

lonelyrider kirjoitti:pulla kirjoitti:Kiitollisin mielin katselen ikkunoista ulos ja ihailen tuota mahtavaa ruskaa joka ympäröi rivarikotiamme jossa ollaan asuttu nyt heinäkuun puolivälistä lähtien.Pihlajat ja aroniapensaat on niin mahtavissa väreissä että ihan syksykin innostaaJa sitten kun väriloisto katoaa ja lehdet tippuu niin siitä tietää että pian tulee lunta ja pääsee hiihtämään..ehkä jo piankin
Tämä koti on innostanut mua pitkästä aikaa tosi paljon,kaikki huoneet samassa kerroksessa ...kun muutettiin niin mulla oli fiilis että joku päivä tässä talossa vielä kiitetään ja ylistetään Jumalaa porukalla![]()
Toiveissa on edelleen se että saisin pitää kotikokouksen ja sinne Petrin puolisoineen pitämään kokousta
IhanaaVaikka itse olen jotenkin, tosi ahdistunut... olen aina tykännyt syksystä, ettei se tämä vuodenaika ole...mutta tuntuu etten osaa nauttia mistään, stressaa niin tuhottomasti. Minä en tiedä miten jaksan, tuntuu siltä. Tuntuu siltä että tämä koko kouluhomma on ollut ihan väärä päätös, mutta en voi antaa periksi, eikä miehenikään ymmärtäisi, enkä tiedä sitten mitä pitäisi tehdä. Tosi vaikeaa.

pulla kirjoitti:lonelyrider kirjoitti:pulla kirjoitti:Kiitollisin mielin katselen ikkunoista ulos ja ihailen tuota mahtavaa ruskaa joka ympäröi rivarikotiamme jossa ollaan asuttu nyt heinäkuun puolivälistä lähtien.Pihlajat ja aroniapensaat on niin mahtavissa väreissä että ihan syksykin innostaaJa sitten kun väriloisto katoaa ja lehdet tippuu niin siitä tietää että pian tulee lunta ja pääsee hiihtämään..ehkä jo piankin
Tämä koti on innostanut mua pitkästä aikaa tosi paljon,kaikki huoneet samassa kerroksessa ...kun muutettiin niin mulla oli fiilis että joku päivä tässä talossa vielä kiitetään ja ylistetään Jumalaa porukalla![]()
Toiveissa on edelleen se että saisin pitää kotikokouksen ja sinne Petrin puolisoineen pitämään kokousta
IhanaaVaikka itse olen jotenkin, tosi ahdistunut... olen aina tykännyt syksystä, ettei se tämä vuodenaika ole...mutta tuntuu etten osaa nauttia mistään, stressaa niin tuhottomasti. Minä en tiedä miten jaksan, tuntuu siltä. Tuntuu siltä että tämä koko kouluhomma on ollut ihan väärä päätös, mutta en voi antaa periksi, eikä miehenikään ymmärtäisi, enkä tiedä sitten mitä pitäisi tehdä. Tosi vaikeaa.
Koulunkäynti pienten lasten kanssa on varmaan tosi uuvuttavaa.Mullakin on eräs ystävä joka kävi koulun sosiaalialalle ja oli kyllä välillä ihan uuvuksissa perheensä keskellä.Ei tiennyt välillä että onko tehnyt väärän valinnan vai mistä uupumus ,mutta nyt hänellä on Kristillinen päiväkoti jossa työskentelee.Ei oo varmaan helppoa mutta voimia syksyyn,Jeesus kutsuu tykönsä kaikki työtätekevät ja raskautetut ja lupaa levon.Uskotaan siihen ja muistetaan se lupaus kun ei jaksa
systeri kirjoitti:Pulla on nyt sitten tästä lähin systeri,ei istunut tuo vanha nimi mulle alkuunkaan...vierastin sitä
Pekka:Onnea, onnea, onnea vaan punainen tupa ja perunamaa.
Kyllä kaikki ovat hyviä olleet, niin Lumina kuin pullakin.
Jumalan siunausta sinulle systeri!
1. Piet. 3:8
Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä.

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa