vaisuliini kirjoitti:En jaksa lukea koko ketjua
No tämä tonin avaama ketjuhan kysyy otsikossaan:
Maailman ikä - mitä väliä?
Ja tuohon minä sitten vastasin:
Maailmankaikkeuden iällä ei sinänsä ole ihmiselle mitään merkitystä.
Ja niin Raamattu ei sitä meille kerrokaan.
Mutta kaikki se, mitä meille kerrotaan esimerkiksi Raamatun ensimmäisissä jakeissa,
on ratkaisevan tärkeää ymmärtää ja ottaa vastaan aivan niinkuin on kirjoitettu.
Alussa loi Jumala taivaat ja maan.
Raamatun ensimmäisen virkkeen jälkeen taivaiden ja maan
luomisesta ei Genesiksen ensimmäisessä luvussa puhuta mitään.
Ne siis luotiin alussa - ei esimerkiksi kuutena päivänä.
Raamatun toisessa jakeessa oleva verbi vastaa englanninkielistä ilmaisua
become.
Ja tässä jakeessa se pitää kääntää nimenomaan
becametai kuten erittäin tarkka J.B. Rotherhamin englantilainen käännös sanoo:
had becomeMaa siis oli tullut sellaiseksi, mitä Raamatun toinen jae kertoo.
Jumalan luoma maailmankaikkeus oli kohdannut ensimmäisen katastrofinsa,
joutunut hävityksen ja kaaoksen tilaan siinä kohdassa,
kun Raamatun ensimmäisesta jakeesta siirrytään toiseen jakeeseen.
Jumalan luomistyön jäljiltä Maa ei ollut autio pimeä möykky, jolla kauheat vesimassat vellovat,
vaan jotain sellaista, mikä sai taivaassa asuvat enkelitkin riemuitsemaan.
Raamattu sanoo nimenomaan, että
Ei hän sitä autioksi luonutMutta juuri sen tähden, että Maa tuli sellaiseksi kuin Raamatun toinen jae sen kuvaa,
Hän joutui vahvistamaan sen. Tästä prosessista kertovat tapahtumat kuuden päivänä aikana.
Siis
Hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonutEli Alussa Jumala loi taivaat ja maan. Mutta ei Hän sitä autioksi luonut.
Ja kuitenkin Raamatun toisessa jakeessa olemme tilanteessa, jossa Maa oli tullut autioksi.
Verbi jota tuossa lauseessa käytetään on perfektiivisessä muodossa.
Tapahtuma, joka oli tehnyt maasta aution ja tyhjän, oli siis päättynyt.
Maa ei ollut nyt missään prosessissa. Luominen oli tapahtunut alussa.
Ja nyt tuntemattoman aikajakson kuluttua siitä Maa jostain syystä oli tullut sekasortoiseksi.
Raamatun toinen virke alkaa sanalla
wə·hā·’ā·reṣ eli suomeksi:
(Ja)Maa …Joissain käännöksissä esiintyvä sana
Ja ei siis viittaa edeltävän lauseen verbiin eli luomiseen vaan substantiiviin
Maa.
Raamatun toinen jae ei ole jatkumo ensimmäisen jakeen luomistapahtumalle.
Näitä jakeita ei voi siis lukea niin, että
"Alussa Jumala loi taivaat ja maan, ja niin sitten maa oli autio …”. Ei, vaan
Kaiken Hän on tehnyt kauniisti aikanansa[/quote]
Maa siis oli tullut sellaiseksi kuin Raamatun toinen jae kuvaa.
Jokainen Genesiksen ensimmäisessä luvussa mainituista kuudesta päivästä alkaa johdannolla:
Ja Jumala sanoi:Näitä päiviä monet kutsuvat luomispäiviksi, mutta tosiasiassa niissä ei juurikaan tapahdu luomista.
Vasta viidennen ja kuudennen päivän kohdalla tapahtuu luomisen ihme.
Ensimmäinen päivä Jumala kutsui pimeyden keskelle Valkeuden.
Jumala ei suinkaan luonut aurinkoa tai muuta valonlähdettä,
vaan kutsui paikalle Hänet, joka on Valkeus,
ja joka on ikuisuudessakin oleva Valonlähde meille paikassa,
jossa ei aurinkoa ollenkaan tarvita.
Toinen päivä Jumala erotti jo olemassa olevat vedet toisistaan.
Kolmas päivä Kuiva maa, joka oli luotu jo alussa
mutta oli nyt joutunut veden peittoon tuli näkyviin.
Neljäs päivä Jumala teki töitä auringon, kuun ja tähtien kanssa,
mutta niiden luomisesta ei puhuta.
Viides päivä Kuuden päivän periodissa
ensimmäisen kerran mainitaan nyt luominen.
Tähän liittyy suuri salaisuus,
sillä Vesi on Raamatussa Elämän vertauskuva,
ja yleisin vertauskuva Pyhästä Hengestä.
Vaikka koko maailma myöhemmin hukkui,
niin vesissä eläneet olennot eivät hukkuneet.
Se, minkä Jumala loi, oli nimenomaan se Elämä,
joka näissä olennoissa oli.
Kuudes päiväNyt puhutaan eläinten kohdalla siitä, että ne ovat maasta tehdyt.
Toki niilläkin on henki eli ne ovat eläviä sieluja,
jolloin niissäkin on myös luomisihme niinkuin ihmisessäkin,
jonka Jumala teki/muotoili maan tomusta.
Raamattu ilmoittaa tuon maan tomusta tekemisen lisäksi,
että Jumala loi ihmisen.
Ihmisessä niinkuin muissakin elävissä olennoissa
on siis jotakin, mikä ei olekaan maan tomusta muovattua.
Jumala puhalsi ihmiseen Elämän Hengen. Ja tämä on luomisihme.
Ja juuri tuo Elämä, jonka Jumala eläviin olentoihin on antanut,
onkin ainoa luomisihme kuuden päivän tapahtumissa.
Raamattu käyttää eri ilmaisua kerrottaessa luomisesta,
kuin esimerkiksi kerrottaessa
olemassa olevan materian muokkaamisesta.