Joka aamu saattaa löytää kivoja ylläripylläreitä ja astua vaikka kisunpisun päälle
ajattelin taas tänä aamuna, että lähtee piikille... ja eihän tietysti voi elää tuon kanssa, jos se ei osaa tehdä kohta muualle kuin sinne minne ei pitäisi... kakat se tekee potalleen, että aika valikoiva tuo dementia 
Mutta olen aika huono tekemään tällaisia päätöksiä, se on enemmän kuin eläin, jos eläin asuu vuosikaudet samassa talossa lemmikkinä. Vaikka eihän eläimen piikille vieminen, ole verrattavissa oleva asia ihmisen tappoon, mutta jokin omassa tunnossa pistää vastaan viimeiseen asti. Koirankin kanssa kävi niin, että päätin, että huomenna on pakko viedä eläinlääkärille lopetettavaksi, että en voi antaa sen kärsiä ja sitten se kuoli sitä edeltävänä yönä... ehkä siinä oli vaikutusta sillä, että rukoilin Jumalaa ottamaan sen pois ennen sitä, että se saisi kuolla kotona, uskon näin, nimittäin kun se kuoli, ihmeellinen rauha laskeutui mun sydämeen... ja vaikka surin, saatoin keskellä yötä herätä, sellaiseen rauhan ja rakkauden tunteeseen, sen surun keskellä.
.
