Koin sydämessäni vielä tähdentää muutamia kohti Paavolan opetuksesta:
Uskovien keskuudessa on opetusta, joka väheksyy uskossa kasvamista. Väheksyntä tulee ilmi esimerkiksi siten että, opetetaan ettei tarvitse kasvaa uskossa, koska uskovan ihmisen liha on ristiinnaulittu yhdessä Jeesuksen kanssa. Tämän seurauksena sanotaan, että uskovan täytyy vain uskossa omistaa vapaus ja uskoa olevansa kuollut synnille. Edellä oleva opetus ei ole kuitenkaan Raamatun opetus, sillä kukaan uskova ei voi kuolla synneille ilman uskon kasvua.
Näissä sanoissa on se ongelma, että niissä rinnastetaan kertakaikkinen vanhan ihmisen ristiinnaulitseminen Kristuksessa uskon kasvun väheksymiseen. Raamattu ei näin opeta, vaikka menestysteologia niin tekeekin. Tässäkin sekottuu asiat keskenään, ja valitettavasti selkeä raamatullinen opetus hälvenee.
Joissakin menestysteologisissa piireissä opetetaan, että yllä oleva Raamatun kohta tarkoittaa, että uskova on jo nyt yhdessä Jeesuksen kanssa ristiinnaulittu. Tämän opetuksen mukaan uskovan tulisi uskossa omistaa vapaus synnistä ja uskoa olevansa kuollut synnille, eikä hän siten voi enää tehdä syntiä, koska hän on jo kuollut synnille. Edellä oleva menestysteologinen opetus on kuitenkin väärä ja epäraamatullinen.
Paavali sanoo Gal.2:19-20 että hän juuri
uskossa omistaa - Kristuksen ristin kautta - elämän,
ei itsessään vaan Herrassa Jeesuksessa. Paavola esittää tässä, että menestysteologia vain opettaa näin. Raamattu silti opettaa että uskon kautta me omistamme vapauden synnistä -
olemme Kristuksessa ristiinnaulitut - ja
TÄSTÄ syntyy oikea hengellinen kasvu, elämä Herrassa Jeesuksessa. Pääpointti on uuden elämän mukaisuudessa, ei siinä voinko tehdä syntiä vaiko en. Paavali ei keskittänyt ajatuksiaan siihen.
Et voi tehdä itse omassa voimassa parannusta, siksi Jumala on antanut sinulle Pyhän Hengen voiman, että kykenet tekemään parannusta. Pyhän Hengen kautta Jumala vaikuttaa sinussa tahtomista ja tekemistä sekä vaikuttaa sinun sydämessäsi halua luopua synnistä ja elää Jumalan tahdon mukaisesti.
Parannuksen tekeminen on ennen kaikkea oman tahtomme asia. Voin vedota syntiin elämässäni ja sanoa "en omaa voimaa tehdä parannusta", vaikka kysymys olisi sydämen tilasta sekä konkreettisesta teosta. Parannuksen tekeminen ja synnin voittaminen on kaksi asiaa erikseen. Silti voimme vedota heikkouteemme, ja näin peittää halumme tehdä edes parannusta. Jumala ei kysy
onko sinulla voimaa tehdä parannus, vaan
haluatko tehdä parannuksen. Helposti tällainen "
et voi tehdä parannusta omassa voimassasi..." -- kelluttaa ihmistä synnissä, koska annetaan kuva, että et voi tehdä parannusta omassa voimassasi.
Lihassa kärsimisen kautta tapahtuu lihalle kuoleminen. Lihalle kuoleminen tarkoittaa ettei uskova elä synnin halujen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan. Pyhä Henki vaikuttaa siten että uskova tulee tietoiseksi synnistä, josta tulee tehdä parannus. Kun Pyhä Henki paljastaa kateuden synnin ja uskova ymmärtää, että hän ei saa olla kateellinen, niin uskova ihminen kärsii lihassa, koska hänen lihansa haluaisi tehdä syntiä ja olla kateellinen, mutta Pyhä Henki osoittaa kateuden olevan syntiä, jota ei saisi tehdä.
Raamattu puhuu lihassa kärsimisestä, mutta että se nostetaan synnin kukistamisen pääasialliseksi tekijäksi, lähestyy pahasti roomalaiskatolisuuden oppia lihan kurittamisesta, ja sen kautta pyhittymisestä. Kärsimyksen osa lihassamme ei ITSE poista syntiä, vaan kyse on sydämen taistelusta ja tahtoelämämme suostumisesta ottamaan vastaan parannuksen mielenlaatu ja näin hyljätä synti. Kristuksen risti on ainoa voima yli synnin. Vaikka kuritat kuinka lihaasi - toiset ruoskivat sen verille asti, tai fyysisesti ristiinnaulitsevat itsensä - ei tulosta tule. Kristuksen risti voittaa synnin, ei oma lihan kärsimisemme.
- todael