Ymmärrän että tästä asiasta on erilaisia näkemyksiä riippuen siitä että ollaan erilaisissa uskon ja kasvun vaiheissa.Toiset ehkä pitkällä ja toiset vähän vielä pidemmällä.
Toisilla voi olla äskettäin tapahtuneita kipeitä asioita ,joita ei olla vielä päästy työstämään pahimmalta tuskalta.Toisilla pahimmat lieskat sammuneina...kitkerä savu jäljellä ja joillakin jo savukin Herran armosta häipynyt.
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että ihan tanun lailla olin nuorempana kova uhkailemaan avioerolla tyyliin..."se tais olla nyt tässä,eiköhän lähdetä eri suuntiin" ...olin petetty moneen kertaan ja monet itkut itkenyt.Oli vihaa ja riitaa aikansa, mutta jostain syystä en pystynyt kokonaan päästämään irti,ja huomasin että ei miehenikään.
Rukoilin rakkautta häntä kohtaan ja anteeksiantamusta ja sain sitä.
Eräs hellari-veli vakuutti että olet vapaa hänestä huoruuden tähden, koska vanhassa liitossakin kivitettiin huorin tehnyt ja toinen veli huusi "kuka hänet on kivittäny(tappanut),tuo hellari-velikö" ?? Sielunvihollinen on tullut tuhoamaan ja tappamaan.
Mua edelleen siunaa tämän puolustaja veljen hätääntynyt huudahdus

Myös lapset näyttelivät suurta osaa tässä.Halusin lastenikin vuoksi yrittää, koska heillä oli hyvä suhde myös isäänsä,enkä tahtonut hajottaa heitä enempää,hekin olivat jo tarpeeksi kärsineet mm.vuoden pituisesta asumuserostamme.
Tämä kulunut vuosi on ollut ihmeellistä aikaa.Herra on avannut asioita ja opettanut siitä miten siunaus peritään.Me ollaan lähennytty toisiamme entisestään,riidellään hyvin vähän.Pystyn ottamaan vastaan kehuja, hymyjä ja kosketuksia enemmän kuin ennen ja myös jakamaan niitä.Voisin sanoa että nyt eletään avioliittomme parasta aikaa.
Itsekäs en osaa olla näissä asioissa,haluan olla vastuussa myös siitä että jokainen perheenjäseneni saisi jonain päivänä ottaa vastaan Jeesuksen omaan elämäänsä.Kaikki perheen naiset nuorinta myöden ovat tehneet uskon ratkaisun,miesväki on vielä ulkopuolella.
Yhä enemmän miestäni ovat alkaneet kiinnostaa Raamatun asiat...juttelen hänelle silloin tällöin niistä ja huomaan että kiinnostusta on toisin kuin ennen, vaikka uskonratkaisun jossain vaiheessa elämää tekikin,ehkä väärin perustein,siksi ei pysynyt.
Hän sanoo uskovansa Jumalaan omalla tavallaan..eli uskon että hän uskoo raamatun Jumalaan ja Jeesukseen ja rukoileekin, mutta ei oo uskaltanu vielä ottaa sitä ratkaisevaa askelta että pystyisi tunnustaa Jeesuksen Herrakseen.
Päivä päivältä mennään eteenpäin ja uskon että tämä kaikki on Jumalan suurta siunausta siitä, että ollaan haluttu rakentaa kaikesta huolimatta,ei hajottaa. Olen sitä mieltä että jos huorintehnyt osapuoli pyytää anteeksi ja lupaa tehdä parannuksen niin kannattaa antaa anteeksi ja ottaa takaisin.Oon itse erittäin tyytyväinen tähän elämäntilanteeseen, siihen että lapsillani on rakastava ja huolehtiva isä lähellä ja lapsenlapsillani rakastava paappa,ja myös ylpeä pitkästä liitosta

Täs kesken kirjoituksen oli pakko lähteä käymään kaupungilla ja tuos ajellessani tuli mieleen Raamatun paikka sydämmen kovuudesta ja luvatusta erokirjasta ,että kai se eroaminen huoruuden tähden on luvallista jos on tarpeeksi "kova" hylkäämään puolisonsa ,vaikka se puoliso katuisikin...hmmm hmmm.