Sävyisyys

[Mallu]

Pari viikkoa sitten mieheni ehdotti,että lähdetään keilaamaan tyttöjen kanssa 13v ja 9v.Ollaan ennenkin keilattu, eli tää ei ollut eka kerta.Alku meni hyvin,tein jopa muutaman täyskaadonkin Sitten yhtäkkiä mun keilausvuorolla olin heittämässä palloa, kun mun askeleeni suorastaan pysähtyi ,kuin johonkin kynnykseen.Olin itsekkin aivan ihmeissäni, että mitä tapahtui.Pallo riuhtaisi kättäni taaksepäin ja horjahdin etukenoon, jolloin jalkani osui hieman öljytylle keilaradalle ja tein melkoisen ilmalennon.Lensin takapuolelleni muutaman metrin päähän liukkaalle keilaradalle.

Siinä istuessani kerkesin vain miettimään,että nyt jos koskaan mun selkä meni lopullisesti,elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka joudutaan perumaan jne.Mulla on ollut täs jokin aika sitten välilevynpullistuma,jonka vuoksi olin yli 7 kk sairaslomalla.

En tohtinut nousta jaloilleni vaan hinasin takapuolellani itseni pois radalta.Tyttöjen ilme oli kauhistunut.Mies ei ollut siinä heti näkemässä.Molemmat tytöt silmät kyynelissä multa kysymään,että eihän äiti sun selkä mennyt .No pääsin jaloilleni,mutta olin tosi hölmistynyt Tyttöjen keilaamisesta ei meinannut tulla enää mitään,sen verran säikähtivät.Itse yritin muutaman kerran vielä, mutta en enää kyennyt, kun alkoi niin pelottamaan.Istuin loppuajan katsomassa muitten keilausta.

Seuraavana päivän 13 v tyttö silmät onneasta hymyillen sanoi ruokapöydässä,että äiti mä tiedän miksei sulle käynyt kuinkaan.Minä tiesin saman vastauksen ja sanoin että tiedän,Jeesuksen kädet otti vastaan.Siihen tyttö nyökytteli iloisesti.

Tämä tapahtuma on täs parin viikon aikana muistunut mieleeni.Aivan kuin mulle ois puhuttu,että muistatko kun askeleesi törmäsi kuin seinään,silloin kun fyysisesti lensit maahan? Silloinkin mun kädet otti vastaan Tästä törmäyksestä jo seuraavana päivänä alkoi myrskytä.Kokoajan mua muistutettiin tuosta ilmalennosta,mutta välillä vain ei uskoni riittänyt,että tämänkin myrskyn aikana Jeesuksen kädet on ottamassa vastaan,saan pudota niille.

[Mallu]

Täällä on ollut hyvää keskustelua tunteista ja saako niitä tuntea vai joutuuko ne tukahduttamaan?
Sanoin,että olen edelleen sitä mieltä ,että tunteet ei valehtele,mutta olen valmis muuttamaan mielipidettäni, jos mulle asian toisin osaa selittää.Suurimmat tunteet ovat varmaan rakkaus,ilo,suru,pelko,viha,kai???
Luulen,että suurin syy ihmisten oireiluun ja käytökseen on ihan yksinkertaisuudessaan se ,ettei ole saanut ilmaista tunteitaan,ne on ollut jonkun mielestä väärin tai joku ei ole kestänyt toisen negatiivisia tunteita.Jos ne esim.lapsesta saakka on joutunut kätkeä ja tukahduttaa.Tietysti sekin, ettei ole lapsena saanut kokea vanhempien rakkautta ja hyväksyntää,se on jo suuri hylkäämisen kokemus.Ei kai siinä mitään sen ihmeellisempää ole...

[systeri]

Täällä on ollut hyvää keskustelua tunteista ja saako niitä tuntea vai joutuuko ne tukahduttamaan?
Sanoin,että olen edelleen sitä mieltä ,että tunteet ei valehtele,mutta olen valmis muuttamaan mielipidettäni, jos mulle asian toisin osaa selittää.Suurimmat tunteet ovat varmaan rakkaus,ilo,suru,pelko,viha,kai???
Luulen,että suurin syy ihmisten oireiluun ja käytökseen on ihan yksinkertaisuudessaan se ,ettei ole saanut ilmaista tunteitaan,ne on ollut jonkun mielestä väärin tai joku ei ole kestänyt toisen negatiivisia tunteita.Jos ne esim.lapsesta saakka on joutunut kätkeä ja tukahduttaa.Tietysti sekin, ettei ole lapsena saanut kokea vanhempien rakkautta ja hyväksyntää,se on jo suuri hylkäämisen kokemus.Ei kai siinä mitään sen ihmeellisempää ole...

Joo,käytiin Mallun kans lenkillä ja keskusteltiin asioista tämäkin aihe oli tapetilla.Tuolla aiemmin kyselin etteivätkö koskaan tunteet valehtele? Ajattelin sen asian vähän kauempaa..esim anorektikko katsoo peilin ja näkee itsensä lihavana vaikka olis laihaakin laihempi eli näkee vääristyneen kuvan.Alkaa vihata itseään.No eihän se tunne tietenkään oo tavallaan valheellinen mutta lähtökohta on väärä.

Tunteen tukahduttaminenkin on joskus pakollista jos on ns kielletyt tunteet esim. vaikka rakkaus toisen puolisoon tai johonkin muuhun kohteeseen joka ei oo sallittu.Jos tunne aiheuttaa synnin oli se viha tai rakkaus tai joku muu niin silloin se pitäis pyrkiä Raamatun mukaan tukahduttamaan.Jeesus sanoo niinkin räväkästi että jos silmä tai käsi tms viettelee niin se tulee reväistä irti,eli siitä tulis sanoutua irti.Vääriä tunteita ei saa helliä.Kokemuksesta voin sanoa ettei oo helppoa tunteitten tukahduttaminen mutta mahdollista se on jos on tahto.

[systeri]

Pikainen vihastuminen on kai sallittua raamatun mukaan, mutta ei sais syntiä tehdä ja se ei saisi jatkua enää auringon laskun jälkeen eikös se jotenkin näin ollu

[systeri]

Tämä onkin muuten mielenkiintoinen kysymys.Varmaan maallisen terapian mukaan tunteita ei sais tukahduttaa...vai saisko,en minä tiedä.Mutta Raamattua nopiasti vilkaistessani mm vihalle ja katkeruudelle ei oikein anneta lupaa ollenkaan.Uskovana mm.taistelut asioiden kanssa tulis käydä hengessä rukoillen eikä liha lihaa vastaan.Mutta prosessihan se tervehtyminen on, silti rukouksen ja nöyrtymisen tulis olla se ase.
Heh, kiva kun ei se oo helppoa mullekkaan ,mutta näin sanoo kai Jumalan Sana.

[Aamu-Usva]

Varmaan paras olisi useimmiten näyttää tunteensa, mutta kuitenkin hillitysti. Paitsi tietenkin jos kyseessä on syntiin houkutteleva tunne... Tai kai se silloinkin pitäisi jollekin tunnustaa. Ainakin voisi helpottaa, tai sitten ei. Siis juuri esimerkiksi jos alan tuntea valtavan suuria ja vetovoimaisia tunteita jotain toista miestä kuin omaani kohtaan. Silloin minun tulee pyytää vapautusta tuollaisesta tunteesta ja tunnistaa eksyttäväinen haureuden henki tuollaisten tunteiden taustalla.

Mutta nyt alan taas pohtia tuota tunteiden valehtelua liian monimutkaisesti, joten en edes yritä selittää. Jotenkin huomaan, että teen kokopäivätyökseni ainakin ensi perjantaihin asti yhtä käsiteanalyysia. Tartun koko ajan käsitteisiin niin pilkun tarkasti, että ei edes normaalista keskustelusta ihmisten kanssa tahdo tulla yhtään mitään

[systeri]

Aamu-usva :Mutta nyt alan taas pohtia tuota tunteiden valehtelua liian monimutkaisesti,

No kiitos samoin sielunvihollinen on "valheen isä" joka voi syöttää meille asioita jotka voi aiheuttaa meissä valheellisia lihallisia tunteita jotka eivät kuitenkaan tavallaan oo valheellisia ...nyt mä en varmaan saa nukuttuakaan kun Mallu tämmösellä kysymyksellä heitti

[Veli88]

Tunteet, ja teot, eivät ole sama asia. Synnillisiä tekoja ei raamattu tietenkään salli, mutta se ei tarkloita tunteiden tukahduttamista. Tunteet ovat meille ilmaisin jostakin meissä itsessämme, niiden kautta pääsemme käsiksi haavoittuneisiin alueisiin, jotka jumala haluaa parantaa. Siksi minkään tunteen kokeminen ei ole väärin, vaikka se olisi tekona väärin. On ero siinä, hautuuko tietoisesti esimerkiks vihaa tai haureutta, tai siinä että sydämmestä nousee niitä tunteita. Tää ero on tärkeä ymmärtää. Ei saa antaa 'tunteen viedä' niin että tekee sen mukaan, mutta ei saa myöskään kieltää tai tukahuttaa tunnetta. Tie parantumiseen käy sitä kautta, että Pyhä Henki tuo esille sydämmestämme tunteiden kautta asioita, jotka tarvitsevat parantumista tai tarpeita jotka tarvitsevat täyttymystä. Sitten Isä parantaa ja täyttää nuo tarpeet. Näitä prosesseja läpikäymällä, tunne-elämäkin tulee terveemmäksi ja tasapainoisemmaksi, eikä enää ajan myötä tule niin paljon niitä 'vääriä tunteita'.

[systeri]

Illalla nukkumaan mennessä rukoilin että se avautuis, jos on jotain mikä avautua pitää.Aamulla herätessäni mietin heti ja sain ajatuksen että silloin kun me tullaan uskoon, niin me luovutetaan elämämme Herralle Jeesukselle.Meidän lihalliset ajatukset ja tunteet ei oo enää meidän oikeus vaan ne tulee jättää Jeesukselle.Lapsiahan me silloin vielä ollaan ja tarvitaan vierellä kulkijoita jotka ohjaa meitä Jumalan Sanalla eteenpäin.
Mutta siinä tulee olla taidollinen ettei revi sitä herkkää alkua, mutta ohjaa kuitenkin kasvamaan kohti valoa, kohti Jeesusta ja Jumalan käskyjä.
Raamatun lupaus esim.vihastumiseen on varmaan paikallaan että saa päästää höyryt ja ne pitäis saada päästää heti keskustelemalla tai tunnustamalla ne jollekkin.Mutta pitkävihaisuuteen uskovalla ei oo lupaa tai se ainakin hankaloittaa hengellistä elämää ja eteenpäin pääsemistä.
Siksi nuori uskova pitäis aina ohjata Raamatun lukemiseen ja sen tuntemiseen ettei sitä jää paikalleen tantteeraamaan vaan pääsee eteenpäin.Kaikki opetukset tulis koetella eikä suinpäin niellä, koska kuka tahansa meistä voi opettaa väärin.
Pyhä Henki on voimallinen johdattamaan meidät kaikkeen Totuuteen ja vahvistamaan sen Jumalan Sanalla ettei harhaan jouduttais
Toivottavasti kukaan ei loukkaantunu tästä...mutta luetaan Raamattua (ja koetellaan tämäkin) sieltä löytyy aika tiukkoja asioita mutta myös lohduttavia sanoja Totisesti! ja kun me halutaan lukea Raamattua..istua siellä "virtaavan puron" äärellä,saadaan tunkea juuret syvälle Jumalan maaperään niin silloin meitä ei niin helposti viskellä, eikä oo edes aikaa eikä halua vatvoa niin paljon niitä omia juttuja.Ihastella vaan Kristuksen kasvoja

[systeri]

Tuo opetus oli varsinkin mulle itselle koska kaikkien näitten vuosien jälkeen joudun opetella näitä asioita uudelleen, jotka oon jo nuorena uskovana kuullu mutta ovat tässä maallisen elämän sykkeessä välillä hämärtyneet!