systeri kirjoitti:Musta alkaa tuntua aika oudolta tämä juttu![]()
Siis,kun luen ja ajattelen Jeesusta esim Hänen syntymää tai nuorena poikana temppelissä olemista tai puhumassa suurelle yleisölle tai parantamassa sairaita,
niin täytyykö pyrkiä tekemään se ilman mielikuvaa vai niin että Jeesuksen tilalla näen pelkkää tyhjää tai kirkkautta vai uskallanko nähdä Jeesuksen ihmisenä...orjan muodon ottaneena??? Täytyykö lapsellekkin opettaa että sä et saa nähdä Jeesusta ihmisenä vaan pitää se kohta esim tyhjänä![]()
Oonko käsittäny oikein mitä täs ajetaan takaa...ettei vaan nyt tehtäis taakkaa tästä käskystä kun sen pitäis olla kevyt kantaa?
Täytyy olla aika "fakiiri" joka siihen pystyy
No, eihän siitä tarvii mitään taakkaa tehdä itselleen ja läheisilleen. Ainakaan henk.kohtaisesti en taakoittaisi itseäni, jos jokin mielikuva tulisi, vaan tietäisin, että se on vain päänajatus, joka ei ole Jumalan mielenmukainen, vaan lihallinen ja ihmisestä itsestään lähtöisin. Kellekään en ole mitään taakkoja tarkoittanut laittaa kannettavaksi. Mutta luultavasti tarkoitusperiäni ja sanomaani ei ymmärretä oikein, jos sen taakkana ottaa. Ajatuksiaan jos lähtee valvomaan itse, luultavasti ne ajatukset tulevat sitä enempi, joten mitään "omaa mielenhallintaa" ei kannata tästä tehdä. Se riittää, että tietää, että ne on ihmisestä, ei Jumalasta, sellaiset ajatukset.
Lapsille ei välttämättä mielestäni tarvitse liian "syvällisiä" opettaa, ehkä se ymmärrystaso vain tosiaan taakoittuu, lapsi luonnostaan yleensä ei ota paineita asioista, joista Jumala ei häntä syytä.
