Vaimon alamaisuudessa miehelle ei ole kyse palvelijan ja kuninkaan suhteesta, tämä keskustelu saa siinä vähän vinoutuneen näkökulman.
Ei suhteessa kumpikaan ole mikään orja tai palvelija, vaan toiselle tehdään hyvää ja edistetään perheen asioita ja tehdään töitä yhdessä. Toista saa ja tulee toki palvella mutta tässä kyse on hyvän tekemisestä rakkaalle , eikä palvelijan ja Herran rooleista. Voin esim tehdä naapurin mummolle palveluksen ja kantaa hänen ostokset , en silti ole hänen palvelijansa (orjansa).
Avioliitto on kumppannuus -suhde, jossa yhdessä tehdään töitä perheen yhteiseksi hyväksi. Käytännössä nainen siis on mukana keskustelemassa yhteisistä asioista ja saa ehdottaa ja perustella ja puolustaa asioita.
Miehen status perheen päänä mielestäni tulisi näkyä siinä , että hänellä on semmoinen jokeri kortti käytössä , että hän voi sanoa asioista, että "perheen päänä olen nyt päättänyt että meidän perheelle on parasta että tässä tehdään näin". Sitä ennen on keskusteltu, yhdessä , punnittu vaihtoehtoja jne yhdessä, mutta viimeinen sana on sillä joka kantaa vastuunkin eli perheen päällä.
Ei siis ole kyse siitä Tirlittan että mies sanelee valtaistuimelta kuinka perunat pestään ja ohjeistaa kaiken kuin tyhmälle palvelijallensa, vaan siitä että miehellä on viimeinen sana, jota hän voi joko käyttää tai olla käyttämättä. Hän voi myös vaimon perusteltua jotain asiaa päättää puoltaa vaimon näkökantaa. Hän voi myös antaa asioiden jotka ei vaadi mitään linjauksia soljua omalla painollaan esimerkiksi miten perunat pestään

.
Myös vaimolla on päätäntä valtaa hän voi päättää tietysti myös asioista, mutta silti viimeisen sanan ja vastuun tulisi olla perheen päällä. Eli tuo perheen pään statuksen antaminen vaimolta on se , että hän rakkaudesta Jumalaan ja miksi ei mieheensäkin antaa hänelle tämän oikeuden.
Jos mies on taitava ja viisas perheen pää , ei hänen tarvitse tätä oikeutta käyttää kuin harvoin, vaan osaa perustella ja keskustella vaimonsa kanssa eikä vain jyristä käskyjä valtaistuimelta.