Kirjoittaja pekka » 16. Marras 2012 23:34
Seurakuntalainen, lainaus:
”Voisiko Osmo Tiililän uskonpuhdistus toteutua kirkossa nyt?”
10.11.2012 08:00 | Elämään | Petri Vähäsarja
”Voisiko Osmo Tiililän uskonpuhdistus toteutua kirkossa nyt?”
Viisikymmentä vuotta sitten, marraskuun 10. päivänä 1962 ”kirkon opin ykköspuolustaja” dogmatiikan professori Osmo Tiililä erosi Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta. Tapaus oli skandaali, joka uutisoitiin lehtien etusivuilla. Eron syyksi Tiililä ilmoitti, että kirkko oli laiminlyönyt tehtävänsä - ”kuolemaa kohti kulkeville ihmisille julistettavan iankaikkisuussanoman”. Kritiikkinsä Tiililä kohdisti kirkon päättäjiin ja kirkollisiin lehtiin.
Osmo Tiililästä (1904-1972) elämäkerran kirjoittaneen dosentti Timo Junkkaalan mukaan Tiililä koki, että "pääsanoman syrjäytyminen oli kirkossa tapahtunut johtajien tukemana". Tiililän kritiikki kohdistui kirkon johdon ohella erityisesti Kotimaa- ja Kirkko ja Kaupunki -lehtiin, joiden Tiililä katsoi tietoisesti johtaneen mielipiteitä "valitettavaan suuntaan".
Tiililä tiivisti kritiikkinsä kesällä 1962 ilmestyneeseen kirjaansa Kirkon kriisi: "Valitettavasti emme viime vuosikymmeninä ole saaneet kirkkoomme johtajia, jotka olisivat muistuttaneet meille kirkon työn perustasta."
Kirkko oli Tiililän mukaan tullut välinpitämättömäksi Raamatun ja tunnustuksen suhteen, minkä seurauksena sen julistus oli menettänyt voimansa.
"Tiililä yritti havahduttaa"
Tiililä syytti kirjassa kirkkoa siitä, että pelätessään menettävänsä ihmiset se oli muuttanut sanomansa ja toimintansa, mutta tulos oli päinvastainen. Ihmiset olivat entistä vähemmän kiinnostuneita kirkosta, joka pyrki kilpailemaan psykologien ja lääkäreiden kanssa ihmisten auttamisessa "maallisissa asioissa". Tiililän mukaan kirkko ei ollut olemassa etiikan tähden, vaan sen tähden, "että täällä kuollaan". "Se on olemassa sen tähden, että Jumala saattaa jokaisen ihmisen kuoleman jälkeen tuomiolle."
- Ero kirkosta oli viimeinen yritys havahduttaa kirkon johto huomaamaan, että se oli hukannut varsinaisen sanomansa ja oli siksi suuressa vaarassa, Timo Junkkaala sanoo.
- Kyse oli ikään kuin epätoivoisesta protestista.
- Eroon oli myös psykologisia ja sosiaalisia syitä. Tiililä oli jäänyt yksin. Hän oli ottanut teologiset erimielisyydet henkilökohtaisina loukkauksina. Hän koki, ettei kirkko, jonka puolesta hän oli taistellut, kuunnellut eikä tarvinnut häntä.
- Erotessaan Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta Tiililä ei oman käsityksensä mukaan eronnut Kristuksen kirkosta vaan - kuten hän asian ilmaisi - ainoastaan laitoskirkosta, Junkkaala selventää.
"Tiililä ei toivonut muiden seuraavan perässä"
Testamenttina Suomen kirkolle Tiililä kirjoitti: "En eronnut kirkosta sitä vastustaakseni, vaan sitä protestillani auttaakseni - mutta luulen tekoni tuoneen vain vähän hedelmää. Olen suuresti murehtinut elämäni loppuvuodet Suomen kirkon maallistumista, joka on ollut sekä tahallisesti sallittua että johdettua. Monivuotinen rukoukseni on ollut, että hyvä, kaikkivaltias Jumala, antaisi kirkolle vielä uusia herätyksen aikoja, niin että kirkko keskittyisi varsinaiseen tehtäväänsä, evankeliumin julistamiseen ihmisten iankaikkiseksi autuudeksi."
- Tiililän radikaalista ratkaisusta ei tule tehdä sitä johtopäätöstä, että kirkkoon pettyneiden tulisi erota kirkosta, Timo Junkkaala toteaa.
- Kyse oli hänen henkilökohtaisesta protestistaan. Hän ei toivonut, että muut seuraisivat perässä.
- Tiililän ratkaisun perustelut ovat kuitenkin sellaisia, että niitä on yhä sekä kirkon johtajien ja kristillisen median että meidän kaikkien syytä miettiä, Junkkaala jatkaa.
- Tiililän protesti kysyy meiltä yhä, mikä on olennaista elämässä ja kristillisessä uskossa. Voisiko Tiililän kaipaama uskonpuhdistus toteutua kirkossamme nyt 50 vuoden viiveellä?
Lue Timo Junkkaalan artikkeli Osmo Tiililän kirkosta eroamisesta
Takaisin
Share on facebook Share on twitter Share on email More Sharing Services
Kommentoi
Ilmoita asiaton kommentti
Kuvaus kirkosta ei voisi paremmin sopia nykypäivään.
Evl-kirkko on livennyt sen verran kauas raamatullisuudesta, että ollaan tultu tilanteeseen, että vain osaa sen seurakuntia voi enää pitää kristillisinä. Suvaitsevaisuudeksi itsensä nimennyt kulttuurimarxilainen ideologia on päässyt niskan päälle kirkossa.
En enää usko, että evl-kirkkoa voi pelastaa mikään muu, kuin Jumalan antama laaja herätys. Sitä odotellessa (jos se ylipäätään tulee) ihmisten tulee olla varuillaan oman uskonsa kanssa, ettei se "happamoidu" evl-seurakuntien huonosta opetuksesta. Jos oma seurakunta ei tunnu enää kristilliseltä, niin lähde siitä pois! Mene johonkin kristilliseen seurakuntaan.
Juuso Kultti | 10.11.2012 18:45
Ilmoita asiaton kommentti
Olen tuolla keskusteluosiossa ja eräässä toisessa kommentissa esittänyt otsikolla ''uskonpuhdistus'' runsas kuukausi sitten - saamatta juuri vastakaikua - seuravaa:
’’ Uskonpuhdistus tarkoittaa saksalaisen Martti Lutherin teologisen työskentelyn tuloksena syntynyttä katolisen kirkon uudistusliikettä. Se käynnistyi 1510-luvulla Wittenbergissä ja levisi vähitellen eri puolelle Saksaa, lopulta myös Pohjois-Eurooppaan.
Luther korosti ennen muuta Jumalan toimintaa ja yksinvaikuttavuutta ihmisen pelastumisessa. Ihminen ei voi pelastua vaikuttamalla Jumalaan omilla teoillaan, vaan turvautumalla uskossa Kristukseen ja tämän sovitustekoon. Lutherille oli olennaista Raamatun arvovalta kirkon elämässä. Hän sitoutui kirkon uskon luovuttamattomaan perintöön ja halusi uudistaa aikansa rappeutunutta katolista kirkkoa. Hän käänsi Raamatun kansankielelle ja laati Vähän ja Ison katekismuksen kristillisen opetuksen apuneuvoiksi.’'....
Cha Kir | 10.11.2012 23:42
Ilmoita asiaton kommentti
''Yllä oleva on historiaa. Miten pitkälle Martti Lutherin ajatukset toteutuvat tänään Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa, joka on katsoo edustavansa hänen perintöään? Vastaus: ei kovin hyvin. Muutaman vuoden takaisen Kirkon tutkimuskeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan kirkon pappien usko esim. Nikealais-konstantinopolilaiseen uskontunnustukseen on ison osan kohdalta heikkoa tai olematonta. Ne radikaalipapit, jotka ovat kieltäneet julkisesti lähes kaikki kirkon opit, saavat jatkaa pappisvirassa piispojen siunauksella. Perinteisemmät piispa ovat vaiti kaitsenta-alueiden vastuisiin vedoten. Sen sijaan perinteisessä kirkon uskossa pysyviä pappeja syrjitään...
Cha Kir | 10.11.2012 23:43
Ilmoita asiaton kommentti
''Muodollisesti Suomen evankelisluterilainen kirkko sitoutuu Raamattuun ylimpänä auktoriteettinaan sekä yleiskirkollisiin tunnustuksiin ja Tunnustuskirjoihin, joiden se katsoo edustavan oikeaa raamatullista oppia. Tällä muodollisuudella kritiikin esittäjät voidaan yrittää vaientaa. Muodollisesta tunnustuksesta huolimatta kirkon tila tämän hetken Suomessa ei vastaa muodollista puolta. Käytäntö, ei ainoastaan muoto, on se joka ratkaisee...
Cha Kir | 10.11.2012 23:44
Ilmoita asiaton kommentti
''
Kirkon sisällä on lukuisia esimerkkejä yllä mainitun uskonpuhdistuksen perinteen kieltämisestä. Missä on nykyajan uskonpuhdistaja(t), jotka palauttavat Suomen evankelisluterilaisen kirkon takaisin raamatulliselle ja evankeliselle kristilliselle perustalleen? Yksittäisen ihmisen ääni hukkuu helposti ja sysätään voimattomana sivuun. Olisiko aika niiden kirkon uskossa vielä pysyvien järjestöjen ja yksilöiden yhdessä riittävän suurena järjestäytyneenä joukkona korottaa äänensä kirkon uskon puolesta muutosta vaatien – seurakuntien budjettimäärärahojen menettämistä pelkäämättä? Kuka kuulee? Kuka toimii?''
Cha Kir | 10.11.2012 23:44
Ilmoita asiaton kommentti
Kiva että kirkon sisältä voi kuitenkin löytää aitoja uskoviakin ja rukoilevaa seurakuntaa. Katse ylöspäin, possut. Etsivä löytää.
Satu Ranne | 11.11.2012 10:00
Ilmoita asiaton kommentti
Cha Kir lienee oikeassa väittäessään, että muodollisella tunnustuksella evl-kirkko koettaa hiljentää kritisoijat, vaikka tosiasiallinen toiminta ei vastaa muodollista tunnustusta.
Tulee lähihistoriasta mieleen valtio Saksan Demokraattinen tasavalta. Sen nimi ja muodollisuus esitti valtion olevan demokraattinen. Kuitenkin se oli kommunistisen puolueen diktatuuria.
Milloin Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta voi sanoa, ettei sen nimi ja muodollisuus vastaa enää tosiasiallista sisältöä? Joko nyt, vai vieläkö pitää odottaa vähän?
Rukoilen, että jokainen kristitty saisi olla aidosti kristillisessa seurakunnassa. Helpoiten se onnistuisi, mikäli nykyiset seurakunnat olisivat aidosti kristillisiä. Rukoillaan siis, että jokainen kristilliseksi itseään kutsuva seurakunta olisi myös aidosti kristillinen.
Juuso Kultti | 11.11.2012 18:39
Ilmoita asiaton kommentti
Jos Osmo Tiililä yrittäisi kirjoittaa vaikkapa nettiin nykypäivinä,
esim. yltiöliberaaliin Kotimaa K24 nettilehteen,
hänen suunsa tukittaisiin ja kynänsä katkaistaisiin
bannaamalla?
Ympäripyöreä hymistely sallitaan
yltiöliberaalikansankirkon virallisessa mediassa,
vaan miksi ei tervettä raamatullisuuttta?
Kokemusta on...
Erkki Hänninen | 15.11.2012 15:40