Voiko paha ihminen olla hyvä lähde???

[Joel.A]

Viesti Lähetetty: 14. Loka 2015 12:21
Avasin tämän ketjun tuon Synnistä kiittämis -ketjun ja JHK:n lähdekriittisten kommenttien (toisessa ketjussa) herättämien ajatusten myötä.

Kun mietin tuota opetusta siitä, että ihmisessä ei ole mitään hyvää, niin voiko silloin käyttää noiden pahojen ihmisten tekemiä tutkimuksia lähteenä?

Koska jos sanakin sanoo, ettei ihmisen teoissa ole mitään Jumalalle kelpaavaa, niin miten uskovaisina voimme silloin käyttää pahojen ihmisten tutkimuksia evankeliumin eteenpäin viemiseksi??? Eli miten uskosta osattoman tutkimus voi olla luotettava kun tuo ihminen on paha kokonaan (näin ymmärsin tuolta synnistä kiittämis ketjusta) ja miten voin pitää häntä hyvänä ja luotettavana lähteenä ja perustaa mielepiteeni hänen tutkimuksiinsa kun ne kerta ovat pahoja?

En nyt siis itse asiassa voi esim. Sosiaalisessa mediassa jakaa mitään linkkejä enää esim. uskosta osattomien tekemistä tutkimus tuloksista ja liittää siihen evankeliumia mukaan.

Olen tehnyt näin facebookissa sukupuolineutraalista avioliitosta ja islamista ja se on synnyttänyt paljon keskustelua uskosta osattomien kanssa.

Onko siis niin, että voin pitää luotettavana tiedonlähteenä ainoastaan uskovia tiedonlähteitä ja heidän tutkimuksiaan?

Olisiko sinulla PetriFP aikaa jossain välissä kommentoida tätä, että miten tässä tulisi toimia, kun myös itse keräät tietoa uskosta osattomista lähteistä ja teet kirjoituksia niiden ja raamatun sanan pohjalta?

Minun pitäisi meinaa tänään kommentoida yhtä julkaisua ja tuoda lisää linkkejä siihen, mutta nuo linkit ovat nyt sitten pahojen ihmisten tekemiä.

Siunausta päivääsi Petri veli!

Hommahan menee tosi villiksi kun oivaltaa, ettei kristittyihinkään taida voida luottaa. Paavalihan totesi itsestään:
Room.7:

14. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.

Miten siis keneenkään ihmiseen voisi luottaa? Syntiinlankeemus johti ihmisen eroon Jumalasta, katkaisi yhteyden luojan ja luotujen välillä, mutta ihmisen luontaiset kyvyt eivät tuhoutuneet. Langennut ihminen kykenee mitä upeimpiin tekoihin, säveltämään ylevää musiikkia, tekemään upeita maalauksia, parantamaan lukemattomia sairauksia, matkustamaan avaruuteen ja kartoittamaan luomakunnan salaisuuksia. Silti hän on ja pysyy luojansa vihollisena, kunnes Jumala armossaan antaa hänelle uuden sydämen, jotta ihminen voisi elää Jumalan yhteydessä. Minä en tee eroa uskovan ja ei-uskovan ihmisen välillä sellaisissa asioissa, joissa on kyse ihmisen luontaisista kyvyistä. Onpa niinkin että joku uskosta osaton voi olla myös moraalisempi ja luotettavampi kuin joku uskova. Me uskovat olemme armahdettuja rikollisia, emmekä eroa sen ihmeemmin muista rikollisista. Jumalan Henki tosin on meissä, ja tahdomme tehdä hyvää, mutta kykyä siihen löytyy vain Herran armon mukaan, kuten todistaa apostoli Paavali.

Nimen omaan, uskovaisuus ei ole tae luotettavuudesta. Eli ei siis voida pitää jotakin uskovaisen tuomaa "faktaa" faktana vaikka asia olisikin todellisuudessa faktaa.

[Joel.A]

Jumala siis rakastaa ihmistä. Samalla tavalla kuin minä rakastan koiria. Jos joku koira on todella pahatapainen, niin uskon, että minä voin vielä tuostakin saada kuoriutumaan ihastuttavan olennon, kun vain kasvatan sitä määrätietoisesti. Siis tiedän, että koirat ovat olemukseltaan uskollisia ja hyviä lemmikkejä, jolloin rakastan koiria huolimatta siitä, että ne tekevät pahaa ja rähinöitsevät keskenään. Tunnen niissä asuvan potentiaalin.

Toit juuri tässä sen esille, että sen koiran hengessä on jotakin hyvää ja tässä tapauksessa koiran hengessä asuva potentiaali.

Eli koirassa on sekä pahaa, että hyvää. Pahaa siinä on sen "lihan" teot mutta hyvää siinä se potentiaali.

[lonelyrider]

Jumala siis rakastaa ihmistä. Samalla tavalla kuin minä rakastan koiria. Jos joku koira on todella pahatapainen, niin uskon, että minä voin vielä tuostakin saada kuoriutumaan ihastuttavan olennon, kun vain kasvatan sitä määrätietoisesti. Siis tiedän, että koirat ovat olemukseltaan uskollisia ja hyviä lemmikkejä, jolloin rakastan koiria huolimatta siitä, että ne tekevät pahaa ja rähinöitsevät keskenään. Tunnen niissä asuvan potentiaalin.

Toit juuri tässä sen esille, että sen koiran hengessä on jotakin hyvää ja tässä tapauksessa koiran hengessä asuva potentiaali.

Vaikka ihmisessä on potentiaali, ei se tee sinänsä itsessään pahoja tekoja siunattaviksi tai hyväksyttäviksi... mistä toisessa ketjussa tämä keskustelu lähti liikkeelle.

Pahat teot särkevät ja tuhoavat, ihmiskuntaa. Ne on hedelmiä, joita sanotaan huonoiksi hedelmiksi, ne kasvattavat "orjantappuroita ja ohdakkeita", juuria... jonka sidoksissa ihmiskunta kärsii ja voi pahoin.

[toni t]

Aamu-Usva kirjoittaa: Rakastamisen kohteessa ei tarvitse olla mitään hyvää. Tätä juuri tarkoittaa Jumalan armo; ansaitsematonta hyvyyttä ja rakkautta. Hyvyydellä ostettu rakkaus ei mielestäni ole yhtä suurta kuin ansaitsemattomana saatu rakkaus

Tämä tarkoittaa sitä, että jos rakkauden kohteessa ei ole mitään hyvää niin silloin se meinaa myös sitä, että se joka rakastaa läpensä pahaa kohdettaan, rakastaa pahaa.

Minä uskon, että ihmisessä on jotakin hyvää Jumalalle, ja se mikä ihmisessä on hyvää on ihmisen eläväksi tekevä henki, se henki jonka Jumala puhalsi luodessa ihmisen ja tämä elämän henki on hyvin kallisarvoinen Jumalalle, jonka Hän haluaa pelastaa tänäpäivänä Jeesuksen kautta.

Sama kaava siinä että jos minä saan aikaan lapsen, mutta jonakin päivänä tämä lapsi turmelee itsensä pahan tekemisellä, niin siitä huolimatta minä rakastan (ihmisenä pyrin rakastamaan) omaa lastani siitä huolimatta, koska onhan lapsi minun luomukseni ja kallis arvoinen minulle.

Eli vaikka lapsi on paha on lapsessa kuitenkin minulle jotakin hyvää ja se mikä siinä on hyvää on se ihmishenki.

Se että rakastaa pahaa ihmistä ei todellakaan tarkoita sitä että rakastaisi pahaa. Ei Jeesus rakasta ihmisiä siksi että heissä riippuu kiinni synnin teot ja ajatukset vaan siksi että he ovat Jumalan kuviksi luotuja vaikka ovatkin pois poikenneet. Jeesus ei rakastanut syntiä vaan syntisiä. Se ei tarkoita sitä että Jeesus olisi rakastanut vääryyttä eli pahaa vaan Hän rakasti eksyneitä ihmisiä jotka alunperin luotiin Jumalan kuviksi Jumalan rakkauden kohteiksi. Jumalan rakkaus on paljon suurempaa kuin sellainen joka etsii jotain hyvää jotta voisi rakastaa.

Meidän tulee rakastaa lähimmäisiä - ei siksi että he olisivat hyviä vaan siksi että se on Jumalan tahto ja käsky miten meidän tulee suhtautua lähimmäisiin. Se että kristitty rakastaa jumalatonta ei tarkoita että kristitty rakastaisi pahaa vaan sitä että hän Jumalan käskyn mukaan Jumalan rakkaus sydämessään rakastaa lähimmäistä joka elää eksyksissä Luojastaan. Kristityn tulisi kokea sydämessään surua ja murhetta siitä että lähimmäinen elää eksyksissä - pahoissa teoissa ja rakastaa tätä lähimmäistä siksi että hän on Jumalan kuvaksi ja rakkauden kohteeksi luotu ja jonka puolesta Kristus antoi Henkensä.

Ei ole ihme että asiat nähdään erilailla jos näin perusteissa kuin siinä miksi Jumala pelastaa ihmisen on hyvinkin erilaiset näkemykset. Joel sinä näytät uskovan niin että Jumala pelastaa ihmisen siksi kun ihmisessä on jotain hyvää - hänen henkensä. Eli Jumala haluaisi pelastaa elämän hengen jonka puhalsi ihmiseen. Väitän että tuollainen uskomus on Raamatun opetuksen vastainen.

1.Moos.2:7 Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.

Jumalan puhaltama elämän henki teki ihmisen fyysisestä ruumiista elävän ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Elämän henki oli vain ihmisen eläväksi tekemä voima Jumalalta. Ei tuossa hengessä yksistään ole mitään pelastettavaa koska elämän henki on vain ruumiin eläväksi tekemä voima. Ihminen on kokonaisuus - elävä sielu joka koostuu ruumiista jonka Jumalan - elämän henki teki eläväksi. Kun Jumala pelastaa ihmisen niin Hän pelastaa kokonaisuuden ei vain eläväksi tekevää henkeä sillä se henki ei itsessään ole edes ihminen.

1.Tess.5:23 Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.

Jumala haluaa pelastaa ja pelastaa kokonaisuuden eli koko ihmisen eli elävän sielun joka sisältää ruumiin ja sen eläväksi tehneen hengen. Ei siksi että ihmisessä olisi jotain hyvää Jumalalle ikään kuin Jumala tarvitsisi jotain ja siksi etsisi hyvää minkä pelastaa. Ei Jumala siksi ihmistä pelasta vaan siksi että Hän haluaa pelastaa armossaan omaksi kuvakseensa luodut ihmiset Jumalan lapseuteen saatanan lapseudesta ja vallasta. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä mutta ei siksi että meissä olisi jotain hyvää Hänelle vaan siksi että Hän loi meidät omaksi kuvakseensa ja rakkautensa kohteiksi. Se että me ihmiset elämme ennen uudestisyntymistä eksyksissä Luojastamme ei tarkoita sitä etteikö Jumala rakastaisi eksyneitä ihmisiä.

Päinvastoin Hän rakastaa eksyneitä ja etsii heitä ja kutsuu heitä parannukseen ja pelastukseen ja on valmis pelastamaan jokaisen lapseuteensa joka vain pelastuksen haluaa ottaa vastaan. Jumala rakastaa ihmisiä siksi että Hän loi meidät kuvakseensa ja rakkautensa kohteiksi vaikka me olemmekin pahoja ja langenneita. Ei Jumala halua pelastaa vain sitä eläväksi tekevää henkeä jonka puhalsi ihmiseen sillä ei siinä ole yksistään mitään pelastettavaa vaan Jumala haluaa pelastaa koko ihmisen joka on kokonaisuutena tehty alunperin Jumalan kuvaksi. Jumala haluaa amostaan korjata rakkautensa kautta sen minkä saatana rikkoi eli ihmisen Jumalan kuvana.

Jeesus itse nousi kuolleista iankaikkiseen elämään rumiillisesti ja samoin Jumala tulee nostamaan elämään myös jokaisen joka Hänen pelastuksensa haluaa ottaa vastaan. Viimeisenä päivänä pasuunan soidessa haudat aukeavat ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ja ne jotka ovat Kristuksessa maan päällä elossa muuttuvat silmänräpäyksessä Kristuksen kirkkauteen - taivaallisiin ruumiisiin joissa saamme sitten elää iankaikkisuuden. Jumala haluaa ja pelastaa siis ihmisen kokonaisuutena ei vain elämän henkeä ja Jeesuksen tullessa Hän muuttaa ruumiimme Kristuksen kirkkauden ruumiin kaltaisiksi.

1.Kor.15:40 Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita; mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten.

1.Kor.15:51 Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
15:52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
15:53 Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.

2.Kor.3:18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

[PetriFB]

Kiitos vastauksestasi Petri. Se on todella pitkä ja lainaukset laitettu niin epäselvästi, että luen ihan tarkasti läpi ajan kanssa kun täällä on vähän rauhallisempaa

Vastauksesi herätti sellaisen kysymyksen, kuin:

Voiko raiskauksen seurauksena syntyvä lapsi olla siunaus? Minusta tuossa vastauksessasi sanot että raiskauksesta seuraa vain pahaa hedelmää.

Silloinhan tultaisiin siihen, että raiskauksen seurauksena syntyvä lapsi, ei olisikaan siunaus (niin kuin sana sanoo)?

Ja tuohan ajattelu käsittäisi myös sen, että kaikkien avolittossa syntyneiden lasten tapaus olisi myös niin, että ne eivät olisi siunauksia (niin kuin sana sanoo) vaan mielestäsi synnin pahaa hedelmää?

Siinä kai olemme samaa mieltä, että raiskaus on hirvittävä synti siitäkin huolimatta, että siitä syntyisi lapsi. Uskoisin sinun olevan myös kanssani samaa mieltä siinä että Jumala ei ole suunnitellut ja halunnut, että naisia raiskaamalla heidät tehdään raskaaksi.

Raiskaus on sellainen asia, että sen kautta nainen voi tulla raskaaksi, mutta raiskaus on silti synti, vaikka siitä syntyisi lapsi. Lapsi on aina syytön syntymäänsä, vaikka hän syntyisi minkälaisten tilanteiden seurauksena. Ja on selvää ettei Jumala halua kenenkään naisen tulevan raskaaksi raiskauksen tai avioliiton ulkopuolisen suhteen kautta, koska se on syntiä. Jumala sallii asioita, mutta ei hyväksy syntiä, eikä anna synnille hyvää arviota ja arvosanaa.

Raiskauksesta koituu synnin kirous, vaikka siitä syntyisi lapsi, jota meidän tulee kuitenkin rakastaa. Raiskaus ei ole Jumalan tahto ja raiskauksen kautta syntyvä lapsi jää vaille biologista isä suhdetta, josta hän tulee kärsimään aina ja kun ja jos hän kuulee äitinsä joutuneen raiskatuksi, niin lapsi kokee sen pahana sekä voi tuntea katkeruutta ja vihaa biologista isää, eli raiskaaja kohtaan sekä myös vääriä tuntemuksia itseään kohtaan. Raiskauksesta syntyvä lapsi jää siis aina vaille biologista isä suhdetta, joka tuo ongelmia hänelle synnin kirouksen tähden, hän on syytön raiskaukseen, mutta kantaa sen seurauksia. Jumalan tahto on aina että lapset syntyvät avioliitossa ja heillä on rakastava äiti ja isä, siksikin raiskaus on synnin kirousta, vaikkakin siitä syntyisi lapsi. Se on tosiasia, että raiskatun naisen raiskauksen kautta syntyvä lapsi syntyy synnin seurauksena, jota tulee kuitenkin rakastaa.

Jos on kyseessä uskova nainen, joka on raiskattu ja hän olisi tullut raskaaksi raiskauksen tähden, niin en usko, että Jumalan tahto olisi salata tapahtunut ja kertoa lapselle valhe siitä miten hän on saanut syntynsä. Äiti ja lapsikin voi uskon ja anteeksiantamuksen kautta elää anteeksiantamuksessa, mutta itse synnistä ei tule kiittää. Pelastus ja usko on ainoa lääke, joka antaa voiman siten että synnin kirous väistyy uskovan sydämestä, vaikka sen seuraukset jäävät olemaan, sillä raiskauksen kautta syntynyt lapsi jää vaille suhdetta biologiseen isäänsä, vaikka eläisi anteeksiantamuksessa asian suhteen. Toki hän voi vanhempana ottaa yhteyttä biologiseen isäänsä ja kertoa anteeksiantamuksesta sekä pelastuksesta, mutta silti hän jäi lapsena vaille biologisen isänsä seuraa. Biologisen äidin ja isän merkitys lapselle on todella tärkeätä lapsuudessa ja raiskauksen ja synnin kirouksen tähden lapsi jää vaille biologisen isän huolenpitoa. Synnillä on aina ikäviä seurauksia sekä siihen liittyy kirous, vaikka siitä syntyisi lapsi, jota tulee rakastaa.

Raiskauksen seurauksena syntyneet lapset kärsivät hyvin usein suurta taakkaa ja elämä voi olla heille todella vaikeaa ja suurta kärsimystä. Miksi näin? Koska Raamatun opetuksen mukaan synti tuottaa kipua, kärsimystä ja kuolemaa. Synti tuottaa aina kaikessa kirouksen hedelmää, vaikka synnin kautta syntyisi lapsi. Totta kai kaikkia lapsia tulee rakastaa, mutta se on ikävä tosiasia, että esim. raiskauksen kautta syntynyt lapsi kantaa raskasta taakkaa sydämessään ehkä jopa koko elämänsä ajan. Tässä kohden kun kirjoitan, niin näen kuinka vain Jumalan armo ja rakkaus voi poistaa synnin haavat ihmisen sydämestä ja kuinka Hän haluaisi auttaa ja rakkautensa ja totuutensa kautta auttaa kaikkia ihmisiä, mutta harvat haluavat vastaanottaa Hänen apuansa.

Nykyään (kai muulloinkin) myös jotkut isät raiskaavat tyttäriään sillä seurauksella, että he tulevat raskaaksi. Se että tästä hirveästä raiskauksesta syntyy lapsi ei tee siitä millään tavalla hyvää, vaan se pysyy syntinä Jumalan edessä.

Jumala ei ole suunnitellut tai toteuta tahtoansa raiskauksen kautta, niin että siitä syntyvä lapsi sekä raiskaus olisivat Jumalan koulutus- ja kasvatusmenetelmä joidenkin kohdalla, jolla olisi jokin tarkoitus Jumalalle, koska raiskaus on synti, jonka Hän kieltää sanoen ettei ketään saa raiskata.

Monet naiset voivat kokea väärän raiskaus opetuksen kautta, että he ovat syypäitä raiskaukseen ja Jumala salli sen heille sen kostoksi ja opetukseksi ja kasvatukseksi. Voi kuinka kauhean väärin on ajatella tällä tavoin ja millaisen Jumalan me teemmekään? Tällainen väärä opetus voi tehdä Jumalasta pahan, jonka voi luulla olevan pahan alkuperä. Raamatun opetuksen mukaan pahan alkuperä on saatanassa, ei Jumalassa. Raiskaaja on syypää raiskaukseen, eikä raiskattu. Raiskaus on synti ja rikos ja raiskattu on synnin ja rikoksen uhri.

Sitten on sellaisia nuoria tyttöjä raiskattu, jotka ovat tulleet raskaaksi ja synnytyksen kautta voi joko lapsi tai äiti kuolla. Tällaistakin hedelmää raiskaus saa aikaan.

Tämä asia tulee nähdä hengellisen ymmärryksen kautta, ei luonnollisen ymmärryksen kautta, koska silloin voisimme kiittää kaikesta pahasta. Otan esimerkin tositarinasta, jonka olen kuullut. Erään avioparin lapsi tapettiin ja he joutuivat kriisiin. Jumalan hyvyys evankeliumin kautta veti heidät parannukseen ja pelastukseen. He hyväksyivät osansa ja elävät anteeksiantamuksessa, mutta he eivät kiitä siitä että heidän lapsensa murhattiin. He eivät nähneet mitään hyvää heidän lapsensa murhaamisessa, koska se oli synnin ja saatanan teko. Jos asia olisi vääristynyt heidän sydämessään, niin he olisivat kiittäneet lapsensa murhaamisesta, eli saatanan teosta.

Raiskaukseen vielä sellainen ulottuvuus, että VL:n lakien mukaan raiskaaja tuomittiin kuolemaan raiskauksesta. Emme enää elä VL:n lakien alaisuudessa, mutta se että VL:n aikaan raiskaaja tuomittiin kuolemaan kertoo siitä kuinka ja miten pahana Jumala näki raiskauksen synnin, sillä kaikista synneistä ei saanut kuolemantuomiota, mutta niistä sai, jotka olivat Jumalan mielestä erityisen raskauttavia syntejä ja raiskaus oli tällainen synti. Jokainen synti on paha asia, mutta pahuus vaikutuksiltaan synnit ovat erilaisia ja raiskaus on pahuudessaan syntien kärkipäässä, siksi siitä sai kuolemantuomion VL:n aikana. Jumala ei näe raiskauksessa mitään hyvää, eikä raiskauksesta tule millään tavalla hyvää, vaikka siitä syntyisi lapsi.

Koska uskomme ja tiedämme, että Jumala kieltää raiskauksen, niin Hänen tahtonsa ei ole että raiskauksen kautta syntyisi lapsia, koska raiskaus on syntiä ja väärin. Se että Jumala sallii raiskauksessa syntyvän lapsia, ei tee siitä Jumalan tahtoa, vaan se on synnin seuraus. Jumalan tahto ei ole se että ihminen tappaa ketään, koska se johtaa ihmisen kuolemaan. Salliessaan ihmisen kuolevan tappamisen seurauksena se johtuu siitä että kuolema tapon seurauksena on synnin seuraus. Synnin seuraus ei tee synnistä hyvää, eikä Raamattu edes opeta sellaista ja siksi mekään emme saisi sellaista opettaa.

Jos uskomme että synnillä on hyviä seurauksia, niin eikö meidän tulisi pyrkiä tekemään syntiä? Mutta koska emme pyri tekemään syntiä, niin uskomme ettei synnissä ole mitään hyvää. Kukaan uskova mies ei pyri saamaan lapsia raiskauksen kautta, koska se on syntiä ja väärin, eikä lapsen syntymä tee synnistä hyvää asiaa.

Ihminen voi tehdä inhimillisesti hyviä tekoja, mutta siitä huolimatta Jumalan mittapuun mukaan kukaan ihminen ei ole hyvä. Jos ajattelemme asioita Jumalan mielen mukaisesti, niin emme pyri etsimään synnistä ja synnin seurauksista hyviä asioita, mutta jos emme ajattele Jumalan mielen mukaisesti, niin silloin voimme ajatella ihan mitä tahansa ja voimme aina jollakin tavalla "löytää" puolustus asioille, jotka sanomme olevan Jumalan tahdon mukaisia, vaikka ne eivät ole sitä. Tarkoitan sanoa, että ettei uskovan tulisi edes ajatella, että synnissä voi olla jotakin hyvää, koska Raamattu sanoo synnin palkan olevan kuolema.

Olen huomannut että me jokainen joudumme niittämään tekojemme seurauksia. En toivo että kukaan joutuisi omassa elämässään kokemaan raiskausta tai että hänen lapsensa raiskattaisiin, koska se ei ole Jumalan tahto, sillä se oli kuolemantuomion synti ja on yhä edelleen myös Uudessa Liitossa hirvittävä synti, vaikka seurakunta ei voikaan siitä antaa täällä maan päällä kuolemantuomiota kuten VL:ssa tehtiin.

Room 6:23 Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Uskon että jos ymmärrämme sen ettei Jumalan tahdon vastaiset asiat ole Jumalalle mieleen, koska ne ovat syntiä, niin silloin voimme ymmärtää tämän asian hengellisesti, eikä meidän tarvitse yrittää ymmärtää asiaa luonnollisen mielen mukaan, koska se vie meidät loputtomaan karuselliin, jossa eivät järjenpäätelmät lopu.

Jumala siunatkoon sinua rakas sisareni Herrassa.

[PetriFB]

Minä uskon, että ihmisessä on jotakin hyvää Jumalalle, ja se mikä ihmisessä on hyvää on ihmisen eläväksi tekevä henki, se henki jonka Jumala puhalsi luodessa ihmisen ja tämä elämän henki on hyvin kallisarvoinen Jumalalle, jonka Hän haluaa pelastaa tänäpäivänä Jeesuksen kautta.

1 Tess 5:
21 mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;
22 karttakaa kaikenkaltaista pahaa.
23 ¶ Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.

Raamatun opetuksen mukaan koko ihminen on synnin turmelema, hengen, sielun ja ruumiin puolesta.

Matt 15:
19 Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.
20 Nämä ihmisen saastuttavat; mutta pesemättömin käsin syöminen ei saastuta ihmistä."

Hebr 10:39 Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.

1Piet 1:9 sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.

Raamatun opetuksen mukaan Jumala pelastaa ihmisen sielun, koska siellä on ihmisen persoona ja ajatusmaailma (sydän) sillä synti, eli pahat ajatukset lähtevät sydämestä saastuttaen koko ihmisen.

[Joel.A]

Se että rakastaa pahaa ihmistä ei todellakaan tarkoita sitä että rakastaisi pahaa. Ei Jeesus rakasta ihmisiä siksi että heissä riippuu kiinni synnin teot ja ajatukset vaan siksi että he ovat Jumalan kuviksi luotuja vaikka ovatkin pois poikenneet. Jeesus ei rakastanut syntiä vaan syntisiä. Se ei tarkoita sitä että Jeesus olisi rakastanut vääryyttä eli pahaa vaan Hän rakasti eksyneitä ihmisiä jotka alunperin luotiin Jumalan kuviksi Jumalan rakkauden kohteiksi. Jumalan rakkaus on paljon suurempaa kuin sellainen joka etsii jotain hyvää jotta voisi rakastaa.

Yhdyn tähän täysin.

Meidän tulee rakastaa lähimmäisiä - ei siksi että he olisivat hyviä vaan siksi että se on Jumalan tahto ja käsky miten meidän tulee suhtautua lähimmäisiin. Se että kristitty rakastaa jumalatonta ei tarkoita että kristitty rakastaisi pahaa vaan sitä että hän Jumalan käskyn mukaan Jumalan rakkaus sydämessään rakastaa lähimmäistä joka elää eksyksissä Luojastaan. Kristityn tulisi kokea sydämessään surua ja murhetta siitä että lähimmäinen elää eksyksissä - pahoissa teoissa ja rakastaa tätä lähimmäistä siksi että hän on Jumalan kuvaksi ja rakkauden kohteeksi luotu ja jonka puolesta Kristus antoi Henkensä.

Yhdyn tähän täysin.

Ei ole ihme että asiat nähdään erilailla jos näin perusteissa kuin siinä miksi Jumala pelastaa ihmisen on hyvinkin erilaiset näkemykset.

Olenko väärässä jos näen asian niin, että ihminen on todella kallisarvoinen Jumalalle ei ihmisen inhimillisen hyvyytensä tai inhimillisen pahuutensa tähden vaan siksi, että Hänen rakas ja hyvä luomuksensa on menossa ihankaikkiseen eroon omasta rakastavasta luojastaan?

Joel sinä näytät uskovan niin että Jumala pelastaa ihmisen siksi kun ihmisessä on jotain hyvää - hänen henkensä. Eli Jumala haluaisi pelastaa elämän hengen jonka puhalsi ihmiseen. Väitän että tuollainen uskomus on Raamatun opetuksen vastainen

On siis Raamatun opetuksen vastaista väittää, että Jumala pelastaa ihmisen juuri sen takia, että Hänen upea, hieno ja hyvä omakuvansa on menossa helvettiin omien pahojen tekojensa tähden?

Minä myös uskon, että ihmisestä tulee vasta silloin paha kun ihminen ymmärtää hyvän ja pahan ja sekä valitsee sen pahan ei siis itse syntiinlankeemus, olenko myös tässä väärässä?

Jumalan puhaltama elämän henki teki ihmisen fyysisestä ruumiista elävän ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Elämän henki oli vain ihmisen eläväksi tekemä voima Jumalalta. Ei tuossa hengessä yksistään ole mitään pelastettavaa koska elämän henki on vain ruumiin eläväksi tekemä voima. Ihminen on kokonaisuus - elävä sielu joka koostuu ruumiista jonka Jumalan - elämän henki teki eläväksi. Kun Jumala pelastaa ihmisen niin Hän pelastaa kokonaisuuden ei vain eläväksi tekevää henkeä sillä se henki ei itsessään ole edes ihminen.

Ei tietysti ole, enkä ole niin väittänytkään, mutta kysynpä että pelastaako Jumala todella kokonaisuuden? ruumin kanssa?

Jumala haluaa pelastaa ja pelastaa kokonaisuuden eli koko ihmisen eli elävän sielun joka sisältää ruumiin ja sen eläväksi tehneen hengen

.

Ei Hän taida kuitenkaan ihan ruumista pelastaa? Uskon itse, että Jumala haluaa pelastaa Elävän Hengen jossa on sielu.

Ei siksi että ihmisessä olisi jotain hyvää Jumalalle ikään kuin Jumala tarvitsisi jotain ja siksi etsisi hyvää minkä pelastaa.

Jos kerta Jumala ei tarvitse mitään (ihmistä) niin miksi ihmeessä Jeesus meni kuolemaan ristille? Itse uskon, että Jumalalle on hyvää kaikki hänen upeat ihmisolennot joitten puolesta kannattaa tehdä jotakin suurensuuren moista hyvää eli pelastaa ihmisen.

....Hän haluaa pelastaa armossaan omaksi kuvakseensa luodut ihmiset Jumalan lapseuteen saatanan lapseudesta ja vallasta.

Juuri näin.

Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä mutta ei siksi että meissä olisi jotain hyvää Hänelle vaan siksi että Hän loi meidät omaksi kuvakseensa ja rakkautensa kohteiksi. Se että me ihmiset elämme ennen uudestisyntymistä eksyksissä Luojastamme ei tarkoita sitä etteikö Jumala rakastaisi eksyneitä ihmisiä.

No eikös meissä ole jotakin hyvää (henki jossa on sielu) Jumalalle jos Hän kerta rakastaa meitä, sekä näin ollen ei tahdo meille sitä, että me jouduttais ihankaikkiseen eroon Hänestä?

Eihän Jumala nyt varmaan täydellistä pahaa halua taivaaseen vaan helvettiin?

Loppua en enää jaottele koska menisi itseni toistamiseen, mutta sitten loppu tulokseen joka Tonikin myönsi mutta vääntäen, kääntäen ja ristiriitaisesti.

Eli Jumalalle Ihmisen Henki jossa sielukin on on todella arvokas ja pelastettavan arvoinen vaikka se onkin turmeltunut ihmisen pahan valinnan tähden.

Eli, eli, eli, Jumalalle on hyvää ihmisessä se, että hänessä on Hänen omakuvansa


Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä.

Yksinkertaista mutta totta, Kaikki minkä Jumala on tänne maapallon yhteydessä luonut on sangen hyvää vaikka se hyvä sattuisikin lankeamaan syntiin.

[Joel.A]

Petri kirjoittaa: Raamatun opetuksen mukaan koko ihminen on synnin turmelema, hengen, sielun ja ruumiin puolesta.

Niin tai siis ihmisen henki, sielu, ruumis turmeltuu silloin kun ihminen valitsee hyvän sijasta pahan.

[PetriFB]

Ei Hän taida kuitenkaan ihan ruumista pelastaa? Uskon itse, että Jumala haluaa pelastaa Elävän Hengen jossa on sielu.

1 Tess 5:
21 mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;
22 karttakaa kaikenkaltaista pahaa.
23 ¶ Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.

Raamatun opetuksen mukaan koko ihminen on synnin turmelema, hengen, sielun ja ruumiin puolesta.

Matt 15:
19 Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.
20 Nämä ihmisen saastuttavat; mutta pesemättömin käsin syöminen ei saastuta ihmistä."

Hebr 10:39 Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.

1Pie 1:9 sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.

Raamatun opetuksen mukaan Jumala pelastaa ihmisen sielun, koska siellä ihmisen persoona ja ajatusmaailma (sydän) sillä synti, eli pahat ajatukset lähtevät sydämestä saastuttaen koko ihmisen.

Raamattu tekee erotuksen hengen, sielun ja ruumiin välille, eli hengessä ei ole sielua ja Raamattu sanoo Jumalan pelastavan sielun.

[toni t]

Olenko väärässä jos näen asian niin, että ihminen on todella kallisarvoinen Jumalalle ei ihmisen inhimillisen hyvyytensä tai inhimillisen pahuutensa tähden vaan siksi, että Hänen rakas ja hyvä luomuksensa on menossa ihankaikkiseen eroon omasta rakastavasta luojastaan?

Et ole tässä mutta nyt vastaatkin erilailla kuin viestissä johon vastaukseni johon vastasit oli. Sinä kirjoitit aluksi näin:

Minä uskon, että ihmisessä on jotakin hyvää Jumalalle, ja se mikä ihmisessä on hyvää on ihmisen eläväksi tekevä henki, se henki jonka Jumala puhalsi luodessa ihmisen ja tämä elämän henki on hyvin kallisarvoinen Jumalalle, jonka Hän haluaa pelastaa tänäpäivänä Jeesuksen kautta.

Raamatun mukaan tämä elämän henki ei ole yhtäkuin ihminen. Kun Jumala puhalsi elämän hengen ihmisen ruumiiseen niin silloin ihmisestä tuli elävä sielu. Eli Jumalan puhaltama elämän henki ei ole itsessään ihminen vaan se teki ihmisestä elävän sielun kun Jumala puhalsi sen ihmisen elottomaan ruumiiseen. Mielestäni on siis epäraamatullista sanoa että Jumala tahtoisi pelastaa ihmisen elämän hengen vuoksi joka on Hänelle kallisarvoinen. Ihminen on Jumalalle kallisarvoinen ja ihmisen Jumala tahtoo pelastaa saatanan vallasta Jumalan lapseuteen. Ei siksi että ihminen olisi hyvä vaan siksi että hän on Jumalan kuvaksi alkujaan luotu ja tähän asemaan Jumala haluaa taas ihmisen pelastaa.

Sanot että minä väännän ja käännän ja puhun ristiriitaisesti. Sovitaan niin jos se sinusta siltä näyttää mutta itse en kirjoittaisi niin että ihmisessä on Jumalalle hyvää se että ihmisessä on Jumalan omakuva. Sillä syntiinlangenneet ihmiset eivät ole enään Jumalan kuvia vaan tämä kuva on rikkoontunut synnin kautta. Meissä ei ole mitään hyvää Jumalalle mutta Hän rakastaa meitä koska Hän loi meidät alkujaan Jumalan kuvan asemaan. Nyt kun ihmiset ovat itse synnin kautta rikkoneet tämän kuvan ja eroittaneet itsensä Jumalan lapseudesta niin tämän Jumala antaa meille anteeksi ja korjaa Jeesuksessa tilanteen jos me vain nöyrrymme sitä Häneltä anomaan.

Kun puhutaan että meissä on Jumalalle jotain hyvää niin silloin viestitään että ihmisen joku hyvä olemus (vaikka elämän henki) olisi syy miksi meidät Jumala haluaisi pelastaa. Vaikka meidän syntiinlangenneessa olemuksessa ei ole mitään hyvää eikä Jumala pelasta vain elämän henkeä. Sen sijaan Jumala pelastaa meidän yksin ja ainoastaan armostaan - ei siksi että meissä olisi hyvää vaan siksi jos sydämestämme kaipaamme takaisin Jumalan kuvan asemaan Jumalan lapsiksi ja haluamme rakastaa Jumalaa taas Isänämme.

Uskon myös niin että Jumala pelastaa ihmisen sielun. Ihmisestä tuli elävä sielu kun Jumala puhalsi ruumiiseen elämän hengen. Näen tämän niin että viimeisenä päivänä kun Jeesuksen omat muuttuvat katoamattomuuteen niin me saamme ylösnousemusruumiit jotka ovat taivaallisia ruumiita - sellaisia ruumiita niin kuin Jeesuksellakin oli kun Hän nousi kuolleista ja Isän tykö. Eli Jumala ei tätä nykyistä ruumistamme (verta ja lihaa) pelasta vaan me muutumme ja saamme taivaalliset ruumiit viimeisenä päivänä ja silloin sielumme (taivaallinen ruumis jossa on elämän henki) pelastuu.

Yksinkertaista mutta totta, Kaikki minkä Jumala on tänne maapallon yhteydessä luonut on sangen hyvää vaikka se hyvä sattuisikin lankeamaan syntiin.

Kun Jumala katsoi kuudennen päivän jälkeen kaikkea luomaansa ja se oli sangen hyvää niin se tarkoitti silloin myös saatanaa. Sillä alussa kaikki oli hyvää ja pahaa ei ollut. Jos saatana olisi langennut jo syntiin kun Jumala katsoi kaikkea mitä oli tehnyt niin ei Jumala olisi silloin voinut sanoa kaikkea tekemäänsä hyväksi. saatana lankesi joskus näiden luomispäivien jälkeen. Itseasiassa Aadamilla ja Eevalla on ollut mahdollisuus elää jopa sata vuotta Eedenissä ennen kuin saatana tuli heitä sinne kiusaamaan.

Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha kun Seet syntyi. Emme tiedä minkä ikäinen Aadam oli kun Kain ja Aabel syntyivät - sillä Raamattu ei sitä kerro. Voisi olettaa että noin kolmekymmentä vuotta ennen Seetin syntymää syntyivät Kain ja Aabel. Tällöin Aadam ja Eeva olisivat olleet sata vuotiaita. Ja jos Aadam ja Eeva yhtyivät melkein heti Eedenistä karkoituksen jälkeen niin silloin he olisivat kerenneet elää Eedenissä noin sata vuotta. Jossain tämän sadan vuoden aikana saatana lankesi syntiin ja tuli kiusaamaan sitten Aadamia ja Eevaa.

Eli alussa kuudennen päivän jälkeen kaikki oli vielä hyvää (myös saatana). Mutta me tiedämme ettei kaikki ole enään hyvää. Ei saatana joka on täynnä pahuutta eikä ihmisessä ole hyvää. Eli on epäraamatullista sanoa että Kaikki minkä Jumala on tänne maapallon yhteydessä luonut on sangen hyvää vaikka se hyvä sattuisikin lankeamaan syntiin. Koska näin ei ole sillä saatana ei ole enään sangen hyvä eikä ihminen vaikka niin saatana kuin ihminenkin olivat alussa (kuudes päivä) hyviä ja lankesivat sen jälkeen syntiin.