Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

[Joel.A]

Luuk 15:17 Niin hän meni itseensä ja sanoi: ‘Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!

Jeesus opettaa tässä hengellisen vertauksen ja tuhlaajapoika muisti ja toi ensimmäiseksi esille isän leivän ja sitä kautta huolenpidon (Jeesus on elämän leipä ja Hänessä on Jumalan hyvyys ja huolenpito) ja ymmärsi kuolevansa nälkään. Minun mielestäni tässä kohdassa on selvä opetus Jumalan huolenpidosta ja hyvyydestä, joka veti tuhlaajapoikaa parannukseen ja nälkä oli synnin kapinan seuraus. Jos ei toimi ja elä Isän tahdossa niin näivettyy ja kuolee synnin kapinaan.

Minä ymmärrän tuon Jeesuksen antaman vertauken niin, että Jeesus halusi kertoa tuon vertauksen kautta sen, että niinkuin tuo isäntä oli armahtavainen ja laupias (kaiken synninteon jälken) niin on myös meidän Jumalamme myös ja nuin Hän myös toimii.

Minusta sinulla on tässä hieman jännää ja ristiriitaista tulkintaa. Minusta tuossa myös tulee selkeästi esille se, että ei poika tiennyt isän olevan armahtavainen ja laupias niinkuin me uskovat monesti myös ajattelemme synnin ryvittäminä (siksi tämä vertaus Jeesukselta). Eli kyllä tuossa on selkeä opetus Jumalan armahtavasta luonteesta ei siitä, että poikaa vetää parannukseeen isän hyvyys ja huolenpito.

Sekin voi vaikuttaa miten näemme Raamattua kuinka luemme ja ymmärrämme sitä. Jos uskoo Jumalan hyvyyteen, niin näkee Jumalan hyvyyden vetävän parannukseen, mutta jos uskoo synnin vaikuttavan ja vetävän parannukseen, niin silloin voi lukea ja ymmärtää asian, niin että synti tai synnin seuraus vetää parannukseen. Raamatun opetuksen mukaan Jumalan hyvyys vetää parannukseen, joka tulee myös tuhlaajapojan tarinan kautta esille

Minä uskon, että Jumalan hyvyys on aina takana kun Jumala vetää ihmistä parannukseen. Jumalan hyvyyttä on myös se, että Hän sallii perkeleen käydä meidän kimppuumme jos mikään muu ei oikein auta. Sekin on Jumalan hyvyyttä, että hän ei anna perkelleellä täysin vapaita käsiä. Myös sekin on Jumalan hyvyyttä, että hän koettelee meitä niinkuin Jobia vaikka se tapahtuikin saatanan kautta.

[Mr Kerimäki]

Mutta siinä meidän on toimittava aina jos joku asia tulee synnin kautta .Se pitää pistää seis samantien .

[PetriFB]

Olen samaa mieltä, että Jeesus kertoi vertauksen kautta Jumalan armosta ja laupeudesta. Tuhlaajapoika tiesi sen, että hän oli tehnyt väärin ja oli vain ansioton palvelija, mutta siitä huolimatta hän turvasi siihen, että saisi anteeksi kun tunnustaisi syntinsä ja näin tapahtui. Minusta tämä kuvaa enemmän sitä että poika luotti isän armollisuuteen, kun että ei olisi tiennyt siitä mitään.

Koska pojalla tuli ensimmäiseksi mieleen isän leivät (hyvyys ja huolenpito), niin kyllä tarina kertoo myös vertauskuvallisesti Jumalan hyvyydestä, joka veti pojan parannukseen sekä tietysti myös Jumalan armahtavasta luonteesta.

perkele käy aina uskovan ihmisen kimppuun jos hän lähtee synnin teille ja tämän Jumala sallii rakkaudessaan, mutta kyllä se on kuitenkin Jumalan hyvyys, joka vetää ihmisen parannukseen kuten sanakin sanoo, eikä ihmisen tai perkeleen teot, sillä synnin tekojen päämäärä on saada aikaan kuolemaa ja tuhoa, ei vanhurskautta ja näinkin sanoo sana.

[Joel.A]

Olen samaa mieltä, että Jeesus kertoi vertauksen kautta Jumalan armosta ja laupeudesta. Tuhlaajapoika tiesi sen, että hän oli tehnyt väärin ja oli vain ansioton palvelija, mutta siitä huolimatta hän turvasi siihen, että saisi anteeksi kun tunnustaisi syntinsä ja näin tapahtui. Minusta tämä kuvaa enemmän sitä että poika luotti isän armollisuuteen, kun että ei olisi tiennyt siitä mitään.

Koska pojalla tuli ensimmäiseksi mieleen isän leivät (hyvyys ja huolenpito), niin kyllä tarina kertoo myös vertauskuvallisesti Jumalan hyvyydestä, joka veti pojan parannukseen sekä tietysti myös Jumalan armahtavasta luonteesta.

perkele käy aina uskovan ihmisen kimppuun jos hän lähtee synnin teille ja tämän Jumala sallii rakkaudessaan, mutta kyllä se on kuitenkin Jumalan hyvyys, joka vetää ihmisen parannukseen kuten sanakin sanoo, eikä ihmisen tai perkeleen teot, sillä synnin tekojen päämäärä on saada aikaan kuolemaa ja tuhoa, ei vanhurskautta ja näinkin sanoo sana.

Jos poika luotti tuossa Isän armollisuuteen niin ei poika olisi pyytänyt tuossa tilanteess itselleen palkkalaisen osaa vaan sen osan mikä hänellä oli lähtiessään. Eli kyllä tuo poika lähti enempi kokeilee "onneaan" kuin että hän olisi luottanut isän armollisuuteen. Jo se, että poika kun alkoi kokea puutetta ja sen seuraksesta lähti vielä kokeilemaan muita keinoja saadakseen ruokaa, kertoo sen, että pojalla ei ollut varmuutta isän laupeudesta ja hyvyydestä, koska muuten jos pojalla olisi ollut varmuus isän armollisuudesta olisi poika heti nälissään lähtenyt isänsä luo. Eli isän leivät tulivat ei ensimmäisenä mieleen vaan viimeisenä.

[lonelyrider]

Tuhlaajapoikaosuus on yksi osa pidempää puhetta ja vertausta.
Tässä opetuksessa kannattaa kiinnittää myös kirjoituksen alkuun ja siihen keille Jeesus itseasiassa esittää vertauksen ja miksi.
Keitä oli Jeesuksen luo kokoontuneet ihmiset ja mistä Jeesusta syytettiin lainoppineiden ja fariseusten taholta.
Tämän johdosta voi miettiä miksi fariseukset ja lainoppineet nurisivat Jeesusta vastaan ja miten Jeesus kohteli publikaaneja ja syntisiä... niin, että se herätti närkästystä fariseusten ja lainoppineiden keskuudessa.

"1 Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä.
2 Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan".
3 Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:"

jatkuu... Luukas 15, josta vertauksen voi lukea kokonaisuutenaan.

[PetriFB]

Luuk 15:
11 ¶ Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.
12 Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: ‘Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva’. Niin hän jakoi heille omaisuutensa.
13 Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti.
14 Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta.
15 Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.
16 Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.
17 Niin hän meni itseensä ja sanoi: ‘Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!
18 Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi
19 enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.’
20 Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
21 Mutta poika sanoi hänelle: ‘Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan’.
22 Silloin isä sanoi palvelijoilleen: ‘Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;
23 ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,
24 sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.’ Ja he rupesivat iloa pitämään.
hyvyydestä, joka veti pojan parannukseen sekä tietysti myös Jumalan armahtavasta luonteesta.

Se miksi hän pyysi palvelijan osaa eikä pojan asemaa johtuu siitä, että hän katui syvästi syntiään ja koki pettäneensä isän. Mutta kyllä hän luotti isän armollisuuteen, koska hän uskalsi pyytää anteeksiantamusta synneilleen. Raamatun opetuksen mukaan luottamus Jumalan hyvyyteen johdattaa pyytämään syntejään anteeksi. Tämä on kiistaton Raamatun opetus.

Kun poika meni itseensä, niin hän toi ensimmäiseksi esille sen kuinka hänen isänsä palkkalaisella oli yltäkyllin leipää (joka on kertoo huolenpidosta ja hyvyydestä) ja hän kuolee nälkään. Synnin teillä ollessaan isänsä hyvyys veti häntä parannukseen. Se miksi poika ei heti nälissään lähtenyt isänsä luokse johtuu siitä koska hänen täytyi mennä itseensä (Jumalan hyvyys vetää parannukseen ja sen jälkeen vasta ihminen voi tehdä parannuksen). Tämä oli Jeesuksen hengellinen vertaus Jumalan armosta ja hyvyydestä, joka johtaa ihmisen parannukseen. Siksi poika ei voinut suoraan nälissään lähteä isänsä luokse, koska ihminen itsessään tai ihmisen teko ei voi saada aikaan parannusta, sillä Raamatun opetuksen mukaan Jumalan hyvyys vetää parannukseen. Tuhlaajapoika vertauksessa kaikki tapahtuu tarkasti siten kuinka Raamattu opettaa parannuksen tapahtuvan, siksi asiat on kerrottu ja tapahtunut tietyssä järjestyksessä tuhlaajapoika vertauksessa.

Jos minä teen syntiä ja kärsin sen takia, niin en voi marssia Jumalan luokse ja sanoa minä tulin takaisin kun kärsin, vaan minun tulee tehdä ensin parannus, jonka Jumala vaikuttaa sydämessäni. Parannustakaan ei tehdä omissa voimissa vain sen takia jos kärsimme, vaan siksi kun Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen, kuten Raamattu opettaa.

[Jukka]

Minusta esim: raipasta, ruoskasta tai vitsasta saaminen ja siitä iloitseminen ja kiittäminen etukäteen tai jälkikäteen ei ole synnin kiittämistä vaikka se sattuisikin synnin teon kautta vaan kiittämistä sekä iloitsemista Jumalan hyvälle tahdolle.

Jos raippa tapahtuu vääryyden eli synnin kautta ja sitten kiität tästä raipasta niin tietysti silloin kiität silloin siitä että tämä vääryys tapahtui sinulle ja liität sen vielä Jumalan hyvään tahtoon. Jos raippa tulee synnin kautta niin se ei voi olla Jumalan hyvästä tahdosta sillä Jumala ei käytä syntiä (laittomuutta) tahtonsa välineenä.

Mistä ja miksi Paavali ja Siilas lauloivat kiitosta vankilasta tultuaan ruoskituiksi? Synnintekijäthän heidät pahoinpiteli ja heittivät vankilaan.

Olen aivan ihmeissäni veljet teidän kirjoituksistanne, siis teidän, jotka ette näe, että Jeesus hallitsee kaiken aikaa. Yksikään hius ei tipu päästämme Jumalan sallimatta eikä yksikään raipanlyönti tule Hänen sallimattaan. Eikä yhdenkään pakolaisen jalka astu rajamme yli maahamme Jumalan sitä sallimatta. Tuntuu kuin ette näkisi Herran korkeutta. Milloinka on lähtenyt valtikka Jeesuksen kädestä? Oman ymmärrykseni mukaan Jumala toteuttaa tahtoaan maailmassa suvereenisti myös pahan ja kärsimyksenkin kautta. "Ja Herra sanoi hänelle: "Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra?" (2.Moos. 4:11).

Paavali ja Siilas olivat pitkälle kilvoitelleita, kun raippoja saatuaan samana iltana ja yönä kiittivät ja ylistivät Jumalaa. Tiedämme aikaisemmista kirjoituksista, että uskovat kiittivät Herraa siitä, kun olivat tulleet häväistyksi ja pahoinpidellyiksi (Ap.t 5:41). Paavalin ja Siilaan kokemus johti vanginvartijan ja hänen perheensä uskoon (Ap. t. 16:34).

Oletteko koskaan saaneet syntisiltä kuritusta uskonne ja vakaumuksenne tähden? Minä sain nuorena 70-luvulla, kun arvostelin vanhinta siitä, ettei hän armahtanut nuorta vaan kutsui poliisin paikalle (hän toimi taloyhtiön talonmiehenä). Nuoren rikos oli, että hän ajoi taloyhtiön pihalla mopolla 14-vuotiaana. Arvosteltuani häntä veli hakkasi minut niin, että kolmeen viikkoon oli vaikea nousta vuoteesta jaloilleen. Mutta oli monta syytä kiittää Herraa ja ensimmäinen se, ettei hän pahoinpidelty kasvojani vaan kohdisti iskut keskivartaloa. Toinen se, että tuo nuori tuli juttelemaan kanssani ja sain kertoa hänelle Jeesuksesta. Pahoinpitely tapahtui kotirukouskokouksessa useamman veljen ja sisaren nähden. Surullista tässä oli se, että myöhemmin näin Yle-areenalta dokumentin, jossa minua pahoinpidellyt mies oli kääntynyt ensin kommunistiksi ja sitten itämaisiin uskontoihin.

Jumala tutkii sydämemme, mutta omasta mielestäni en koskaan ollut vihainen tai katkera kurittajalleni, mutta tv:n ohjelman katsottuani olin tosi surullinen.

[vaisuliini]

*
Sinä Jukka tunnut ymmärtävän paremmin Jumalan tahtoa vammojen asioissa. Niin haluaisin kysyä sinulta minkä takia Jumala tahtoi sallia lapsen syntyvän tällaiseksi vammaiseksi?

[PetriFB]

Apt 5:
40 Niin he noudattivat hänen neuvoansa. Ja he kutsuivat apostolit sisään ja pieksättivät heitä ja kielsivät heitä puhumasta Jeesuksen nimeen ja päästivät heidät menemään.
41 Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden.

Minä näen ja ymmärrän tämän kohdan, niin että apostolit iloitsivat siitä kun olivat joutuneet kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden, niin kuin sanakin tässä sanoo. Toisin sanoen, he iloiten kärsivät pahaa, joka on Jumalan tahto. Raamattu ei kuitenkaan kehota tässä kiittämään pieksämisestä, joka on perkeleen tekoja, mutta sen sijaan he kärsimyksessään ylistivät Jumalaa, koska he kärsivät Jeesuksen tähden.

Jumala on Kaikkivaltias ja sallii meille tapahtuvan pahaa, eli synnin ja saatanan tekoja, mutta opettaa meitä kärsimään pahaa sekä kiittämään siitä, jos Jumalan tähden joudumme kärsimään, mutta synnin teoista Hän ei opeta meitä kiittämään.

Jumalan teko on anteeksiantamus ja kärsiä pahaa sekä synnin teko on pieksää ja satuttaa ihmistä ja minusta meille uskoville tulisi olla selvää, että emme voi kiittää synnin tekoja, mutta Jumalan teoista sekä siitä kun kärsimme Hänen tähtensä meidän tulee kiittää.

Tässäkin pätee se ettei Raamattu kehota kiittämään Jeesuksen ruoskimisesta ja tappamisesta, vaan siitä kun Jeesus kärsi ja kuoli syntien anteeksisaamiseksi.

Toivon mukaan voimme keskustella tässä kuitenkin toinen toisiamme kunnioittaen, vaikka olemmekin joistakin asioista eri mieltä. Jumalan siunausta kaikille tasapuolisesti.

[systeri]

Jukka 1954: Paavali ja Siilas olivat pitkälle kilvoitelleita, kun raippoja saatuaan samana iltana ja yönä kiittivät ja ylistivät Jumalaa. Tiedämme aikaisemmista kirjoituksista, että uskovat kiittivät Herraa siitä, kun olivat tulleet häväistyksi ja pahoinpidellyiksi (Ap.t 5:41). Paavalin ja Siilaan kokemus johti vanginvartijan ja hänen perheensä uskoon (Ap. t. 16:34).

Mun mielestä täs vois olla ennemmin kyse siitä että heihin ei satu kun Jumala on heidän kanssaan...heistä ei tuu katkeria kun Hän on heidän kanssaan,he eivät tunne vihaa siksi he kiittävät ja ylistävät.Eivät suinkaan raipoista vaan siitä että Herra heitä johdattaa.

Vähän sama ajatus kun näissä seuraavissa esim.

Jes. 43:2

Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta.

Jes 49

10 Ei heidän tule nälkä eikä jano, ei hietikon helle eikä aurinko satu heihin, sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille.