En kommentoi enempää Venäjä-profetiaa puolesta tai vastaan. Rukouksessa jätän sen Herralle, että totuus selviäisi meille...
Mutta vääristä profeetoista haluan sanoa jotain. Ihminen, joka profetoi väärin, ei välttämättä ole väärä profeetta. Toki on sellaisia ihmisiä, jotka pelaavat Saatanan puolella, ovat vastavoiman palveluksessa, ja tuovat sitä kautta harhauttavaa tietoa ja ilmestystä. Se voi näyttää hyvinkin kristilliseltä. Meidän tulee kuitenkin koetella kaikki (myös opetus).
Vääriä profeettoja ovat myös ne, jotka aiheuttavat hajaannusta. Heidän sanansa voivat olla oikein, mutta ne eivät kanna hyvää hedelmää. Nämä väärät profeetat ovat joskus olleet aitoja uskovia, joillekin on tullut ylpeyttä, toisille katkeruutta jne. Näiden puheet kuulostavat usein järkeviltä, ja he voivat todella vaikuttaa asiallisilta. Jouduin joskus tällaisen henkilön vaikutuspiiriin, eristyin muista uskovista ja ei-uskovista ihmisistä. Sen seurauksena masennuin, muutin pukeutumistani jne. Tämän profeetan "oikeat" julistukset pitivät paikkansa, mutta hedelmä minun elämässäni oli täysin jotain muuta! Hedelmä oli pelko, ahdistus, ylpeys...
Se, että jotkut profetoivat väärin, eivät välttämättä tee jostain henkilöstä vielä väärää profeettaa. Monilla on kokemusta armolahjojen toimimisesta, että näyt ja kuvat eivät ole menneet toiselle tai omalle kohdalle aivan nappiin. Niitä on voitu selittää inhimillisesti silloin kuin olisi pitänyt jättää tulkinta myöhemmäksi tai antaa rukouksen kohdehenkilön itse se avata. Joskus kuviin tai sanoihin lisätään ylimääräistä, ikään kuin ekstraa, jolla haluataan Jumalan vielä siunaavan lisää ihanaa uskonsisarta tai -veljeä. Joskus tiedon- tai viisaudensanojen välittäjä voi sanoa rakkaudettomasti oikean asian. Vaikka itse sanoma on oikea, astia vääristää sen. Joskus puolesta rukoileva ihminen yrittää keksiä sanottavaa, vaikka Jumala ei näytä tai puhu siinä rukoushetkessä mitään erikoista. Itse toimin muutama vuosi sitten armolahjojen suhteen samoin kuin jos lapsella olisi kirve. Se voi leikata hyvin ja terävästi, toimia kuten pitääkin. Tai sitten kirveellä satuttaa itseään ja muita. Onneksi Jumala suuressa armossaan käytti ja käyttää, ja olen saanut kasvaa ja pyytää tarvittaessa anteeksi.
Tämä on (ainakin minulla itsellä) kasvun paikka. Joten kohdataan mieluummin rakkauden kautta nuo profeetat ja sanoman tuojat. Toki vääristä sanomista voi varoittaa, mutta ennemmin kuin mietitään, toteutuuko hyökkäys eksaktisti juuri kesäkuussa 2013, voiko Jumala antaa päivämääriä (sanon omasta kokemuksestani, että todellakin voi), kuka on profetian antaja, onko se vahvistunut, onko Suomen puolustus liian heikko tai pitäisikö sotilasjohtoa varoittaa - pitäisi keskittyä hyttysten siivilöimisen sijaan aivan muuhun.
Olen kommentoinut tällä palstalla vaikuttavaan "masentuneeseen henkeen" tai "ilmapiiriin" tästä aiemminkin. Tämä pätee joitain muitakin viestiketjuja kuin vain tätä...
