Kuvia

[Juha]

Jukka, laita mulle emailina.

[Jukka]

Tässä kuva koirastani Lissusta.



Kiitos Juhalle avusta, että sain siirretyksi kuvan tänne.

[Aamu-Usva]

Onpas se hieno.

[Jukka]

Onpas se hieno.

Jep, upea koira ja uskomattoman ilmeikäs ja kekseliäs. Jokin aika sitten maatilalla onnuin talon takana ja koira kuuli liikkumiseni. Se ryntäsi talon taakse haukkuen, havaitsi sitten minut, mutta ettei olisi jäänyt kiinni isäntänsä haukkumisesta se jatkoi vauhdikkaasti ohitseni ja jäi sitten 20 metrin päähän etsimään luvatonta liikkujaa ympäristöä haistellen sekä palasi sitten talon etupihalle toista tietä kuin minua ei olisi ollut talon takana.

Aamuisin syömme yhdessä aamupalaa. Se odottaa makuuhuoneeni ovella kahta ruisleipää, margariinilla voideltua. Leivät pitää viedä sen etutassujen väliin. Kerran pöydällä oli meille vain yhdet leivät ja silloin Lissu alkoi protestoida. Se tuli parin metrin päähän pöydästä (se ei saa tulla pöytää lähemmäs, kun aterioin) ja vikisi toista leipäänsä. Kun päydällä oli avattu näkkileipäpaketti, niin viskasin lattialle sen eteen näkkileivän: "Muuta ei ole, syö tuo!" Lissu haisteli ja varmuudeksi nuolaisi tarkastaaksen voitelun. No eihän se kuiva näkkileipä vastannut tavanomaista toista leipää. Nyt koira otti niin nokkiinsa, että meni makuuhuoneeseeni ja työnsi päänsä sängyn alle. Siellä se varmasti oli yli kaksi tuntia paikallaan mököttämässä ja näkkileipä oli koskemattomana tuvan lattialla kaksi tai kolme vuorokautta ennen kuin Lissu nöyrtyi sen ottamaan, vei tosin toiseen huoneeseen ja siellä söi.

Joskus, kun sen mielestä puhun liian kauan puhelimessä, se ottaa jonkun esineen suuhunsa (usein kenkäni) ja kuljettaa sitä ympärilläni saadakseen minut lopettamaan puhelun. Jos tämä ei tepsi se ottaa käyttöönsä kovemmat keinot kuten lehden peilipöydältä ja repii sen palasiksi muutamassa sekunnissa. Joskus sanon sille tiukasti, että "nyt riittää, ole kunnolla!" ja silloin se teatteraalisesti heittäytyy lattialle, huokaisee tosi äänekkäästi "puuuuhh" ja kääntää päänsä minusta poispäin + "menettää kuulonsa" sanompa mitä vain.

Jos olisin saanut olla terve, olisin kouluttanut Lissusta jälkikoiran, koska se pennusta lähtien osoitti kykyjä jäljittää sekä ihmisiä että eläimiä. Luulen, että tämä on viides ja viimeinen koira, jonka kanssa saan viettää aikaani, enkä tätäkään olisi hankkinut, jos olisin tiennyt kuinka vaikeasti sairastun ja kuinka koiran elämää se on rajoittanut. Liikuntaa se on onneksi saanut riittämiin maatilalla, mutta rajoitetummin täällä rivitalolla.

Nyt sitten odottelen vaan jännityksellä millaisia poikasia Lissu maailmaan pyöräyttää noin kuukauden kuluttua.

[Mikko Murpatti]

Onpas se hieno.

Jep, upea koira ja uskomattoman ilmeikäs ja kekseliäs. Jokin aika sitten maatilalla onnuin talon takana ja koira kuuli liikkumiseni. Se ryntäsi talon taakse haukkuen, havaitsi sitten minut, mutta ettei olisi jäänyt kiinni isäntänsä haukkumisesta se jatkoi vauhdikkaasti ohitseni ja jäi sitten 20 metrin päähän etsimään luvatonta liikkujaa ympäristöä haistellen sekä palasi sitten talon etupihalle toista tietä kuin minua ei olisi ollut talon takana.

Aamuisin syömme yhdessä aamupalaa. Se odottaa makuuhuoneeni ovella kahta ruisleipää, margariinilla voideltua. Leivät pitää viedä sen etutassujen väliin. Kerran pöydällä oli meille vain yhdet leivät ja silloin Lissu alkoi protestoida. Se tuli parin metrin päähän pöydästä (se ei saa tulla pöytää lähemmäs, kun aterioin) ja vikisi toista leipäänsä. Kun päydällä oli avattu näkkileipäpaketti, niin viskasin lattialle sen eteen näkkileivän: "Muuta ei ole, syö tuo!" Lissu haisteli ja varmuudeksi nuolaisi tarkastaaksen voitelun. No eihän se kuiva näkkileipä vastannut tavanomaista toista leipää. Nyt koira otti niin nokkiinsa, että meni makuuhuoneeseeni ja työnsi päänsä sängyn alle. Siellä se varmasti oli yli kaksi tuntia paikallaan mököttämässä ja näkkileipä oli koskemattomana tuvan lattialla kaksi tai kolme vuorokautta ennen kuin Lissu nöyrtyi sen ottamaan, vei tosin toiseen huoneeseen ja siellä söi.

Joskus, kun sen mielestä puhun liian kauan puhelimessä, se ottaa jonkun esineen suuhunsa (usein kenkäni) ja kuljettaa sitä ympärilläni saadakseen minut lopettamaan puhelun. Jos tämä ei tepsi se ottaa käyttöönsä kovemmat keinot kuten lehden peilipöydältä ja repii sen palasiksi muutamassa sekunnissa. Joskus sanon sille tiukasti, että "nyt riittää, ole kunnolla!" ja silloin se teatteraalisesti heittäytyy lattialle, huokaisee tosi äänekkäästi "puuuuhh" ja kääntää päänsä minusta poispäin + "menettää kuulonsa" sanompa mitä vain.

Jos olisin saanut olla terve, olisin kouluttanut Lissusta jälkikoiran, koska se pennusta lähtien osoitti kykyjä jäljittää sekä ihmisiä että eläimiä. Luulen, että tämä on viides ja viimeinen koira, jonka kanssa saan viettää aikaani, enkä tätäkään olisi hankkinut, jos olisin tiennyt kuinka vaikeasti sairastun ja kuinka koiran elämää se on rajoittanut. Liikuntaa se on onneksi saanut riittämiin maatilalla, mutta rajoitetummin täällä rivitalolla.

Nyt sitten odottelen vaan jännityksellä millaisia poikasia Lissu maailmaan pyöräyttää noin kuukauden kuluttua.

Hahaha kiitos hyvistä nauruista, aika epeli tuo Lissu

[vaisuliini]

*
Jukka kumpa olisin terve eikä minulla olisi astma niin ottaisin yhden pennun itselleni.
Pidä sinä huolta että jokainen pentu saa kodin. Lissu on hupsu lemmikki heh

.............................................................

[vaisuliini]

*
https://giphy.com/gifs/Sfy8zZOyz80Cs/html5

Olen nähnyt hirven juoksun, se oli tosi luja, siis silloin talvettomana.
Mieheni kaasutti enemmän koska se juoksi silmittömän lujasti. Se oli iso. Taisi olla uroshirvi.

[Jukka]

Tällainen muistutus maatilalla on aiheellinen, kun kesäisin marjastajat ja sienestäjät tunkevat itsensä aivan pihapiiriin.



TÄNNE PIHALLE TULLESSA
SINÄ MÄÄRÄÄT SUUNNAN
MINÄ VAUHDIN

[pekka]

Kiitos omasta puolestani sulle Jukka kun kerroit koirastasi Lissusta vähän tarkemmin ja laitoit vielä oikein hienon kuvankin rakkaasta Lissu-koiraystävästäsi.

Jumalan siunausta koko perheelle! ♥

[vaisuliini]

*
Heh Jukka, siten vieraan täytyy kiiruusti juosta pihan poikki oveen asti ja
koputtaa ovea kiiruusti huutaen 'päästä minut nyt jo sisään!'

Tositarinan mukaan eräs koira ystävystyi ketun kanssa niin koirasta ja ketusta tuli ystäviä.



https://arvostettu.com/omistaja-ihmette ... etaa-syyn/