Kristityille vanhemmille!

[lonelyrider]

Olen samaa mieltä Herman kanssasi.

Olen sitä mieltä myös, että Jumala loi naisen tietynlaiseksi. Nyky-yhteiskunan työalueet ovat toisenlaiset kuin ennen, vääjäämättä lapset kärsivät ja vanhemmat kärsivät. Nyky-yhteiskunta luo suunnattomia henkisiä paineita, joihin tulisi yltää. Nykytyötä ei sellaista taida paljoa olla, jossa nainen voisi kasvattaa lapset itse kotonaan, ilman että yhteiskunta on suuressa kasvattajan roolissa myös?

Kotia on vaikea pyörittää, kun tullaan viiden aikaan kotia... äkkiä ruokaa uuniin... ei siinä kerkeä loihtimaan mitään menuita... pari tuntia aikaa ja nukkumaan... tehtävät, koulu, työharjoittelut, lapset, aviopuoliso, siivoukset, pyykinpesut... siivoukset... ja siivoukset, jotka eivät tuota tulosta vaan koti on kuin ydinpommin räjähdyksen jäljiltä... miten kaikkeen riittäisi aikaa, niin että kokisi kaiken olevan balanssissa? ja voiko sitä aikaa riitää kun vuorokaudessa ei ole tarpeeksi tunteja, jos ei ala "riistämään" sitä aikaa yöltä, mutta siinähän sitä sitten vasta voimat loppuvatkin. Voi itku sanon minä!

[lonelyrider]

Minun purkauskanava tämä foorumi... onhan sitä näköjään aikaa kirjoittaa tänne... mutta voi itku on osuva sana, itku nimittäin tänään tuli autossa, kun tentti meni penkin alle ja vähäisimpänä syynä ei varmaan ollut se että kuumeessa piti mennä tenttimään... muutenhan se jää painolastiksi jonnekin tulevaisuuteen... mutta näin... eli olen yhteiskunnan kärrynpyörässä taas, kun en välitä edes mitä fysiikka sanoo, vaan painan menemään, kun se on normaalia tässä yhteiskunnassa ja niin muutkin tekevät...

... mutta mutta... kakkupohja uunissa, ja siivoukset odottavat... joten...

[systeri]

Mutta sitä mä vaan mietin että mitenkäs ne taaperot sitten isompana kun on eletty oikein suojattua elämää eikä ollakkaan enää isän ja äidin helmoissa.Tuleeko siinä jonkinmoinen "kulttuurishokki" kun joutuu isompiin ympyröihin eikä oo mitään käsitystä asioista??
Ja sitäpaitsi ei kaikista vanhemmista oo opettajiksi kun ei kaikki vanhemmat osaa itsekkään matikkaa ja enkkua ym

[lonelyrider]

Mutta sitä mä vaan mietin että mitenkäs ne taaperot sitten isompana kun on eletty oikein suojattua elämää eikä ollakkaan enää isän ja äidin helmoissa.Tuleeko siinä jonkinmoinen "kulttuurishokki" kun joutuu isompiin ympyröihin eikä oo mitään käsitystä asioista??
Ja sitäpaitsi ei kaikista vanhemmista oo opettajiksi kun ei kaikki vanhemmat osaa itsekkään matikkaa ja enkkua ym

Ajattelen näin... turvallisuus... antaa elämän eväitä, vanhempien hoiva ja se että lapsi tietää että vanhempi on läsnä, tuo elämäneväitä tulevaisuuteen ja siinä selviämiseen, lapsi oppii luottamaan omiin kykyihin, hänestä kasvaa terve ja tasapainoinen kun on saanut jo lapsena sen perusturvan. Jos lapsi kokee varhaista turvattomuutta, voi se juontaa sisimpään syviä haavoja(tiedostamattomia usein) ja näin lapsi on jo voinut varhaisessa vaiheessa kokenut äidin tai isän jättäneen hänet... tuntuupa pahalta kirjoittaa nämä ajatukset, kun olen jättänyt hoitoon lapseni...

[systeri]

Joo..oon sitämieltä myös että lasten paikka hoidon suhteen olisi kotona, mitä pidempään sitä parempi, mutta ajattelin lähinnä tuota "kouluhommelia" että se onkin jo vähän haastavampi juttu.Miten pitkään sitä voi yleensä kotona suorittaa?

[lonelyrider]

Joo..oon sitämieltä myös että lasten paikka hoidon suhteen olisi kotona, mitä pidempään sitä parempi, mutta ajattelin lähinnä tuota "kouluhommelia" että se onkin jo vähän haastavampi juttu.Miten pitkään sitä voi yleensä kotona suorittaa?

No, se... onhan se varmasti haastavaa, hatunnosto niille jotka siihen kykenevät... tällä hetkellä en koe että osaisin opettaa tarpeeksi hyvin tosiaankaan matikkaa tai kieliä... ehkä mieheni saattaisi olla niissä tarpeeksi hyvä opettajakin, mutta ei se alkaisi mihinkään kotikouluihin että taitaisi meiltä jäädä kotikoulut.

Onhan niitä kristillisiä koulujakin, jos joku tahtoo niihin lapsensa laittaa... mutta ajattelen kuitenkin että joka tapauksessa sillä on merkitystä miten kotona ajatellaan asioista ja paljon niillä arvoperustoilla voi vaikuttaa ja lapsen kanssa voi keskustella siitä mitä koulussa on puhuttu ja miten itse näkee asian, jos koulussa annetaan tietoa joka ei sovi omaan uskoon. Kyllä lapsi mielestäni osaa hyvin itsekin tietää mikä on oikein, jos siihen annetaan mahdollisuus.

[Herman]

Mutta sitä mä vaan mietin että mitenkäs ne taaperot sitten isompana kun on eletty oikein suojattua elämää eikä ollakkaan enää isän ja äidin helmoissa.Tuleeko siinä jonkinmoinen "kulttuurishokki" kun joutuu isompiin ympyröihin eikä oo mitään käsitystä asioista??

Ei tule. Kaikki tuntemani ihmiset jotka on elänyt suojattua elämää ja ollut kotona paljon ja pitkään, pärjää kaikin tavoin tosi hyvin elämässä. Ja vastaavasti kaikki jotka on joutuneet menemään koulusysteemit lävitse, eivät siltikään pärjää kovin hyvin niissä "isoissa ympyröissä" (eikä monia edes kiinnosta).

Ja sitäpaitsi ei kaikista vanhemmista oo opettajiksi kun ei kaikki vanhemmat osaa itsekkään matikkaa ja enkkua ym

Laitan tähän vastaukseksi yhden kotikoulua pitävän äidin kirjoituksen, joka vastaa täysin omia ajatuksiani:

Peruskoulun oppimäärä ei suinkaan ole millään tavalla salatiedettä. Onhan meistä jokainen peruskoulun jossain vaiheessa käynyt. Jos sanoo, ettei osaa opettaa lapselleen peruskoulun asioita, että jo ala-aste matematiikkakin tuottaa vaikeuksia, on se vain osoitus siitä, että peruskoulujärjestelmä ei todellakaan toimi kaikille, kun se ei osaa opettaa asioitaan edes niin, että aikuiset sen muistaisivat.

Joku kritisoi myös sitä, että perusasiat voidaan lapselle opettaa, mutta ettei vanhempi korvaisi aineenopettajia yläasteella. Tämäkin on täysin väärä luulo.

Ensinnäkin lähtökohtaisesti KUKAAN, siis ei yksikään aineopettaja, eikä myöskään vanhempi pysty lasta opettamaan mihinkään, mihin lapsi ei luontaisesti tunne kiinnostusta tai halua oppia. Näinollen koko oppimistapahtuma lähtee lapsesta itsestään. Tämä onkin nimenomaa se ensimmäinen ongelma nykyisessä perusopetuksessa. Kaikille lapsille, samaan kellonaikaan opetetaan matematiikkaa, huolimatta siitä onko kyseisellä lapsella kiinnostusta asiaan ja tapahtuuko oppiminen näinollen luonnollisesti. Imeväisiästä asti puhutaan ns. herkkyyskausista ja jokainen äiti tiedostaa, että lapsella on herkkyyskausia, jotka ovat jokaisella lapsella hyvinkin yksilöllisiä. Toinen lapsi oppii kävelemään 8 kuisena, toiset lapset taas 1,5 vuoden iässä. Ei siis voida olettaa, että kaikki lapset oppisivat kävelemään samaan aikaan jos heidät laitettaisiin "kävelykouluun" puolivuotiaina. Kuitenkin oletetaan, että lapset oppivat historian ja matematiikan ja äidinkielen täysin samaan aikaan ja samalla kellonlyömällä.

Toisekseen, jos äiti ei osaa matematiikkaa, ei se tarkoita sitä, etteikö äiti voisi sitä opiskella yhdessä lapsensa kanssa. Mielestäni koulutuksen ja opetuksen tärkein tehtävä on pitää yllä lapsen kiinnostusta uuden oppimiseen. Tässäkin tehtävässä koulu loistavasti epäonnistuu. Likimain jokainen pieni kouluaan aloittava ekaluokkalainen vielä omaa tuon palavan halun oppia, mutta jo viimeistään kolmannella - neljännellä luokalla siitä on tehty ikävää pakkopullaa. Opetus voidaan viedä koulussa jopa niin pitkälle, että aikuisiässä ihminen jopa inhoaa liikuntaa, koska se oli koulussa pakollista ja ikävää. Oppiminen on elinikäistä ja omalla esimerkillämmehän me parhaiten opetamme lapsiamme.

[Herman]

Mielestäni koulutuksen ja opetuksen tärkein tehtävä on pitää yllä lapsen kiinnostusta uuden oppimiseen.

Olen huomannut käytännössä, että tämä ja sitten toi juttu noista "herkkyyskausista", oikeasti toimii. Ollaan oltu tietoisia tuosta jutusta koko ajan ja seurattu heidän kehitystään sillä silmällä, milloin he ovat kiinnostuneita ja valmiita oppimaan asioita, ja ollaan saatu huomata miten ilmiömäisesti ne oppii uutta. Molemmat oppi lukemaan 4-vuotiaana ja kirjoittamaan 5-vuotiaana, ja nykyisin he opiskelee itsekseen joka päivä ihan älyttömästi juttuja (6- ja 7-vuotiaana). Lainasin huviksi 1.luokan koulukirjat nyt kun vanhimmalla pojalla alkoi oppivelvollisuus, ja todettiin että hän osaa jo kaiken sen. Eikä me olla koskaan pidetty mitään oppitunteja, ollaan vaan oltu paljon yhdessä ja juteltu asioista ja vastailtu kysymyksiin, ja sitten yhdessä tutkittu tai ohjattu lapsi tutkimaan ja etsimään tietoa asioihin joihin ei olla osattu itse vastata. Ihmisten kyky oppia on oikeasti lapsena vielä uskomaton, valitettavasti vaan useimmilla se latistuu KOULUSSA kun ei saa enää spontaanisti ja luontaisesti oppia omaan tahtiin, vaan pitää mennä jonkun ministeriön hyväksymän kaavan läpi.

[lonelyrider]

Olipa rohkaiseva äidin kirjoitus... olisikohan minustakin opettajaksi? En tiedä, mutta meirän neiti on kyllä jo luontojaan lahjakkaampi kuin äiteensä, vasta täytti kolme... kirjaimia alkoi kyselemään kun täytti kaksi ja tiesi ne kahden vuoden iässä, on kahden vuoden iästä osannut numerot 1-10... eli ofcourse mun mielestä varsinainen lapsinero kyseessä osaisinkohan opettaa sellaista, tosin ei taitaisi tavallinen peruskoulu vastata tytön haasteisiin, jos sama meno jatkuu... kovasti kyselee esim. päiväkodin lokeroissa kun on nimiä että mitä tuossa lukee... ja aina kun kirjaa luetaan... mitä tuossa lukee... ja eilen mulle sanoi surullisena, en minä osaa lukea... ja minä sanoin että kyllä aivan varmasti opit kun jaksat kysellä niitä mitä tuossa lukee...

Että ei ollut tarkootus omakehun haista, mutta välillä on kiva kertoa että oma lapsi on ihmeellinen.

... ja tämän oli tarkoitus olla siitä herkkyyskaudesta, että yksilöllistähän opetus tulisi olla, mitä se ei valitettavasti ole.

[Herman]

Olipa rohkaiseva äidin kirjoitus... olisikohan minustakin opettajaksi? En tiedä, mutta meirän neiti on kyllä jo luontojaan lahjakkaampi kuin äiteensä, vasta täytti kolme... kirjaimia alkoi kyselemään kun täytti kaksi ja tiesi ne kahden vuoden iässä, on kahden vuoden iästä osannut numerot 1-10... eli ofcourse mun mielestä varsinainen lapsinero kyseessä osaisinkohan opettaa sellaista, tosin ei taitaisi tavallinen peruskoulu vastata tytön haasteisiin, jos sama meno jatkuu... kovasti kyselee esim. päiväkodin lokeroissa kun on nimiä että mitä tuossa lukee... ja aina kun kirjaa luetaan... mitä tuossa lukee... ja eilen mulle sanoi surullisena, en minä osaa lukea... ja minä sanoin että kyllä aivan varmasti opit kun jaksat kysellä niitä mitä tuossa lukee...

Että ei ollut tarkootus omakehun haista, mutta välillä on kiva kertoa että oma lapsi on ihmeellinen.

Mä ajattelin muuten ekan lapsen kohdalla (hivenen ylpeänä) että taitaa olla lapsinero. Nyt olen vahvasti sitä mieltä, että ei hän ole mitenkään poikkeuksellinen, vaan lapset ovat sellaisia jos he saavat "herkkyyskausinaan" tarvittavaa ohjausta (minkä ei tarvitse olla kovin kummoista).