Juttutupa

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Juttutupa

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 13. Joulu 2012 18:41

Mua masentaa... tunnen itseni tosi kynnysmatoksi jota käytetään häikäilemättä hyväksi tilanteissa. Huomaan sen, kuinka en oikein tajua näitä elämän raakoja pelisääntöjä... ettei asiat perustu välttämättä ahkeruuteen, osaamiseen... vaan joihinkin muihin "ihmissuhdetaitoihin".
Oikeasti itkettää ja mieli maassa... :(
lonelyrider
 

Re: Juttutupa

ViestiKirjoittaja todael » 13. Joulu 2012 20:33

Tervetuloa - myös keskustelemaan ja jättämään rukouspyyntöjä....

https://elaman-tie.blogspot.fi/

- todael :welcome:
todael
 

Re: Juttutupa

ViestiKirjoittaja Herman » 13. Joulu 2012 20:38

lonelyrider kirjoitti:Mua masentaa... tunnen itseni tosi kynnysmatoksi jota käytetään häikäilemättä hyväksi tilanteissa. Huomaan sen, kuinka en oikein tajua näitä elämän raakoja pelisääntöjä... ettei asiat perustu välttämättä ahkeruuteen, osaamiseen... vaan joihinkin muihin "ihmissuhdetaitoihin".
Oikeasti itkettää ja mieli maassa... :(


Välillä saa huomata maailman olevan pahempi paikka kun mitä luuli. Mutta loppujen lopuksi kaikki ihmiset ovat uhreja, ja ne jotka käyttävät toisia hyväksi ovat kaikista pahimmassa liemessä. Synnin pettämänä ihminen luulee saavuttavansa jotain sillä, että muita alhaisemmalla moraalilla on voittavinaan heiltä jotain. Mutta todellisuudessa he häviävät siinä. Meidän tulee elääJumalan todellisuuden mukaan, ei tämän maailman valhekuvien. Tiedän ettei sitä aina voi tunteiden tai järjen tasolla käsittää, mutta Jeesus antaa siitä vakuuden sydämeen joka ylittää tunteet tai järjen. Rukoilen, että Hän armossaan valaisisi sinua, ja osoittaisi ettei sinulla ole mitään syytä masennukseen, vaan Jeesus säälii enemmän niitä jotka ovat rikkoneet sinua vastaan, ja varjelee sinua niin etteivät mitkään pahan nuolet pääse satuttamaan sinua tai varastamaan sinulta mitään, millä on todellista arvoa.

Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan (Luuk.12:32)
Herman
 

Re: Juttutupa

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 13. Joulu 2012 21:19

Herman kirjoitti:
lonelyrider kirjoitti:Mua masentaa... tunnen itseni tosi kynnysmatoksi jota käytetään häikäilemättä hyväksi tilanteissa. Huomaan sen, kuinka en oikein tajua näitä elämän raakoja pelisääntöjä... ettei asiat perustu välttämättä ahkeruuteen, osaamiseen... vaan joihinkin muihin "ihmissuhdetaitoihin".
Oikeasti itkettää ja mieli maassa... :(


Välillä saa huomata maailman olevan pahempi paikka kun mitä luuli. Mutta loppujen lopuksi kaikki ihmiset ovat uhreja, ja ne jotka käyttävät toisia hyväksi ovat kaikista pahimmassa liemessä. Synnin pettämänä ihminen luulee saavuttavansa jotain sillä, että muita alhaisemmalla moraalilla on voittavinaan heiltä jotain. Mutta todellisuudessa he häviävät siinä. Meidän tulee elääJumalan todellisuuden mukaan, ei tämän maailman valhekuvien. Tiedän ettei sitä aina voi tunteiden tai järjen tasolla käsittää, mutta Jeesus antaa siitä vakuuden sydämeen joka ylittää tunteet tai järjen. Rukoilen, että Hän armossaan valaisisi sinua, ja osoittaisi ettei sinulla ole mitään syytä masennukseen, vaan Jeesus säälii enemmän niitä jotka ovat rikkoneet sinua vastaan, ja varjelee sinua niin etteivät mitkään pahan nuolet pääse satuttamaan sinua tai varastamaan sinulta mitään, millä on todellista arvoa.

Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan (Luuk.12:32)


Niinhän sen pitäisi olla... muttei tosiaan tunnu siltä. Kun vaan tietäisi jollain tapaa, mitä hyötyä on yrittää yhtään mitään, kun se ei tuota tulosta.

Uskova ei saisi kokea suurta pettymystä, vaan tulisi aina katsoa ja nähdä näiden asioiden tarkoitusperä... en näe sitä? Enkä jaksa teeskennellä, että jostain repäisen tai psyykkaan itselleni jotain... En jotenkin näe Jumalan johdatusta tässäkään jutussa mitä teen työkseni, kun se ei kanna mitään tulosta... pelekkää kakkaa sataa sisään... miksi sen pitää mennä niin, että uskova kokee karvaimmat tappiot elämässään... ja aina, joka kerta, mun pitää ymmärtää ja alistua tässäkin vaan kohtaloon.
lonelyrider
 

Re: Juttutupa

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 13. Joulu 2012 21:20

Mutta kiitos, että Herman muistat :)
lonelyrider
 

Re: Juttutupa

ViestiKirjoittaja Herman » 13. Joulu 2012 22:53

lonelyrider kirjoitti:
Herman kirjoitti:
lonelyrider kirjoitti:Mua masentaa... tunnen itseni tosi kynnysmatoksi jota käytetään häikäilemättä hyväksi tilanteissa. Huomaan sen, kuinka en oikein tajua näitä elämän raakoja pelisääntöjä... ettei asiat perustu välttämättä ahkeruuteen, osaamiseen... vaan joihinkin muihin "ihmissuhdetaitoihin".
Oikeasti itkettää ja mieli maassa... :(


Välillä saa huomata maailman olevan pahempi paikka kun mitä luuli. Mutta loppujen lopuksi kaikki ihmiset ovat uhreja, ja ne jotka käyttävät toisia hyväksi ovat kaikista pahimmassa liemessä. Synnin pettämänä ihminen luulee saavuttavansa jotain sillä, että muita alhaisemmalla moraalilla on voittavinaan heiltä jotain. Mutta todellisuudessa he häviävät siinä. Meidän tulee elääJumalan todellisuuden mukaan, ei tämän maailman valhekuvien. Tiedän ettei sitä aina voi tunteiden tai järjen tasolla käsittää, mutta Jeesus antaa siitä vakuuden sydämeen joka ylittää tunteet tai järjen. Rukoilen, että Hän armossaan valaisisi sinua, ja osoittaisi ettei sinulla ole mitään syytä masennukseen, vaan Jeesus säälii enemmän niitä jotka ovat rikkoneet sinua vastaan, ja varjelee sinua niin etteivät mitkään pahan nuolet pääse satuttamaan sinua tai varastamaan sinulta mitään, millä on todellista arvoa.

Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan (Luuk.12:32)


Niinhän sen pitäisi olla... muttei tosiaan tunnu siltä. Kun vaan tietäisi jollain tapaa, mitä hyötyä on yrittää yhtään mitään, kun se ei tuota tulosta.

Uskova ei saisi kokea suurta pettymystä, vaan tulisi aina katsoa ja nähdä näiden asioiden tarkoitusperä... en näe sitä? Enkä jaksa teeskennellä, että jostain repäisen tai psyykkaan itselleni jotain... En jotenkin näe Jumalan johdatusta tässäkään jutussa mitä teen työkseni, kun se ei kanna mitään tulosta... pelekkää kakkaa sataa sisään... miksi sen pitää mennä niin, että uskova kokee karvaimmat tappiot elämässään... ja aina, joka kerta, mun pitää ymmärtää ja alistua tässäkin vaan kohtaloon.


Ei ole kyse siitä, että "ei saisi" kokea pettymystä. Kyllä saa, sillä Raamatussa sanotaan Herran olevan lohduttaja ja rohkaisija, ja jos emme koskaan kokisi pettymyksiä, emme tarvitsisi mihinkään lohdutusta tai rohkaisua. Koitin vain tuoda sitä ajatusta, joka minua itseäni aina rohkaisee kun petyn tähän maailmaan. Nimittäin Jumalan valtakunta ei ole mitään haihattelua tai toiveunta, vaan se on yhtä todellista tai oikeastaan jopa todellisempaa kuin tämä maailma. Ja Jumala haluaa, että jokainen uskova eläisi todeksi sitä. Sillä en tarkoita, että Jumala vaatisi sitä meiltä - ei Hän voi sellaista vaatia, koska emme pysty itse siihen todellisuuteen hyppäämään - vaan Hän tahtoo viedä meidät siihen, avata silmämme näkemään kuinka siunattuja me ollaan, vaikka maailmassa oltaisiinkin hylkiöitä.

Tietysti tulee aina mennä myös peilin eteen ja kysyä itseltämme sekä ennenkaikkea Jumalalta joka on sydänten tutkija, onko syy tilaamme itsessämme. Tämä on nyt yleistä ajattelua, eikä liity välttämättä ollenkaan juuri sinun tänhetkiseen tilanteeseen. Mutta joskus voi olla, että uskova elää tappiossa ja maailman halveksumana omien huonojen valintojensa tähden, silloin ei voi ottaa "marttyyrin viittaa" ylleen, vaan päinvastoin on parannuksen paikka. Mutta jos meidät havaitaan vilpittömiksi Jumalan edessä, voimme vain kiittää kaikesta mitä elämässämme tapahtuu ja uskoa, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi jotka Jumalaa rakastavat. En ole aina ajatellut näin, vaan olen tullut ymmärtämään tämän asian monen koulun kautta, mutta nyt olen saanut armon jonka kautta pystyn useimmiten koetuksissakin näkemään Jumalan siunauksen elämäni yllä, ja aidosti kiittämään. Ankkuroidutaan vaan Jumalan sanaan ja sen esittämään todellisuuteen, joka avautuu meille kun uskomme sanaan sellaisena kuin se on meille annettu. Kaikki on täytetty! Ja pöytä on katettu. Autuaita ovat janoiset ja nälkäiset, sillä heidät ravitaan.
Herman
 

Re: Juttutupa

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 13. Joulu 2012 23:01

No, tässä tilanteessa voin mennä puhtain mielin peilin eteen... tiedän, että mua kohtaan tehtiin suorastaan törkeesti... ja siis tilanne oli aivan yllättävä, että miten voitiin niin tehdä. Mutta kuten tässä maailmassa yleensäkin, ne pärjäävät, jotka eivät ole kilttejä ja "maan hiljaisia"... eikä mua se itse teko sinänsä... mutta kait sitä kokee jonkinlaista nöyryytystä ja häpeää, että itselle voidaan ja saa tehdä kaikkea sellaista, mitä muut eivät ehkä nielisi hiljaa... jotenkin koen itseni välillä niin pieneksi ja voimattomaksi...

ja surullista, etten voi olla vahva vaan... että lapsi tulee viereen ja sanoo, "älä itke, sinä et ole leijona(eräässä laulussa leijona itkee)"
lonelyrider
 

Re: Juttutupa

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 13. Joulu 2012 23:12

Pyhässä Hengessä on rauha ja ilo yms. piirteitä. Jos ottaa näitä maailman antamia taakkoja raskaasti, niin onko sitä jotenkin epäonnistunut ja huono uskova? Onko sellaisia uskovia, jotka pysyvät aina iloisina, vaikka mitä tapahtuisi? Jotta tässä maailmassa voisi säilyttää jotain iloa, niin pitäisi muuttaa antartikselle, jonnekin pingviinien sekaan asumaan, kauas kauas...
lonelyrider
 

Re: Juttutupa

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 13. Joulu 2012 23:59

Ei meillä tässä maailmassa aina ole iloa, vaan ahdistus. Mutta Jeesus on voittanut maailman ja niinpä Herrassa me saadaan aina iloita. Ongelma on siinä, että me ollaan vielä toistaiseksi sekä maailmassa että Herrassa. Me saadaan kokea iloa Herrassa, mutta myös osittain samoja murheita tässä maailmassa kuin uskosta osattomatkin.

Itse mietin tänään, että voiko uskosta osaton ihminen elää tässä maailmassa onnellisen elämän tulematta koskaan tuntemaan Herraa? Siis voiko uskosta osaton olla aidon onnellinen? Itse en ennen uskoon tuloa ollut pohjimmiltani onnellinen ja siksi varmaan tulinkin uskoon. Mutta onko sellaisia ihmisiä, jotka ovat tähän maailman elämään saaneet niin hyvät eväät, että kykenevät olemaan onnellisia ilman Jumalaa? Toki kaikilla on ilon hetkiä, mutta tarkoitan sellaista onnea, jonka itse olen vasta uskoon tulon jälkeen saanut...
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Juttutupa

ViestiKirjoittaja Herman » 14. Joulu 2012 00:03

lonelyrider kirjoitti:ja surullista, etten voi olla vahva vaan... että lapsi tulee viereen ja sanoo, "älä itke, sinä et ole leijona(eräässä laulussa leijona itkee)"


Herra käyttää usein lapsia rohkaisemaan ja lohduttamaan. Viime viikolla, kun olin valtavan painostuksen alla ja tuntui että nyt ei pysy mikään käsissä, menin sohvalle istumaan täynnä epätoivoa ja pitelin päätäni, niin 7-vuotias tuli kysymään että "isi mikä sulla on?". Vastasin, että en tiedä miten tästä selvitään. Siihen poika sanoi toivoa täynnä olevalla äänellä "kyllä me isi selvitään, ollaanhan me tähänkin asti selvitty". Hän totesi sen niin itsestäänselvänä tosiasiana, että ihan havahduin ja tajusin, että toihan on ihan totta, ja se on vaan harhaa mitä minä ajattelen. Ja tajusin sen kautta, että noinhan lapsi ajattelee luonnostaan. Sitten tajusin, että minä olen Jumalan lapsi. Minä voin ja saan ajatella ja sanoa just noin, silloinkin kun inhimillisesti näyttää joltain muulta.

lonelyrider kirjoitti:Pyhässä Hengessä on rauha ja ilo yms. piirteitä. Jos ottaa näitä maailman antamia taakkoja raskaasti, niin onko sitä jotenkin epäonnistunut ja huono uskova? Onko sellaisia uskovia, jotka pysyvät aina iloisina, vaikka mitä tapahtuisi? Jotta tässä maailmassa voisi säilyttää jotain iloa, niin pitäisi muuttaa antartikselle, jonnekin pingviinien sekaan asumaan, kauas kauas...


Niinkuin tuossa kerroin, en ainakaan minä ole sellainen. Mutta täytyy ottaa vastaan Jumalan antama rohkaisu ja lohdutus. Itsesääli on yksi pahimmista asioista jota voi tehdä, sillä se estää ottamasta vastaan ja antamasta Jumalan nostaa ylös. Se ei ole omasta uskomisesta kiinni, vaan siitä että avaa sydämensä Jumalalle. Hän on meidän Rakastava Isämme, Hyvä Paimenemme, miksi Hän haluaisi meidän murehtivan maailman asioista?

Tässä yksi laulu jonka olen Jeesukselta saanut, lähetän sen sinulle Lonelyrider ja muille jotka tätä lukevat, toivoen Hänen tulevan eläväksi ja todelliseksi juuri tähän hetkeen. Siunausta.

[youtube]https://www.youtube.com/watch?v=qYo5_jO8sSg[/youtube]
Herman
 

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron