssivat ja hyppivät ihan kuin olisivat olleet discossa. Vielä, kun laulaja sattui olemaan hyvän näköinen nuori mies niin naiset ylistivät häntä enemmän, kuin Jeesusta. Meno oli sen mukaista, että tuskin Jeesus itse olisi siellä viihtynyt. Luulenpa, että Hän olisi kauhistellen ajanut koko poppoon ulos.  

Menestysteologia on sitä kaiken sallivaa opetusta, joka hyväksyy kaiken missä vaan esiintyy sana Jumala, Jeesus tai Pyhähenki, sen enempää koettelematta mistä lähteestä opetus tai musiikki tulee.

Tämä on minun kokemukseni ja näkemykseni rock musiikista, johon on liittety evankelioivat sanat.  

Sydämelleni nousi tämä raamatun kohta, joten laitan sen tähän.

2.Kor. 6:14-18  

14. Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? 
15. Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? 
16. Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani". 
17. Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani 
18. ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias". 

Siunattua lauantaita kaikille!

[lonelyrider]

Varmasti Pyhä Henki voi antaa kiitosvirsiä ja psalmeja... tuli kysymyksiä mieleen, joita toin keskusteluun mukaan... mutta hyvä kun korjasit eli kiitosvirsiä voidaan tehdä rakennukseksi.


...mutta se pääasiallinen pointti yleensäkin on ollut keskustelussa se, kun ihmiset rupeavat uskon sijaan, kuuntelemaan tunteitaan ja niitä tunnetiloja voidaan "ladata" myös musiikin kautta, ilman että siinä olisi mitään muuta sen kummempaa kuin ihmisen omat tunteet, jotka ovat muuten varsin voimakkaita hallitsemaan ihmismieltä. Kuten joku toikin, että nykyään paljon käytetään musiikkia esim. kokouksissa, pyritään saamaan yleisö tiettyyn tilaan ja opetus jääkin toisarvoiseksi.

Väitän, että moni uskova, luulee omia tunteitaan, joksikin muuksi ja pyhemmäksi...kuin "oman sisäisen minän tuotoksiksi"... eikä kyseessä tarvitse olla musiikki apukeinona, ihminen pyrkii helposti etsimään tunteidensa kautta Jumalan läsnäoloa, kuitenkin se jää vajaaksi.

[Eetu]

Maata näkyvissä festarit muun muassa ovat hyvä esimerkki siitä että moni luulee saavansa hengellisen kokemuksen vaikka saakin vain rokkielämyksiä kristillisillä sanoituksilla. Ite aloitin hevin kuuntelun ostettuani kyseisiltä festareilta Living Sacrificen levyn. Kuuntelen yhä heviä mutta kuten oon sanonu, en halua enää mennä keikkoja kattomaan, en edes kristillisiä bändejä. Viimenen niitti oli kun menin Pennywisen keikalle ei uskovan kaverin kanssa, ja hän kertoi että oli nähnyt unen jossa Pennywisen jäsenet puukottavat häntä. Tajusin siitä että sehän on just se mihin punk musiikki ihmisen ajaa, kapinaan Jumalaa vastaan.

Nyt asumuseron aikana olen käsitellyt tunteitani musiikin avulla. Mut seurakunnassa parasta on akustinen musiikki. Oiskin hauska opetella soittaa vaikka kannelta. kitaransoitto onnistuu jo.

[Juha]

Maata näkyvissä festarit muun muassa ovat hyvä esimerkki siitä että moni luulee saavansa hengellisen kokemuksen vaikka saakin vain rokkielämyksiä kristillisillä sanoituksilla.

Itse olin viimevuonna tuolla festarilla, musiikinpalvontaahan touhu siellä oli, ei laulettu Jumalalle, vaan ihmisille. Musiikkia sinne tulivat monet vain kuuntelemaan, eivät niinkään hengellisten kokemusten vuoksi. Tiedän että uskottomiakin meni sinne kuuntelemaan musiikkia.

Toisaalta, yksi juttu tulee muistaa. Raamattu ei opeta että millaista ylistysmusiikin tulisi olla. Jumala ei mainitse Raamatussa millaista musiikin tulisi olla. Mielestäni kaikkein tärkeintä on se, että laulaa sydämellään Herralle. Kumpi on Herralle mieluisampi? Rockahtava ylistysbiisi joka on laulettu sydämellä, vaiko ns. perinteisesti laulettu virsi, joka on vain tyhjän hokemista. Eihän rukouskaan saa olla tyhjän hokemista, vaan sen tulee olla sydämestä lähtevää. Rukoilla voi vaikka omassa mielessään, mutista hiljaa, normaalilla äänellä, huutaa.. Mutta tärkeintä on se että se lähtee sydämestä.

Hengellinen musiikki on kautta historian vaihdellut. Ihminen tekee musiikkia sen pohjalta millaisia vaikutteita saa ympäristöstään. Mutta esimerkiksi black metal yms on nykyään vahvasti liitetty saatananpalvontaan ja sen vuoksi olisi ehkä hyvä erottautua sellaisesta musiikista. Mutta jollain perus rokilla ei ole nykyään niinkään tekemistä saatananpalvonnan kanssa. Jokainen käyttäköön omaa harkintaansa ja miettiköön että onko musiikkityyli vaiko sanoma tärkeämpi kun itse kuuntelee musiikkia. Itselle on sanoma. Tosin olen huomannut etteivät esim. The Rainin kaltaiset rokkigospelbiisit enää miellytä minua samalla tavalla kuin ns. rauhallisemmat ylistysbiisit. Rokin kaltaisessa vauhdikkaassa musiikissa keskittyy helposti liikaa siihen rytmiin.

[Sippis]

Heippa!  

Rock musiikki on kuitenkin maailmasta, eli täysin maallista musaa, johon on liitetty hengelliset sanat. Uskovan tulisi erottautua maailmasta ja kuolettaa lihallisuutensa.  

Raamatussa ei mainita millaista musiikki tyyli saisi olla. Minä ainakin katson asian niin, että jos jokin asia ei raamatusta löydy, eikä juttua voi sanoa raamatulliseksi, niinkuin esim. rock musiikkia, vaikkakin hengellisin sanoin, on se kuitenkin osittain maailmasta, eikä näin ollen ole raamatullista, silloin se tulisi hylätä. Tämä taamatun kohta nousi sydämelleni.

1. Joh. 2:15-17  

15. Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. 
16. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. 
17. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.   
Siunausta sunnuntai päiväänne!