LEHTIMAJANJUHLA - "SUKKOT"
VIIDES PÄIVÄ - 5. "AARON"
Lehtimajanjuhla puhuu uskon vaelluksesta ja siinä tapahtuvasta uskon kasvusta, sekä kutsumuksesta. Nyt puhumme Aaronista, Mooseksen veljestä, jonka ylimmäispapillisesta tehtävästä sanotaan: "Eikä kukaan sitä arvoa itselleen ota, vaan Jumala kutsuu hänet niinkuin Aaroninkin." (Hebr.5:4 > lue: 2Moos.28:1).
Aaronin elämä opettaa meille tärkeitä hengellisiä opetuksia, ja samalla se puhuu Jumalan armon, kutsumuksen ja valinnan voitosta, ihmisheikkouden ja sen lankeemusten keskellä.
(1) "hän on puhuva sinun puolestasi kansalle; niin hän on oleva sinulle suuna"
Aaron valitaan Mooseksen "suuksi", puhumaan HERRAN sanoja, jotka Mooses oli laittava hänen suuhunsa (opettaen): "puhu sinä hänelle ja pane sanat hänen suuhunsa. Ja minä olen sinun suusi apuna ja hänen suunsa apuna ja opetan teille, mitä teidän on tehtävä." Aaron jää monesti meiltä näkemättä. Hän toimii Mooseksen rinnalla, mutta tässä hyvin tärkeässä tehtävässä. Jeshua (Jeesus) lähetti aina kaksistaan ne jotka olivat Hänen asettamiaan ja kutsumiaan. Tästä opimme paljon. Jumala asettaa seurakunnan ruumiinjäsenet kuten Hän tahtoo. Löydämmekö tämän siunauksen ja siinä olevan Jumalan voiman? Aaron lankesi myöhemmin sisarensa Mirjamin kautta halveksimaan Moosesta. Jumalan asetus oli että Mooses olisi "välimies" Israelin ja Jumalan välillä. Aaron toimi tässä Mooseksen rinnalla. Tällainen paikka ei ollut hänellekään helppo. Monet taistelevat "näissä" palvelutehtävissä oman vähäarvoisuutensa kanssa, helposti langeten kateuteen. Jumalan kutsu kuitenkin tulisi voittaa nämä vastavoimat ja kasvattaa meidät pois vähäarvoisuudesta, ja saada meidät näkemään, että siinä missä me olemme - Jumalan asettamina, me olemme tärkeitä HERRAN palvelijoita.
- "Herra sanoi Aaronille: "Mene Moosesta vastaan erämaahan". Ja hän meni ja kohtasi hänet Jumalan vuorella ja suuteli häntä."
(2) "nouse, tee meille jumala, joka käy meidän edellämme"
Israelin kansan saapuessa Hoorebin vuorelle, tuskastui kansa Mooseksen viipyessä vuorella. Vihollisen ajatukset saivat tässä heidät valtaansa, ja he käskivät Aaronia tekemään heille "jumalan" joka kävisi heidän edellään. Aaron tekee mitä kansa pyytää. Tämä tuntuu uskomattomalta. Mitä tästä opimme? Emme koskaan saa miellyttää kansanvaltaa, emmekä taipua siinä luopumukseen. Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmistä. Aaronin olisi tullut vahvistaa Israelin kansaa odottamaan Mooseksen takaisin tulemista (uudessa liitossa merkityksellä vahvistaa Jumalan seurakuntaa odottamaan Jeshua (Jeesuksen) Messiaan tulemusta). Lankeemus johti myös uudenlaisen "juhlan" ja "alttarin" järjestämiseen. Kuinka helposti uskonnollinen petos alkaakin itse luomaan itselleen omia ja vääriä "juhlia", "alttareita" ja "jumalia", jotka pelkästään vievät niihin antautuneet turmioon ja tuhoon. Aaron ei omannut sitä ehdottomuutta seistä yksin - HERRAN kanssa - kansan asettamia pyyntöä vastaan. Päinvastoin hän taipui ihmisjoukon edessä tekemään heidän tahtonsa mukaan. Tässä näemme vakavan varoituksen lankeemuksesta, sekä opetuksen - joka kehottaa meitä aina palvelemaan Jumalaa enemmän kuin ihmisiä. "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä." (Apt.5:29)
(3) "Aaron ja Huur kannattivat hänen (Mooseksen) käsiä kummaltakin puolelta"
Mooses asettui Refidimissä olleen vuoren huipulle, Jumalan sauva kädessään. Niin kauan kuin Mooses piti kätensä ylhäällä oli Israel voitolla amalekilaisia vastaan. Mutta kun Mooseksen kädet väsyivät, asetettiin kivi hänen alleen istuaksensa sille, ja Aaron ja Huur alkoivat kannatella Mooseksen käsiä, jotta Jumalan sauva pysyisi ylhäällä. Näin Mooseksen kädet kestivät vahvoina auringonlaskuun asti, ja näin Joosua voitti amalekilaiset. Aaron asettuu Jumalan hänelle asettamalle paikalle. Hän on Mooseksen rinnalla, ja liittyy siinä hengelliseen taisteluun. Monet näkevät tässä esirukouksen vertauskuvallisen merkityksen, jossa uuden liiton seurakunnan keskellä rukoillaan hengellistä voittoa, kussakin taistelussa. Tämä opettaa jälleen meille nöyryyttä. Aaron olisi voinut vaatia Moosesta siirtymään syrjään, mutta ei - hän nöyrtyi paikalleen ja siinä hän todellakin teki Jumalan tahdon. Voiton saavuttaminen edellytti Jumalan asettamaa järjestystä. Mooseksen kädet muodostivat "ristiinnaulitun"-kuvan. Näemme siis että oikea pappeus uudessa liitossa asettuu hengelliseen taisteluun vain ristiinnaulitun Messiaan kautta. Kuinka moni on langennut ylpeyteen luullen, että he tekisivät jopa suurempia tekoja kuin Messias Jeesus? Me asetumme Messiaan käsien alle sieltä korottaen Jumalan jo tekemää voittoa Pyhässä Hengessä, ja näin olemme oikealla paikalla - ja siinä saamme nähdä voiton, siunauksen ja Jumalan voiman - Messiaan Jeesuksen kautta.
(4) "Mutta Aaron oli ääneti"
Aaronin pojat Naabad ja Abihu toivat väärää tulta HERRAN eteen. Tämä johti heidän kuolemaansa, niin että tuli lähti HERRAN luota ja kulutti heidät. - "Mooses sanoi Aaronille: "Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan: Niissä, jotka ovat minua lähellä, minä osoitan pyhyyteni ja kaiken kansan edessä kirkkauteni". Aaron oli ääneti. Jumalan pyhyys sekä Hänen vanhurskaat tuomionsa tulee sulkea suumme. Monet näkevät että syy Naabadin ja Abihun kuolemaan olisi ollut heidän "juopumistilansa" HERRAN edessä (3Moos.10:9). Raamattu kuitenkin selvästi sanoo, että kyseessä oli "väärä-tuli". Tuli, tuli ottaa Jumalan asettamalta uhrialttarilta, ei muualta. HERRAN pelko tässäkin on viisauden alku. Se johtaa meitä myös oikeaan nöyryyteen, ja siinä näkemään Jumalan asetusten ehdottomuuden. Me emme voi muuttaa Jumalan asetuksia. Alttari oli paikka jossa uhrit suoritettiin. Siksi tuli, ja uhrit liittyivät tässä toisiinsa. Muu "tuli", ("väärä-tuli") ei tullut Jumalan asettamien uhrien kautta, oikealta alttarilta (uudessa liitossa Jeshuan uhrin kautta, Pyhän Hengen voimassa), vaan toisaalta. Kuinka helposti erilaiset opit, sekä "tulet" viettelevät HERRAN omia tänä päivänä eksymykseen. Näemme tässä että asia on erittäin vakava; Naabad ja Abihu kuolivat HERRAN edessä. Vain oikean Jumalan alttarin tulen ja uhrin (Jeesus Messias) kautta me voimme seistä HERRAN edessä. Muuten me tuhoudumme. Aaron ymmärsi HERRAN pyhyyden - "Mutta Aaron oli ääneti".
(5) "näin Aaron menköön pyhimpään"
Tämän jälkeen HERRA puhui Moosekselle, kun Aaronin pojat olivat kuolleet. Aaronin ylimmäinen pappeus ilmestysmajan kaikkein pyhimmässä tapahtui vain kerran vuodessa. Tässä Aaronin tuli omata uhri omien syntiensä anteeksisaamiseksi, ja puhdistautua sekä pukeutua oikein, astuakseen HERRAN eteen. - "ja armoistuimen eteen hän pirskoittakoon sormellansa verta seitsemän kertaa." Juutalainen traditio kertoo, että ylimmäinen pappi VT:n mukaisessa palveluksessa, pirskotti veren "ristin"-muotoisella liikkeellä, ja kuten Raamattu sanoo - seitsemän kertaa. Tämä palauttaa uudelleen mieleemme sen, mitä HERRAN pyhyys on. Uuden liiton pappeus merkitsee samaa. Ihminen voi ylpeydessään luoda "omat" tapansa ja vapautensa palvella HERRAA, mutta tässä hän hylkää Jumalan antamat käskyt ja puhtauden vaatimuksen. Me emme voi koskaan tulla HERRAN eteen oman hyvyytemme kautta, vaan ainoastaan uhriveren, sekä alttarin "tulen" kautta - uudessa liitossa Jeshuan liitonveri - ja siinä vanhurskaudessa jossa olemme puetut Jumalan antamiin valkeisiin "vaatteisiin". Riisuudumme itsestämme, pukeutuen Jumalan armossa Hänen antamaansa pelastukseen. Aaron opettaa meille tässä jälleen nöyryyttä. Hän suostui Jumalan asetuksiin. Hän hyväksyi Jumalan armon, uhrit sekä valkeat vaatteet. Olkoonkin että hän lankesi aiemmin kansan vaatimuksesta tekemään epäjumalankuvan, oli hän kuitenkin nyt sydämessään tietoinen HERRAN pyhyydestä, ja tässä hän löysi tien oikeaan nöyryyteen ja Jumalan asetuksiin asettumiseen. Hinta toisaalla tästä opetuksesta oli kuitenkin kova - hänen poikiensa menettäminen. Uudessa liitossa me astumme Messiaan Jeesuksen veren kautta kaikkeinpyhimpään - mutta tässä tiedostaen kaiken vastaavan. Jumala on pyhä ja vanhurskaus, me emme.
Lehtimajanjuhla puhuu meille asemastamme olla Jumalan palvelijoita. Tässä meitä kutsutaan uskon kuuliaisuuteen, että emme myöntyisi kansanvallan edessä pois Jumalan tahdosta, synnin tekemiseen. Kaikkivaltias Jumala on aina suurempi kuin ihminen, ja tämä meidän tulee muistaa. Uskon vaelluksen kautta me kuljemme kohti Jumalan pyhyyden ymmärtämistä, joka aina syventää ymmärrystämme omasta heikkoudestamme ja syntisyydestämme, ja siksi se painaa meidät uskossa turvautumaan uhriveren kautta annettuun puhtauteen - Jeesuksen uhriveren voimaan. Tässä myös opimme oikean hengellisen taistelun, ja siinä saatavan Jumalan voiton ja siunauksen.
P.K



