*
Kuulun siihen yhteen ja ainoaan seurakuntaan, johon jokainen Jumalan armosta pelastettu kuuluu. Herralla on ainoastaan yksi seurakunta, Jumalan seurakunta. Anteeksi, kun tulee nyt pitkä kirjoitus, mutta se on välttämätöntä tämän tärkeän asian esille tuomiseen.
Apt 20:28 Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut.
Raamattu sanoo, että seurakunta on Herran (Jumalan) seurakunta ja vain Hänellä on silloin oikeus määritellä millainen seurakunta on, millä nimellä seurakuntaa kutsutaan jne. Raamattu ei opeta, että seurakunta olisi ihmisen seurakunta, jolla tarkoitan sitä, että ihminen saisi määritellä sen millainen seurakunta on. Seurakunta koostuu uskovista ihmisistä ja he kuuluvat Herran seurakuntaan Jeesuksen veren ja sovitustyön tähden, kun ovat ottaneet Jumalan armosta vastaan pelastuksen.
1 Kor 1:2 Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.
Apt 11:22 Ja sanoma heistä tuli Jerusalemin seurakunnan korviin, ja he lähettivät Barnabaan Antiokiaan.
Apt 13:1 Ja Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: Barnabas ja Simeon, jota kutsuttiin Nigeriksi, ja Lukius, kyreneläinen, ja Manaen, neljännysruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, ja Saulus.
1 Tess 1:1 Paavali ja Silvanus ja Timoteus tessalonikalaisten seurakunnalle Isässä Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Armo teille ja rauha!
Ilm 1:11 joka sanoi: "Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan".
Raamattu sanoo seurakunnan olevan Jumalan (Herran) seurakunta, joka kokoontuu paikkakunnillaan esim. Jumalan seurakunta Korintossa - Korinton seurakunta. Mitään muuta nimeä Jumala ei ole seurakunnalle antanut, kun että siitä käytetään Jumalan seurakunnan nimeä ja paikkakunnan mukaan - Korinton seurakunta. Tämä on Herran asetus.
Tästä näkökulmasta käsin ymmärrän, että Jumala ei ole koskaan kehottanut uskovia hajaantumaan paikkakunnalle eri nimisiin uskonsuuntiin. Jumala ei toimi itseään vastaan, sillä asettaessaan yhden seurakuntamallin paikkakunnille, niin Hän ei johdata sitä hajaannuksen tilaan eri opin suuntiin ja eri nimisiin uskonsuuntiin. Ihminen on hajaannuksen takana, ei Jumala.
Se on totta, että Jumala haluaa uudistaa uskovia sekä puhdistaa seurakuntaa ja haluaa antaa uskoville Raamatun totuuden mukaista näkyä ja voi jopa kutsua aloittamaan uskovien kokoontumista totuuden äärelle, mutta Jumala itse ei kehota uskovia kehittelemään seurakunnalle omia nimiään, koska seurakunta on aina Herran, ja Hän on jo sanassaan ratkaissut nimi kysymyksen.
Yhdistyksiä voidaan tarvita tässä ajassa (mutta ei välttämättä kaikissa tapauksissa) eikä minulla ole mitään yhdistyksiä vastaan. Jos Sysmässä alkaisimme kokoontumaan Raamatullisesti Herran seurakuntana, niin seurakunnalla voisi olla yhdistys, jonka nimi voisi olla vaikka Betania-yhdistys. Betania-yhdistys tai Betania ei olisi seurakunnan nimi, vaan yhdistyksen nimi, jonka kautta hoidetaan asiat maailmaan päin: raha-asiat jne. Betania ei saisi näkyä mitenkään seurakunnan hengellisessä toiminnassa, eikä ole seurakunnan nimi, koska Herralla on Sysmässä ainoastaan yksi seurakunta.
Apt 2:47 kiittäen Jumalaa. Ja he nauttivat kaiken kansan suosiota. Ja Herra lisäsi seurakuntaan (ekklesia) joka päivä niitä, jotka pelastuivat. Toivo Koilo Suuri Ilosanoma
Apt 2:47 alkuteksti sanoo, että Herra itse lisää pelastuneen seurakuntaansa. Raamatullisesti seurakuntaan uudestisynnytään ylhäältä, eli syntymän kautta. Jos me uskovina ymmärtäisimme tämän käytännön tasolla, niin olisimme lähempänä Jumalan asettamaa seurakuntamallia. Raamatun opetuksen mukaan Jumala valitsee uskovalle seurakunnan, joka on Herran seurakunta, ihminen ei itse valitse, sillä Jumala on jo tehnyt sen valinnan.
Hebr 10:25 älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.
Heb 10:25 Not forsaking the assembling of ourselves together, as the manner of some is; but exhorting one another: and so much the more, as ye see the day approaching. KJV kääntää alkutekstin mukaisesti!
Alkutekstissä Hebr 10:25 ei ole sanoja omaa ja seurakunta. Seurakunta on Herran oma ja me uskovina saamme siihen kuulua Jumalan armosta. Alkuteksti sanoo Hebr 10:25:ssa ettemme saa hylätä tai unohtaa keskinäistä kokoontumistamme. Hebr 10:25 tarkoittaa sitä, että paikkakunnalla kokoontuvan yhden Jumalan seurakunnan tulisi kokoontua yhteen eikä uskovat saisi olla kokoontumatta yhteen.
Room 16:
14 Tervehdys Asynkritukselle, Flegonille, Hermeelle, Patrobaalle, Hermaalle ja veljille, jotka ovat heidän kanssansa.
15 Tervehdys Filologukselle ja Julialle, Nereukselle ja hänen sisarelleen ja Olympaalle ja kaikille pyhille, jotka ovat heidän kanssansa.
Raamatun opetuksen mukaan uskovat voivat kokoontua eri paikoissa paikkakunnillaan, niin kuin Room 16 luku opettaa. Roomassa eri puolilla kokoontuva Jumalan seurakunta ei kuitenkaan jakaantunut eri nimisiin uskonsuuntiin, vaan pysyi yhtenä ja samana seurakuntana, jolla oli yhdet ja samat vanhimmat.
Tiit 1:5 Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niinkuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat,
Raamatun opetuksen mukaan Jumalan asetus on yksi seurakunta paikkakunnalle ja vanhimmat on asetettu palvellen johtamaan yhden ja saman paikkakunnan uskovia. Raamatullinen paimenuus on kytketty koko paikkakunnan uskoville, eikä niin, että paikkakunnalla on erilaisia uskonsuuntia, joilla jokaisella olisi omat vanhimpansa.
1 Kor 1:
10 ¶ Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.
11 Sillä Kloen perheväeltä olen saanut teistä kuulla, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne.
12 Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: "Minä olen Paavalin puolta," toinen: "Minä Apolloksen," joku taas: "Minä Keefaan," joku vielä: "Minä Kristuksen".
1 Kor 3:
2 Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä;
3 olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?
4 Kun toinen sanoo: "Minä olen Paavalin puolta," ja toinen: "Minä olen Apolloksen," ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?
1 Kor 11:
18 Sillä ensiksikin olen kuullut, että kun kokoonnutte seurakunnankokoukseen, teillä on riitaisuuksia keskenänne, ja osittain sen uskonkin.
19 Täytyyhän teidän keskuudessanne olla puolueitakin, että kävisi ilmi, ketkä teistä kestävät koetuksen.
Fil 3:
15 ¶ Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.
16 Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!
17 ¶ Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.
Raamattu tuo esille, että yhden paikkakunnan sisällä Korintossa yhden seurakunnan sisällä oleva puoluehenkisyys toinen toisiaan vastaan ei ole Jumalan tahto. Kuinka paljon enemmän se ei voi olla silloin Jumalan tahto, että uskovat ovat eronneet toisistaan paikkakunnillaan erilaisiin opinsuuntiin, kirkkokuntiin ja uskonsuuntauksiin.
Raamatun opetuksen mukaan seurakunnan puolueisiin asettuminen tulee riidan tai erimielisyyden takia, mutta näin ei saisi olla. Kun on riita tai ollaan eri mieltä kuin muut eikä voida hyväksyä muita, niin silloin perustetaan oma uskonsuunta, vaikka näin ei saisi olla.
Raamattu kehottaa erimielisyydestä huolimatta vaeltamaan samaa tietä, joka tietenkin tarkoittaa pysymistä yhden paikkakunnan seurakunnan yhteydessä, niin kuin Jumala on seurakuntansa asettanut.
Room 11:
12 Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä (pleroma)!
..........
25 Sillä minä en tahdo, veljet-ettette olisi oman viisautenne varassa-pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus-hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku (pleroma) on sisälle tullut,
Romans 11:25 For I would not, brethren, that ye should be ignorant of this mystery, lest ye should be wise in your own conceits; that blindness in part is happened to Israel, until the fulness (pleroma) of the Gentiles be come in. KJV
Room 11:25 puhuu alkutekstin mukaan pakanain (uskovien) täyteydestä, ei täydestä lukumäärästä, ja kun lopunaikana, viimeisinä päivinä, johon tämä profetian sana viittaa, niin silloin pakanauskovat tulevat saavuttamaan uskossa täyteyden, eli tulevat pois hajaannuksesta yhden seurakuntamallin sisäpuolelle, ja tämä on eräs niistä asioista, joka edeltää viimeisinä päivinä juutalaisen kansan kolmannen osan pelastumista uskon kautta Herraan Jeesukseen. Tämä kohta puhuu seurakunnan ennallistamisesta.
Kreikankielen sana pleroma tarkoittaa täyteyttä ja niin se on oikein käännetty Room 11:12:ssa, kuten myös pitäisi olla oikein käännettynä Room 11:25:ssa.
Ef 1:
22 Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle,
23 joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä (pleroma), joka kaikki kaikissa täyttää.
Ef 1:23:ssa on sama sana plerooma kuin Room 11:12,25:ssa. Ef 1:22,23 opettaa seurakunnan olevan Jeesuksen ruumis (Jeesuksella on vain yksi ruumis -seurakunta), Jeesuksen seurakunta ja seurakunta on Jeesuksen täyteys. Jeesus seurakunnan täyteytenä tulisi olla Jumalan asetuksen mukaan yksi paikkakunnalla, ei useita erilaisia uskonsuuntia, jotka ovat erossa toisistaan.
Joh 17:
17 ¶ Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.
18 Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;
19 ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.
20 ¶ Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,
21 että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.
22 Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä-
23 minä heissä, ja sinä minussa-että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.
Herra Jeesus sanoi, että opetuslasten tulee elää totuuden pyhityksessä ja olla siinä yksi (alkutekstin mukaan), niin kuin Isä ja Jeesus ovat yksi. Isä ja Jeesus eivät olleet eri uskonsuunnissa, vaan olivat yksi. Herra Jeesus opettaa tässä, että Hänen seurakuntansa tulee olla yksi, niin kuin Isä ja Jeesus ovat yksi ja tähän ykseyteen ei mahdu eriseuraiset uskonsuunnat. Seurakunnan ykseyteen, jossa seurakunta elää totuuden pyhityksessä on luvattu lupaus, että silloin maailmaa uskoo Jeesukseen, ei tietenkään koko maailma tule uskoon, mutta saisimme elää uudelleen apostolien teot, jos noudattaisimme Jeesuksen käskyä ykseydestä. Uskovien hajaannus ja siitä kynsin hampain kiinni pitäminen on suurin este jumalattomien pelastumiselle. Jos haluaisimme ihan oikeasti Jumalan tahdon mukaisella tavalla nähdä jumalattomien ihmisten pelastumista, niin silloin alkaisimme pyrkimään Raamattuun opettamaan malliin ja alkaisimme elämään seurakunnan ykseydestä käsin totuuden pyhityksessä ja näkisimme samoja asioita kuin mitä apostolien teoissa tapahtui.
Kaikki uskovat eivät halua ojentautua Raamatun opetuksen mukaan seurakunnan ykseyden perustalla, mutta ei sekään ole ongelma, muuta kuin niille, jotka hylkivät Jumalan asetusta, sillä he eivät saa sitä mitä Jumala lupaa, koska vastustavat Jumalan asetusta. Sen sijaan ne jotka tulisivat yhteen totuudessa pyhityksessä ja alkaisivat kokoontumaan seurakunnan ykseyden perustalla tulisivat saamaan sen mitä Jumala lupaa sanassaan.
Joh 17 luku opettaa, että uskovien tulisi olla täydellisesti yksi, joka ei tarkoita sitä, että uskovat olisivat täydellisiä, mutta sitä se tarkoittaa, että meidät on kutsuttu ykseyteen, niin kuin Isä ja Jeesus ovat yksi, johon ei sovi puoluekristillisyys. Ykseys on Jumalan tahtomaa täydellisyyttä sekä asetus seurakunnan järjestäytymiseen ja hajaannus on lahkolaisuutta.
Ekumenia, kirkkojen ja uskonsuuntien ykseyteen pyrkiminen, joka alkoi vasta 1900-luvun alussa hiljaisesti ja 1970-luvulta tähän päivään saakka pyörii täydellä valheen voimalla on osoitus myös siitä, että Jumala ennallistaa seurakuntansa.
Raamattu opettaa, että saatana pyrkii matkimaan Jumalan tekoja. Koskaan milloinkaan ennen ei saatana ole pyrkinyt ekumenian kautta luomaan "ykseyttä", mutta nyt Herran Jeesuksen tulemuksen läheisyydessä ekumenian kautta saatana pyrkii luomaan valheykseyden.
Ekumenia opettaa, että ekumenia on Joh 17 luku, että he yhtä olisivat. Koska Jumala on nyt ihan oikeasti ennallistamassa seurakuntaansa takaisin alkuseurakunnan ykseyden tilaan, niin siksi saatana asettaa sen rinnalle ekumeenisen valheykseyden ja pyrkii sitä kautta eksyttämään uskoviakin pois Jumalan ennallistamistyöstä seurakunnan ykseyden aikaansaamiseksi. Joh 17 kertoo seurakunnan ykseydestä, joka perustuu samaan ykseyteen kuin Isä ja Jeesus ovat yksi. Ilm 18 kertoo tästä lopunajan valheellisesta "ykseydestä", eli ekumeniasta. Olemme siis ihan oikeasti siinä ajassa, missä Jumala haluaa ennallistaa seurakuntansa ykseyden tilaan, takaisin alkuseurakunnan järjestykseen, Raamatulliseen seurakunta järjestykseen.
Ilm 18:
1 ¶ Sen jälkeen minä näin tulevan taivaasta alas erään toisen enkelin, jolla oli suuri valta, ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan.
2 Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi.
3 Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta."
4 Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.
5 Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.
Raamattu opettaa, että Babylonissa (lopunajan Babylon, jossa uudelleen vaikuttaa muinaisen Babylonian uskonnon uskomukset - taivaan kuningatar kultti jne.) on lopunaikana Jumalan kansaa, eli ekumeenisessa yhteydessä, josta Raamattu kehottaa tulemaan ulos. Kun alkaa maailmanlaajuinen vaino uskovia kohtaan lopunaikana, niin yksikään uskonsuunta ei voi jatkaa toimintaansa ilman ekumenian hyväksymistä ja hyväksyntää. Kaikki tervehenkiset uskovat kulkevat Jumalan johdatuksessa maanalaisen seurakunnan aikaan, joka noudattaa Raamatun seurakuntamallia.
Babylon tarkoittaa sekoittamista ja hajaannusta, sillä Baabelissa Jumala sekoitti kielet ja johti ihmiset hajaannukseen toisistaan. Ilmestyskirja myös tässä mielessä lopunaikana Jumala kutsuu uskovia ulos uskonsuuntien hajaannuksesta tulemaan yhdeksi Raamatulliseksi seurakunnaksi paikkakunnillaan. Lopunajan Babylon tarkoittaa ensisijaisesti ekumenian hajaannusta ja ne uskonsuunnat, jotka eivät hyväksy ekumeniaa joutuvat kuitenkin tulevina päivinä hyväksymään ekumeeniset lait ja asetukset, että saisivat jatkaa toimintaansa julkisesti, joka tarkoittaa totuudesta luopumista ja valheen hyväksymistä. Tällä tavalla lopunajassa myös uskonsuunnat tulevat olemaan tekemisissä Babylonin kanssa ja näissäkin yhteyksissä olevia uskovia Jumala kutsuu ulos sekaannuksesta ja hajaannuksesta etteivät he joutuisi osallisiksi Babylonin synteihin ja tulisi sillä tavalla tuomituksi, eli Jumalan tuomion alaisiksi.
Tässä kohdassa kun sitten alkaa maailmanlaajuinen vaino uskovia kohtaan, josta Jeesuskin puhui, niin alkaa maanalaisen seurakunnan aikakausi, jonka tulisi perustua seurakunnan ykseyteen, niin kuin kaikkina aikoina uskovien keskinäinen kokoontuminen tulisi perustua seurakunnan ykseyteen.
On varmasti häpeä meille uskoville, että vastustamme Jumalan asettamaa seurakunnan ykseyttä, saadaksemme ylläpitää hajaannuksen tilaa (lahkolaisuutta), kun saatana kokoaa muun maailman valheelliseen ykseyteen ekumenian kautta. Näin ei tietenkään saisi olla, sillä totuudesta syntyneiden uskovien tulisi elää ykseydestä käsin Jumalan asetuksen mukaisesti.
Minulle ei ole ongelma olla tekemisissä uskonsuuntien uskovien kanssa tai kehottaa jotakin uskovaa olemaan yhteydessä jonkin uskonsuunnan kanssa, vaikka he eivät ymmärrä Raamatun ykseyttä. Vasta uskoontulluttakaan en kehota jäämään yksin ja karttelemaan muita uskovia. Puhun kyllä kaikille uskoville sen mukaan kuin ymmärrän Jumalan sanan opetusta, enkä siten kaihda seurakunta kysymystä ja opetusta, vaan kerron sen rehellisesti niin kuin ymmärrän sen Raamatusta ja vielä perustelen näkemykseni Raamatun sanan kautta. Toki pyrin laajasti opettamaan ja kertomaan Jumalan sanasta, enkä tietenkään keskity vain yhteen asiaan ja tämän saman toimintatavan voi nähdä, jos lukee tai on lukenut kotisivuni kirjoituksia.
Olen edellä käsitellyt Raamatun seurakunta totuutta, enkä tietenkään voi muuta uskoa seurakunnasta, kuin mitä Raamattu opettaa. Vaikka olemmekin nyt hajaannuksessa ja vaikka voinkin kehottaa uskovia One Wayn, hyvän helluntaiseurakunnan jne. yhteyteen ja niiden ulkopuolelle aina tilanteen mukaan, koska sydämessäni ei ole lahkohenkeä ja oppisuuntatunnuksia, niin se ei kuitenkaan pois sulje seurakunta totuutta, jota pidän yhtä lailla esillä ja uskon sen ajan pian koittavan, kun me uskovina myös enemmässä määrin ymmärrämme tämän asian.
Koska minun sydämessäni ei ole mitään lahkotunnusta, niin olen vapaa ohjaamaan uskovia ihmisiä erilaisiin uskon yhteyksiin aina sen mukaan kun koen mikä olisi hyvä ja Jumalan tahdon mukaista. Tietyn uskonsuunnan sisällä ei ole tällaista vapautta, tiedän sen kokemuksesta, kun olen itsekin kuulunut muutamaan uskonsuuntaan. Uskonsuunnissa ollessani olin jo aika vapaa tässä asiassa, mutta uskonsuunnan sisältä tuli voimakas lahkohenki, joka halusi sitoa uskoontulleet ihmiset "meidän lahkoon", eikä heitä saanut ohjata naapuripuolueeseen. Jos eläisimme todeksi Raamatun seurakunta totuutta, niin tällaista lahkoajattelua ei tarvitsisi harrastaa.
Uskon, että Jumala toimii nykyisessä hajaannuksen tilassa aina sen mukaan mihin saakka uskomme Häneen. Mutta jos haluamme nähdä Jumalan tekoja siinä mittakaavassa, kun mistä Raamattu opettaa, niin silloin meidän täytyy tulla ulos hajaannuksen tilasta Raamatulliseen seurakunnan ykseyden tilaan. Jos saisin valita pieniä roippeita siellä täällä hajaannuksesta käsin tai siinä mittakaavassa Jumalan voiman ja tekojen esille tulemista, kuin mistä apostolien teot opettavat, kun seurakunta toimi ykseydestä käsin, niin ehdottomasti valitsisin tämän jälkimmäisen ja luulen, että Jumala haluaisi jokaisen uskovan valitsevan samalla tavalla.
1 Piet 2:5 ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.
1 Piet 2:9 Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja," joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;
Vapaissa suunnissakin on eksytty väärään vihittyyn virkapappeuteen. Raamattu opettaa, että kaikki uskovat, niin sisaret kuin veljetkin kuuluvat pyhään papistoon uudestisyntymän perusteella. Oppi vihityistä virkapapeista ja pastoreista vääristää Raamatun opetuksen yleisestä pappeudesta, joka on selkeä Raamatun opetus. Myös sellainen oppi vääristää Raamatun opetuksen kun seurakunnassa on vanhimmat+pastori (tai jopa johtava pastori), koska Raamatun opetuksen mukaan kaikki Jumalan asettamat ja voitelemat vanhimmat ovat kaikki paimenia (pastor. tulee latinankielen sanasta paimen), joten ei ole oikein kutsua ketään yksinään paimeneksi saatikka pastoriksi.
Raamatun ja Jeesuksen sanojen mukaan lopunaikana tietyssä tilanteessa ennen Herran Jeesuksen tulemusta alkaa maailmanlaajuinen vaino uskovia kohtaan. Tämä tarkoittaa sitä, että emme voi uskovina enää julkisesti kokoontua tai ylläpitää julkisia kokoustiloja. Tämä tarkoittaa maanalaisen seurakunnan aikaa. Mikään sellainen uskonyhteisö, joka haluaa palvella Jumalaa totuudessa ei voi enää tulevina päivinä toimia julkisissa uskonyhteisöissä Herran tulemukseen ja ylöstempaukseen saakka, koska yhteiskunta alkaa vainoamaan meitä.
Emme nyt vielä ole vainon ajassa, vaan voimme toimia vapaasti tässä yhteiskunnassa, mutta uskonyhteisö, joka ei ymmärrä tai ei osaa valmistautua tuleviin vainon päiviin, jotka ovat kuitenkin aika lähellä voi olla vaarassa kompromissien tekemiseen saadakseen jatkaa julkisesti uskonyhteisönä, silloin kun vainot alkavat. Kompromissi johtaa pois totuuden tieltä ja voi myös johtaa pois pelastuksen tieltä.
Jumala on vaikuttanut voimallisesti aikanaan esim. helluntaiherätyksen kautta ja on ollut sen takana, mutta Jumala ei ole kehottanut perustamaan helluntaiherätystä, vaan olisi halunnut sen muodostuvan Raamatulliseksi seurakuntamalliksi, koska itsehän Jumala on asettanut sanaansa opetuksen seurakunnan järjestäytymisestä ykseyden tilaan eri paikkakunnilla. Tämä ei ole kelvannut meille uskoville, vaan olemme jatkaneet uskovien hajaannuksen tilaa tekemällä yhä uusia herätysliikkeitä ja uskonsuuntauksia, joiden kautta erottaudumme toinen toisistamme.
Ymmärrän sen, että monet uskovat ovat vilpittömiä ja hajaannuksen takia opetettu luulemaan, että uskonsuuntien hajaannus on Raamatun opettamaa seurakunnan järjestäytymistä, vaikka näin ei olekaan. Tästäkin huolimatta Jumala itse puhuu ja opettaa sekä on opettanut seurakunnan jakamatonta ykseyttä paikkakunnillaan, joka ei sen tähden toteudu, koska uskovina emme usko sitä ja jotkut uskovat jopa kynsin ja hampain vastustavat sitä. Raamattu sanoo, että meille tulee tapahtumaan uskomme mukaan, olkoon se sitten oikeaa uskoa tai epäuskoa.
Matt 13:58 Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa.
Jeesus ei tehnyt omassa kotikaupungissaan montaa voimallista tekoa, koska hänen kotikaupunkinsa asukkaat olivat epäuskoisia. Jos emme usko Jumalan asettamaa seurakuntajärjestystä, niin silloin se ei tietenkään voi toteutua, vaan silloin meidän epäuskomme johtaa siihen, että tulee tapahtumaan vain pienessä määrässä asioita, joita Jumala on luvannut seurakunnan ykseyteen, josta apostolien teot kertovat. Toisin sanoen, meidän epäuskomme on syynä siihen, että niin vähän tapahtuu Jumalan lupaamia asioita (pelastuminen tärkein ja sitten Pyhän Hengen voimalliset muut teot) ja sekin tulee ymmärtää, että Jumala ei ole luvannut Hänen lupaamiensa asioiden tapahtuvan epäuskon kautta, vaan uskonkuuliaisuuden kautta. Kiitos Herralle siitä, että Hän kuitenkin tulee ennallistamaan seurakunnan yhdeksi, sen mukaisesti niin kuin Hän itse on sanassaan säätänyt.
Herra on puhunut minulle voimakkaasti seurakunnan ennallistamisesta takaisin alkuseurakunnan tilaan, mutta samalla Herra on myös sanonut, että julista ja opeta koko ilmoituksen sanaa (Jumalan sanan totuutta), sillä usko ei ole yhden asian opetusta ja julistusta, vaan koko Raamatun sanan ilmoituksen opetusta ja julistusta, jonka keskipiste on Herra Jeesus, Hänen veressään, sovitustyössään, armossaan, rakkaudessaan ja totuudessaan.
Se mikä tässä on surullista, on se kun niitä lyödään, jotka puhuvat sen puolesta, että seurakunta tulisi ulos hajaannuksen tilasta, seurakunnan ykseyteen, että Jumalan voima tulisi näkyviin. Nämä lyöjät pyrkivät estämään seurakunnan ykseyden toteutumista, joka juuri on Jumalan tahto. Jos he tämän ihan oikein ymmärtäisivät, niin he katuisivat ja tekisivät asiassa parannusta ja alkaisivat itsekin puhumaan seurakunnan ykseyden puolesta.
Usein sanotaan, että viimeistään taivaassa olemme yksi tai sitten kun lopunajan maailmanlaajuiset vainot alkavat, niin vasta sitten voimme olla yksi. Herran Jeesuksen opetus uskovien ykseydestä, niin kuin Isä ja Jeesus ovat yksi on opetus kaikille uskovien sukupolville tässä maailmanajassa ja rakkauden sekä totuuden Pyhässä Hengessä tulisi yhdistää uskovat, eikä vainon pakottamana yhteen tuleminen, vaikka toki sekin sitä tekee, mutta Raamatun opetuksen mukaan rakkauden totuuteen Pyhässä Hengessä tulisi olla se mikä yhdistäisi uskovat yhdeksi.
Silloin kun joku opettaa Raamatullista seurakunnan ykseyttä ja Raamatullista paimenuutta koskien koko paikkakunnan uskovia, niin hän opettaa ihan samaa asiaa kuin mistä esim. apostoli Paavali opettaa ja Raamattu. On todella ikävää ja surullista, että Raamatun sanan opetus nähdään seurakunnattomuutena tai paimenettomuutena sekä seurakunnan hajottamistoimintana.
Kun Jumala kutsui minua tähän työhön puhumaan Raamatun seurakunnasta, niin Hän sanoi minulle etten saisi alkaa julistamaan Raamatun seurakuntaa ennen kuin haluan käytännössä uskoa Raamatun opetuksen; kaikessa nöyryydessä pidä toista uskovaa itseäsi parempana, joka tarkoittaa sitä, että minun tulee suhtautua kaikkiin uskoviin uskonsuuntien sisä- ja ulkopuolelle edellä olevan opetuksen mukaisesti, koska se on seurakunnan ykseyden eräistä tärkeistä perustuksista, jota ilman ei voi olla seurakunnan ykseyttä. Hyväksyin Jumalan asettaman ehdon ja olen sitä pyrkinyt noudattamaan, vaikkakaan en varmastikaan ole siinä aina onnistunut, mutta pyrkimys siihen suuntaan tulee olla.
2 Kor 5:10 Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.
Sitten lopuksi sellainen asia, että silloin kun tietää Jumalan tahdon ja sen mikä on Jumalan sanan totuus, niin silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin rakastaa Jumalaa uskomalla Häneen sen mukaan kuin Hän on itse sanassaan asettanut asiat uskottaviksi. Raamatun sanan opetuksen mukaan kaikki uskovat ihmiset ovat määrättyjä tulemaan Kristuksen tuomioistuimen eteen, vaikka olemmekin saaneet armosta pelastua, mutta tässä Kristuksen tuomioistuimessa meille selvitetään asioita, jotka eivät olleet meille täällä ajassa selviä tai joihin emme halunneet uskoa. Jumalan valtakuntaan emme voi viedä yhtään väärää käsitystä tai oppia, ja siksi Kristuksen tuomioistuimessa meillä selvitetään miten asiat ihan oikein ovat sekä annetaan myös tunnustusta siitä missä kaikessa olemme uskoneet totuuden mukaan.
Tästäkään syystä en voi mitenkään puhua ja opettaa seurakunnasta mitään muuta kuin mitä Raamattu siitä opettaa, vaikka kukaan muu ei sitä haluaisi uskoa. Olemme Herralle vastuussa siitä mitä Hän on antanut ja avannut meille. Meillä itsellämme ei ole kykyä ymmärtää Jumalan tahtoa ja Raamatun opetusta, mutta kun Hän avaa tahtonsa ja totuutensa meille, niin olemme Hänelle vastuussa siitä miten asian kanssa operoimme. Teemmekö niin, että hautaamme Herran antamat leiviskämme maahan, koska enemmistö ei halua kuulla meitä, vaan pidämmekö julkisesti esillä Herran meille antamia leivisköjä? Meidän tulisi elää Jumalan sanan totuuden mukaan siitäkin huolimatta, että kukaan muu ei haluaisi elää. Erään kerran olemme Kristuksen tuomioistuimen edessä, eikä meistä kukaan ole onnistunut tai vaeltanut täydellisesti maan päällä, mutta ainakin edes perusasioissa (Kristuksen alkeissa) meidän tulisi kyetä ojentautumaan Jumalan sanan opetuksen mukaisesti. Opetus Herran seurakunnasta ja sen järjestäytymisestä ykseyden tilaan kuuluu myös Kristuksen opin alkeisiin, sillä itse Herra on armostaan uudestisyntymän kautta lisännyt meidät Hänen yhden ja ainoan seurakuntansa jäsenyyteen paikkakunnittain ja maailmanlaajuisesti.
-PP-
