Soini on monella tapaa huonompi vaihtoehto kuin Väyrynen. Soinin todellinen luonne on paljastunut jytky "voiton" jälkeen. Presidenttitenteissä Soini häiritsi kaikkein eniten muita huutelemalla muiden puheenvuorojen aikana omia kommenttejaan. Soini myös usein ja toistuvasti vähätteli mm. vihreitä ja vasemmistoliittoa kutsuen heitä ylimielisellä äänenpainolla pikkupuolueiksi. Soini on myös koko ajan korottanut itseään ja muistaa muistuttaa siitä kuinka hän on aloittanut tyhjästä ja nostanut perussuomalaiset suurpuolueeksi. Soinin poliittinen kokemus presidentiksi on todella köykäinen ja kevyt kun vertaa sitä Väyrysen kokemukseen. Väyrysellä on todella pitkä kokemus esim. ulkoministerinä (yli 10 v.) Soinin poliittinen kokemus on paljon kapeampialaisempaa kuin Väyrysen. Koen Soinissa myös tekemällä tehtyä brändiä, jota on tarkkaan suunniteltu ja harkittu, joka ei ole luonnollista. Minä näen Soinissa ylpeyttä sekä ylimielisyyttä.
Soinin katolisuus on myös pitkä miinus, koska hän katolisena ja paavin miehenä on jo sisällä antikristuksen valtakunnassa, jota katolinen kirkko edustaa. Hänen arvomaailmansa nousevat siis jo antikristuksen valtakunnasta, joka on puettu ulkonaisesti kauniiseen pakettiin, mutta on sisältä täynnä pahuutta ja laittomuutta. En todellakaan uskovana voisi antaa ääntäni miehelle, jonka arvomaailma on täysin katolis-antikristillinen.
Soini vastusti kovasti EU:ta, mutta silti paikka Brysselissä kelpasi hänelle. Hän joutui Brysselissä tekemään töitä EU:n hyväksi, eikä täysin sitä vastaan, vaikka niin hän alussa uhosi. Soinin valitsema tie oli perin outo, joka voisi vaikkapa osoittaa takinkääntöä. Väyrynen vastusti myös EU:hun liittymistä 1990-luvun alkuvuosina. Väyrynen ei ole kääntänyt takkiaan EU asiassa, vaan on ollut koko ajan kriittinen sitä kohtaan, mutta siitä huolimatta koittanut tehdä yhteistyötä muiden kanssa, myös niiden, jotka eivät jaa hänen arvojaan. Väyrynen on myös ollut mukana Euroopan parlamentissa vastustaen siellä liittovaltio kehitystä. Soini on hiihtänyt samoja latuja kuin Väyrynen EU asiassa, mutta Soini on ollut koko ajan äänekkäämmän kriittinen EU:ta kohtaan, siksi hänen toimensa ovat mielestäni Väyrystä oudommat tässä asiassa.
Väyrynen ei ole koskaan edustanut valtaeliitin herraspolitiikkaa, vaan on ajanut kansan ja maaseudun asioita, siksi valtaeliitti ja media, joka on valtaeliitin talutushihnassa on suurennellut Väyrysen negatiivisia puolia. Hän on ollut tästä syystä koko ajan tietyn valtaeliitin ajojahdin kohde, jota on koko ajan kampitettu ettei hän pääsisi ajamaan arvoja, joita hän kannattaa. Paavo ei tietenkään ole mikään pyhäkoulupoika, joka on virheitäkin tehnyt, mutta silti hän oli Lipposen kanssa selkeästi kokeneimmat ehdokkaat ulkopolitiikan osaamisessa. Lipposta en halunnut äänestää, koska mieleeni nousee muutaman vuoden takaa presidentinvaalit, josta kävi surullisella tavalla ilmi poliittisen vaalipelin likaisuus. Sdp:n Paavo Lipponen hyökkäsi ja pelotteli Niinistön vievän Suomen natoon. Lipponen oli itse varsin Nato myönteinen. Lipposen veto oli todella outo sekä ilkeä loanheitto. On varsin epärehellistä Lipposelta syyttää Niinistöä Nato myönteiseksi, kun Lipponen on itse Suomen ensimmäisiä ja tunnetumpia Nato kannattajia. Epärehellinen syytös siis Lipposelta. Tulee mieleeni myös Lipposen lausunto, jossa hän sanoi, että Niinistön ulkopoliittiset kyvyt ovat heikot. Oudoksi ja tarkoitushakuiseksi mollaukseksi kommentin tekee se, että Lipponen on kaksi kertaa ehdottanut Saulia ulkoministeriksi.
Kukaan ehdokkaista ei ollut mielestäni Jumalan tahdon mukainen, eikä heistä yksikään ollut minulle mieleen. Huonoista ehdokkaista mielestäni Väyrynen olisi ollut kyvykkäin ja paras mahdollinen presidentti. Varmasti Paavossa on ylpeyttä sekä itsevarmuutta vaikka muille jakaa, mutta pitkä miinusluettelo oli myös muilla ehdokkailla, pois lukien Essayah. Väyrysen puutteista huolimatta jota hänellä on, niin hän olisi kaikkein parhaiten edustanut Suomen presidenttiä, joka on oikeasti koko kansan puolella. Essayahia en edes ajatellut, vaikka hän on uudestisyntynyt uskova. Koska hän on nainen, niin siksi hän ei ole mielestäni sopiva johtajaksi ja Suomen keulakuvaksi, sillä Raamatun mukaan Jumala on asettanut miesten harteille johtotehtävät ja siksi en halunnut edes harkita häntä, vaikka arvoiltaan hän olisi ollut kaikkein sopivin ehdokas minulle.
Painotan sitä, että edellä esitetyt ajatukset ovat minun omia ajatuksiani tästä aiheesta ja jokaisella on oikeus olla mitä mieltä tahansa, enkä siitä suutu. Vastasin vain kun kysyttiin perusteita Soinin ja Väyrysen välillä.

