vaisuliini kirjoitti:*
Murpatti puhuin itsestäni. Olen ahtaalla vielä...
Kirjoiti näin aiemmin:
En osaa pukeutua sanoiksi esittääkseni kysymystä mutta itse tiedän mitä on kokenut. Ei ole voimia eikä usko ole ja kaikki tuntuu menettävän eikä jaksa rukoilla hakeakseen apua Jumalalta ja on romahtamispisteessä. Katseilla pitäminen Jeesusta kohtaan tuntui vaikealta.
Rakas sisareni Herrassa, et ole yksin tässä asiassa.
Minä olen kamppaillut tämän kanssa jo kuukausia, ainakin 4-5 kuukautta olen ollut juuri ja täysin samassa tilassa hengellisesti kun mistä tässä kirjoitat. En siksi neuvo sinua etäältä tai tietämättömänä.
Onko muillakin ollu tätä samaa? Onko tämä sittenkin joku henkivalta ilmiö joka koskettaa kaikkia uskovia? Onko teillä muilla ollut nähtävissä näitä ongelmia josta tässä Vaisuliinin kanssa pohdimme?
En tiedä miksi minulla ja ilmeisesti sinulla on nyt menossa uskonelämässä tämmöinen vaikea vaihe, mutta lääkkeeksi tähän on vain tarjota kestävyyttä ja Jumalan sanaa.
Jumala on pitänyt minusta huolen nämä kaikki vuodet ja pelastanut monesti varmasta kuolemasta, minä uskon että Jumala tuo avun ja virvoituksen meille tässäkin hädässä.
Tämä voi olla meille vahvistukseksi kun huomaamme ettei Jumala mennyt mihinkään vaan oli kanssamme vaikka ei siltä tuntunut, voi olla että meitä koetellaan tässä niin kuin Jumala koittelee kaikki kuten kullan kun siitä epäpuhtaudet tulella puhdistetaan.
Minä aion luottaa Jumala lupauksiin vaikka mikä olisi, tiedostan etten ole nyt parahaissa hengen ja sielunvoimissa, joten siksi en tee mitään hengellisesti vaativaa, vaan roikun kiinni Jumalassa viimeisillä voimillani ja tiedän että tämäkin menee ohitse niin kuin kaikki aiemmat uskonkoitokset, monenlaista on ehtinyt tulla vastaan ja tässä sitä vielä ollaan ja uskossa pysytään kuin itsepäinen täi päässä

.
Itselläni tilannetta pahentaa vielä että minut irtisanottiin töistäni juuri kun olimme nyt ostamassa asuntoa, työtkin lähti alta kaiken kukkuraksi, aavistan että seuraavaksi auto hajoaa

. Tämä tietenkin tapahtuu marraskuussa joka on muutenkin pimeä ja masentava ja raskas.
Älä vaisuliini hätäile Jumala rakastaa meitä ja näkee meidät, tälläkaikella on joku syy joka on meidän parhaaksi. En minä valita, työ ja raha on roskaa Jumalan tuntemisen rinnalla eli minulla on tärkein yhä eli usko Jumalaan ja niin on sinullakin.
Emmekö me ottaneet kaiken hyvän Jumalalta kun hän on meitä elämässämme siunannut? Emmekö nyt ottaisi Herralta vastaan myös "pahan" kun hän meitä meidän parhaaksemme koittelee, minä otan vastaan myös tämän en kiitollisena vaan nuristen ja mutisten kuin oikutteleva lapsi, mutta otan sen vastaan kuitenkin.
Nyt kun vaisuliini sinulla on hengelliset voimat vähissä niin ota iisisti, älä tee mitään hengellisesti vaativaa olet nyt hengellisessä mielessä "sairaslomalla".
Odota kärsivällisesti ja niin minäkin teen, koitan muistaa rukoilla puolestasi, äläkä tee mitään hätiköityjä ratkaisuja tämä vaatii uskoa ja kestävyyttä.
Älä menetä toivoasi ystävä, ajat on vaikeat ja tämä on raskasta aikaa, mutta kyllä me tämä kestetään sillä emme me ole tässäkään yksin!