Vaimo otti ensin kasteen ja siirtyi sitten odottamaan altaan toiselle puolelle. Sitten aloimme kastaa tätä miestä. Juuri ennen kuin hänen päänsä oli menossa veden alle, hän huusi:
'Jeesus, pese omatuntoni puhtaaksi!'
Ja Jumala teki sen! Kun mies nousi vedestä, hän meni suoraan vaimonsa luokse, piteli tätä hellästi käsillään ja katsoi suoraan hänen silmiinsä. Hän oli puhdas mies. Menneisyys oli pyyhitty pois. Sen jälkeen hän puhui entisestä elämästään aivan kuin se olisi kuulunut jollekin toiselle ja aivan kuin se ei olisikaan hän. Eikä se ollutkaan hän. Hänen omatuntonsa oli puhdas."
Kaste ei ole ihmisen lahja ja teko Jumalalle, vaan Jumalan lahja ja teko ihmiselle, kuten uskokin. Kastettu ihminen ei voi kehua tehneensä jotain oikein, vaan kunnia kasteesta kuuluu yksin Jumalalle.
Toisin kuin usein väitetään, kaste ei ole ensisijaisesti kuuliaisuuden askel, vaan pakenevan ihmisen askel, joka kulkee Jumalan avaaman pakotien kautta vapauteen.
Täytyy olla tarkkana ettei pidä vesikastetta pelastavana asiana. Silloinhan se menee samaan kuin vaikka kirkolla että kaste pelastaa. Jos nähdään niin että paketti usko + kaste pelastaisi, niin tällöin vesikaste varmistaisi vasta pelastuksen ja näin ollaan tekojen tiellä. Usko ei siis riittäisikään.
Ihminen pelastuu yksin uskosta Herraan Jeesukseen. Uudestisyntymisessä ihmisessä tapahtuu muutos, tässä hetkessä saa Pyhän Hengen. Vesikaste ei saa aikaan sydämen muutosta.
"Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan."
Room. 10:8-10
”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”
Mark. 16:16
