Aamu-Usva kirjoitti:Kyllä minä rukoilen aina ihmisille kaiken ahdistuksen loppumista.
Kun ystävän talo on homeessa ja joudutaan tavaroineen jättämään tai joku jää työttömäksi tai muu onnettomuus tai sairaus kohtaa, niin totta kai rukoilen yhdessä tuskaa ystävieni kanssa kärsien, että tuska otettaisiin pois heiltä. Kuitenkin rukoilen ennen kaikkea, että tapahtukoon Jumalan tahto, koska hänellä on HYVÄ tahto ihmisiä kohtaan. Tiedän, että Hän tahtoo auttaa myös uskosta osattomia. En koe neuvovani Jumalaa, vaan pyytäväni rakastavalta Isältä sitä, minkä minä näen parhaaksi. Tiedän kyllä, että Hän näkee paremmin ja syvemmälle ja laajemmin, mutta minä en voi nähdä kuin omilla silmilläni. Kyllä minunkin lapseni pyytävät minulta milloin mitäkin ja minä sitten päätän annanko heille vai en. Joskus ostan heille karkkiakin, vaikka se onkin epäterveellistä. Haluan kuitenkin joskus ihan vain ilahduttaa lapsiani. Tietenkään en voi ilahduttaa karkilla joka päivä. Uskon, että Jumala kohtelee meitä kuin rakastava Isä lapsiaan ja vastaa rukouksiimme ja pyyntöihimme. Uskon, että Jumalaa ilahduttaa vilpitön pyytäminen toisille. Joskus onnettomuudet elämässä ovat vihollisen yritystä nujertaa hyviä ihmisiä. Vain joissain tapauksissa ne vievät ihmisen Jumalan luo. Me emme voi tietää, mikä milloinkin on onnettomuuden taustalla, joten meidän tulee aina rukoilla ja pyytää Isältä hyvää kaikille ihmisille.
Olen kyllä kartalla ja ymmärränkin ajatuksesi, mutta ymmärrätkö Sinä, että hyvä on parhaan vihollinen? Meitä ei ole luotu itseämme varten ja menestyäksemme vaan Jumalaa varten ja vähentyäksemme, kunnes Jumala on kaikki kaikessa. Hän valitsi sen, mikä ei mitään ole, tehdäkseen mitättömäksi sen, joka jotakin on. Ajattelen, että tämä asia, mitä kirjoitan on hyvin vaikea selittää ja ilmeisen mahdoton ymmärtääkin, ellei Jumala valo leimahda ympärillämme. Jos se leimahtaa, niin voimme kokea kuten Herran kutsuma profeetta Jesaja, joka huusi monta voi-huutoa synnissä elävälle kansalle, kunnes tuli se hänet perinpohjaisesti muuttava kokemus, että Hän näki Herran ja itsensä Hänen kirkkautensa loisteessa. Silloin Jesaja huusi: "Voi minua, minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet!" Tarvittiin Jumalan ilmestys ja sitä lienee me kaikki aika ajoin tarvitsemme. Sen jälkeen olemme maahan lyötyjä, "ei mitään", ja jos siitä on nouseminen se tapahtuu Jumalan armon nostamana. Sen jälkeen tuskin koskaan olemme enää ensisemme. Kaikki eivät tätä ehkä koskaan koe, mutta he ovat kuitenkin syntyneet ylhäältä ja ovat Jumalan lapsia. Puhun tässä siitä, kuinka meistä voi tulla käyttökelpoisia ja hyödyllisia astioita Herramme käyttöön tämän maailmanajan keskellä, voittaaksemme sieluja Jeesukselle ja kyetäksemme puhtain motiivein palvelemaan Häntä, joka rakasti meitä ja antoi itsensä edestämme. Siitä olemme Hänelle ikuisesti kiitollisia.