Uskon itse, että mielenterveysongelmat liittyvät usein katkeruuteen yms. Mutta jos ihminen joutuu kokemaan rankkoja ja satuttavia juttuja, niin se anteeksiantaminen ei ole välttämättä ihan niin helppoa kuin luulisi. Esimerkiksi lapsena raiskatuksi tuleminen (minusta 14-vuotias on vielä lapsi) jättää todella todella syvät haavat ihmiseen, ja aikuisenakin on todella vaikeaa käsitellä sellaisia asioita, saati sitten lapsena.
Tai voidaan ajatella mitä tahansa asiaa, jossa joudutaan syyttömänä kokemaan vääryyttä, kärsimyksiä, petosta, jne... Anteeksiantaminen on helppoa kun ei vielä ole kohdannut tällaista. Toki Jumala on luvannut antaa voiman taistella voitollisesti katkeruutta vastaan, mutta taistelu voi olla äärimmäisen kuluttavaa ja mieltä raastavaa, ymmärrän todella hyvin miksi kaikki eivät siitä selviä ihan tuosta noin vaan.
Minulla on ollut tuota taistelua jossain määrin, yhteen aikaan valvoin 3-4 yötä viikosta taistellessani katkeria ajatuksia vastaan. Kun joka päivä täytyy kymmeniä kertoja päättämään uudestaan antaa anteeksi vastoin kaikkea oikeudentajua ja omia tunteitaan, ja kun menee valvomisesta ja ahdistuksesta sairaslomakuntoon, ja tätä jatkuu pitkiä aikoja ilman minkäänlaista muutosta tai toivoa muutoksesta, niin kyllä sitä alkaa miettimään että pysyykö järjissään, vaikka pysyisikin voitolla katkeruudesta. Jumalan ihmeellisestä armosta en itse romahtanut ja olen järjissäni (vaikka vieläkin tulee valvottua pari yötä viikosta ja valvomisen takia on muisti ja yleiskunto heikentynyt tosi paljon), mutta en voi siitä itselleni ottaa kunniaa, ja epäilen että jos ei uskoami olisi vuosien aikana kasvatettu antamalla minun nähdä ja kokea paljon Hänen ihmeellistä apua, en olisi itsekään selvinnyt. Joten ymmärrän hyvin miksi sellaisissa "Jobin koetuksissa" jotkut heikompiuskoiset romahtavat. En tarkoita heikkouskoisella mitenkään huonompaa uskovaa, vaan sellaista joka ei ole vielä ehtinyt nähdä ja kokea Jumalan voimaa, eikä niinollen pysty luottamaan Häneen samassa määrin kuin enemmän kokenut.
Joku täällä aiemmin sanoikin, että uskovat monesti saattavat tuollaisessa tilanteessa olevalle sanoa että "sun täytyy nyt vaan antaa anteeksi kun Raamatussa käsketään", ja turhautua ja hermostua ja jopa syyllistää jos toinen ei pääse kerralla vapaaksi kiusauksista. Toki Raamatussa käsketään niin, ja sen tulee motivoida taistelemaan katkeruutta vastaan, mutta asia ei välttämättä ole niin yksinkertainen, ja usein tarvitaan muutakin kuin käskemistä ja uskomisen yrittämistä. Mutta tätä ei välttämättä voi ymmärtää niin syvällisesti, jos ei itse ole kokenut elämässään vastaavanlaisia koetuksia, tai jos koetuksissa on kovettanut itsensä (ja se kovettaminenkin voi tapahtua salakavalasti hengelliseen kaapuun verhottuna).
