*
"Oman minänämme syntisyyden paljastuessa ymmärrämme, että Kristus on pyhä ja tarvitsemme Hänet Elämäksemme. Emme voi kokosydämisesti rakastaa Herraa Jeesusta ja uskoa Häneen, ennen kuin vihaamme perin pohjin vanhaa minäämme ja lakkaamme luottamasta siihen. Toisin sanoen mitä enemmän opimme rakastamaan Herraa Jeesusta, sitä selvemmin näemme oman minämme sellaisena kuin se on. Koko maallisen elämämme ajan Pyhä Henki sallii meidän joutua tilanteisiin, joissa meille selviää entistä paremmin, millainen vanha luontomme on.
Silloin kun pysymme lujina Herrassamme Jeesuksessa ja mielummin kärsimme kuin teemme syntiä, olemme myös valmiita ja myöntyväisiä "alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin" (2 Kor. 4:11). Tajuamme, että todellinen ristiinnaulitseminen vapauttaa meidät sellaisesta elämästä, jota sekä Jumala että me itse vihaamme. Ja mikä tärkeintä; näin Herran Jeesuksen elämä pääsee näkyviin ja vaikuttamaan meissä. "Ninpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä" (2 Kor. 4:12)."
-Miles J. Stanford/Täytetyn työn varassa-
