Raamattu Kansalle -käännös

[vaisuliini]

*
1Tess. 4:3


1Tess. 4:3 Sillä se on Jumalan tahto, teidän pyhyytenne, että te huoruutta vältätte, Biblia 1776

1Tess. 4:3 Jumalan tahto on, että te pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä! 1992

1Tess. 4:3 Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta, 33/38

1Tess. 4:3 Jumalan tahto on, että te pyhitytte ja kartatte haureutta Raamattu kansalle


KJV:lla ja Bysantin tekstilaitoksella on sama käännös kuin 33/38






1Tess. 4:6

1Tess. 4:6 Ja ettei yksikään sortaisi eikä pettäisi veljeänsä jossakussa asiassa; sillä Herra on kaikkein näiden kostaja, kuin me myös teille ennen sanoneet ja todistaneet olemme. Biblia 1776

1Tess. 4:6 Kukaan ei saa pyrkiä hyötymään veljensä kustannuksella. Herra rankaisee kaikesta sellaisesta, niin kuin olemme teille sanoneet ja teroittaneet mieleenne. 1992

1Tess. 4:6 ettei kukaan sorra veljeänsä eikä tuota hänelle vahinkoa missään asiassa, sillä Herra on kaiken tämän kostaja, niinkuin myös ennen olemme teille sanoneet ja todistaneet. 33/38

1Tess. 4:6 Kukaan ei saa tehdä veljelleen vääryyttä eikä pyrkiä hyötymään hänen kustannuksellaan, sillä Herra on kaiken tämän rankaisija, kuten myös aiemmin olemme teille sanoneet ja teroittaneet mieleenne. Raamattu kansalle


Bysantin tekstilaitoksen käännöksen mukaan 6 jakeessa sanotaan suomeksi; 'ettei kukaan ylittäisi veljeään ja käyttäisi häntä hyväkseen, sillä Herra on kaiken sen kostaja, niin kuin olemme teille sanoneet ja varoittaneet'.





1Tess. 4:6 (ja sitä edeltävät jakeet 3–5) voidaan tulkita Raamatun opetuksen valossa varoituksena siitä, että Jumala tulee rankaisemaan (kostamaan) niitä, jotka elävät haureudessa tai edistävät sitä, myös silloin kun kyseessä on hengellinen johtaja.

"Kukaan ei saa pyrkiä hyötymään veljensä kustannuksella" 1992, tai "ettei kukaan sorra veljeänsä eikä tuota hänelle vahinkoa missään asiassa" 33/38. Tämä tarkoittaa, että haureus ei ole vain henkilökohtainen synti, vaan se on toisen ihmisen käyttämistä hyväksi ja Jumalan säätämien rajojen ylittämistä.

"...sillä Herra on kaiken tämän kostaja, niinkuin myös ennen olemme teille sanoneet ja todistaneet." 33/38. Tämä on selkeä ilmoitus siitä, että Jumala tuomitsee haureuden ja sen, että ihmisiä johdetaan sellaiseen.

Jae 6 on osoitettu koko seurakunnalle, se koskee erityisesti niitä, jotka "opettavat" tai "johtavat" muita. Jos pappi tai hengellinen johtaja opettaa vastoin Raamattua hyväksymällä haureuden, hän silloin "polkee" (ylittää rajat) ja viettelee ihmisiä pois Jumalan tahdon mukaisesta pyhästä elämästä.

Jae 6 vahvistaa, että Jumala ei jätä huomiotta haureutta tai toisten eksyttämistä siihen, vaan tulee vaatimaan tilille niitä, jotka tällaista harjoittavat tai sallivat sen.






1Tess. 4:7

1Tess. 4:7 Sillä ei Jumala ole meitä kutsunut saastaisuuteen, vaan pyhyyteen. Biblia 1776

1Tess. 4:7 Jumala ei näet ole kutsunut meitä elämään synnillistä, vaan pyhää elämää. 1992

1Tess. 4:7 Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen. 33/38

1Tess. 4:7 Eihän Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen vaan pyhitykseen. Raamattu kansalle






1Tess. 4:8

1Tess. 4:8 Joka siis nämät katsoo ylön, ei hän katso ylön ihmistä, vaan Jumalan, joka myös Pyhän Henkensä meihin antanut on. Biblia 1776

1Tess.4:8 Sen tähden se, joka kääntää selkänsä näille ohjeille, ei käännä selkäänsä ihmiselle vaan Jumalalle, joka antaa teihin Pyhän Henkensä. 1992

1Tess. 4:8 Sentähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin. 33/38

1Tess. 4:8 Sen tähden se, joka hylkää nämä käskyt, ei hylkää ihmistä vaan Jumalan, joka antaa Pyhän Henkensä teihin. Raamattu kansalle


KJV:n käännöksen mukaan 8 jakeessa sanotaan suomeksi; 'Joka siis halveksii, ei halveksi ihmistä, vaan Jumalaa, joka on antanut meille myös Pyhän Henkensä'.





1 Tess. 4:8 kohdan perusteella voidaan ymmärtää, että Jumalan antamien käskyjen (erityisesti pyhitystä ja haureuden välttämistä koskevien ohjeiden) hylkääminen on sama asia kuin itse Jumalan hylkääminen. Käskyjen hylkääminen on tässä yhteydessä rinnastettu suoraan Jumalan hylkäämiseen, se on luopumus Herrasta, joka kutsuu meidät pyhitykseen (ks. 1Tess. 4:3, 7).


1Tess. 4:8 kohdassa Pyhä Henki mainitaan. Jumala antaa Pyhän Henkensä ihmisiin. Käskyjen hylkääminen on siis myös Pyhän Hengen työn ja sisäisen johdatuksen väheksymistä tai vastustamista. Näin ollen käskyjen hylkääminen on Pyhän Hengen vaikutuksen ja ohjauksen halveksimista. Niiden hylkääminen on kapinaa Jumalan tahtoa ja auktoriteettia vastaan.


Jumalan käskyjen noudattaminen on suoraan sidoksissa suhteeseen Jumalan kanssa. Se on kutsu elää Jumalan tahdon mukaisesti. Jumala on pyhä, ja hän kutsuu omansa elämään yhteydessään, mikä vaatii erottautumista synnistä. Kutsu pyhitykseen on kutsu vapautua synnin kuolettavasta orjuudesta ja elää uutta elämää. Pyhitys tarkoittaa, että uskova erotetaan epäpyhästä maailmasta Jumalalle ja Hänen tahtonsa mukaiseen elämään. Pyhitys on prosessi, jossa Pyhä Henki vaikuttaa uskovan elämässä, muuttaen häntä enemmän Jumalan kuvan kaltaiseksi.






1Tess. 4:1-8 Raamattu kansalle:

1Tess. 4:1 Sitten vielä, veljet! Te olette oppineet meiltä, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle mieleen, ja niinhän te vaellattekin. Mutta Herrassa Jeesuksessa me pyydämme ja kehotamme teitä edistymään siinä yhä enemmän.

2 Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen nimessä teille antaneet.

3 Jumalan tahto on, että te pyhitytte ja kartatte haureutta

4 ja että kukin teistä ymmärtää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa,

5 ei himon ja kiihkon vallassa niin kuin pakanat, jotka eivät tunne Jumalaa.

6 Kukaan ei saa tehdä veljelleen vääryyttä eikä pyrkiä hyötymään hänen kustannuksellaan, sillä Herra on kaiken tämän rankaisija, kuten myös aiemmin olemme teille sanoneet ja teroittaneet mieleenne.

7 Eihän Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen vaan pyhitykseen.

8 Sen tähden se, joka hylkää nämä käskyt, ei hylkää ihmistä vaan Jumalan, joka antaa Pyhän Henkensä teihin.

[vaisuliini]

*
2Tess. 1:4 Niin että me teistä Jumalan seurakunnissa kerskaamme, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikessa teidän vainossanne ja vaivassanne, jota te kärsitte: Biblia 1776

2Tess. 1:4 Me voimmekin ylpeinä kertoa Jumalan seurakunnissa teistä ja teidän kestävyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissa ja ahdingoissa, joiden keskellä elätte. 1992

KJV:n ja Bysantin tekstilaitoksen käännös on suunniltaan sama eli KJV -käännöksessä sanotaan suomeksi: 'Niinpä me itse kerskaamme teistä Jumalan seurakunnissa, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissanne, joita te kestätte'.

Ja Bysantin tekstilaitoksen käännöksessä sanotaan suomeksi: 'Jotta me itse Jumalan seurakunnissa voisimme kerskata teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissanne, joita te kestätte'.

2Tess. 1:4 Siksi me itsekin kerskaamme Jumalan seurakunnissa teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissa ja ahdistuksissa, joita teidän on kestettävä. Raamattu kansalle

2Tess. 1:4 niin että me itsekin Jumalan seurakunnissa kerskaamme teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita kestätte. Toivo Koilo Suuri ilosanoma



2Tess. 1:4 tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että uskovien on oltava kestäviä (kärsivällisiä) vaikeuksien keskellä, mutta tämä kestävyys on Jumalan heissä vaikuttamasta uskosta. Kestävyys perustuu siihen, että ihminen luottaa Jumalan läsnäoloon ja luvauksiin keskellä vaikeuksia.

Vaikka uskovat itse "kestävät", Paavali korostaa, että juuri Jumala antaa voiman kestää. Jakeet 1:3-4 liittyvät kiitokseen Jumalalle siitä, mitä hän on saanut aikaan heidän elämässään.

2Tess. 1:3 Me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, niinkuin oikein onkin, koska teidän uskonne runsaasti kasvaa ja keskinäinen rakkautenne lisääntyy itsekussakin, kaikissa teissä,

4 niin että me itsekin Jumalan seurakunnissa kerskaamme teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä

Kun omat voimamme loppuvat, luotamme Jumalan rajattomaan voimaan ja armoon. Sanassa sanotaan, että Jumalan voima tulee täydelliseksi heikkoudessamme (ks. 2Kor. 12:9). Kyse ei ole siitä, että puristat kovemmin, vaan siitä, että päästät irti ja annat Jumalan kantaa. Kestävyys ei synny taistelemalla, vaan kun ihminen myöntää omat rajansa, hän avautuu Jumalan vaikuttamalle kestävyydelle.

2Kor. 12:9 Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.

Paavali opetti, että hetkelliset vaikeudet ovat pieniä verrattuna ikuiseen kirkkauteen (2Kor. 4:17-18). Kestävyys kasvaa, kun katsomme näkymättömiin, emme vain tämänhetkisiin vaikeuksiin. Paavali ei vähätellyt inhimillistä kärsimystä, vaan vertasi sen kestoa ja painoarvoa iäisyyteen. Verrattuna ikuiseen elämään, maalliset vaikeudet ovat lyhytaikaisia.

2.Kor. 4:17 Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,
18 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.

Vaikeudet eivät ole merkki Jumalan hylkäämisestä, vaan Jumala on entistä enemmän läsnäolo vaikeuksien keskellä. Jeesus on luvannut olla kanssamme maailman loppuun asti, muistakaamme sen aina, vaikka saatamme välillä tuntea itseämme hylätyiksi (Matt. (b) 28:20). Paavali kehottaa katsomaan näkymättömään (ikuiseen) eikä näkyvään (tämänhetkisiin ongelmiin).



2Tess. 2:13-14 mukaan Jumala on valinnut uskovat pelastukseen "Hengen pyhittäessä" ja uskon kautta totuuteen, tavoitteena kirkkauden omistaminen. Jumala kutsuu, Henki pyhittää (muuttaa sydäntä) ja usko ottaa vastaan (turvaa Jeesukseen). Käytännössä tämä on jokapäiväistä armon varassa elämistä, Raamatun äärellä olemista, syntien tunnustamista ja luottamista siihen, että Pyhä Henki tekee työn meissä.

2Tess. 2:13 Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen.

14 Siihen hän on myös kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta, omistamaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden.

15 Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme.

Kyse on luottamuksesta Jumalan työhön, ei jatkuvasta pelosta, riittäisivätkö omat voimat. Kun Jumala vaikuttaa ihmisessä, hyvät teot ja muutos (pyhitys) tulevat pikemminkin "sisältä ulospäin" suuntautuvana haluna elää Jumalan tahdon mukaan, ei ulkoisena pakko-suorittamisena. Kyse on siis lepäämisestä Jumalan valmiissa työssä, mikä puolestaan synnyttää kiitollisuutta ja halua seurata häntä.

Uskovien yhteys Jumalan seurakuntana on Raamatun mukaan Pyhän Hengen vaikuttamaa, ja Jumala käyttää armolahjoja keskeisenä välineenä tämän yhteyden rakentamisessa ja ylläpitämisessä. Uskovat muodostavat yhdessä Kristuksen ruumiin Herran seurakunnaksi (1Kor 12:27-28). Armolahjat on annettu seurakunnan yhteiseksi rakennukseksi, eivät itsekkääseen käyttöön.

1.Kor. 12:27 Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.

28 Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.

[vaisuliini]

*
Toivo Koilo:

2Tess. 2:13 Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa tähtenne,
veljet, te Herran rakastamat, sen vuoksi, että Jumala alusta alkaen valitsi
teidät pelastukseen Hengen pyhitykseen totuuteen uskomisen
perusteella.

14 Siihen Hän [myös] on kutsunut teidät ilosanomamme välityksellä,
Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden omistamiseen.

15 Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita
olette oppineet joko puheestamme tai kirjeestämme.



Jae 14 puhutaan Kristuksen kirkkauden omistamisesta. Kutsu tulee evankeliumin kautta. Kirkkaus "otetaan omaksi" uskomalla totuuteen Jeesuksesta Kristuksesta. Se puhutaan pelastuksen päämäärästä, eli Kristuksen kirkkauden omistamisesta. Elikkä Kristuksen kirkkauden omistaminen on pelastuksen lopullinen päämäärä. Kärsimys ja vaino nähdään osana kristityn elämää, joka johtaa lopulliseen kirkkauteen.

Ja uskovat tulevat kerran Kristuksen kaltaisiksi. Kun Jeesus palaa, uskovat saavat kirkastetun, kuolemattoman ruumiin ( ks. 1Kor. 15:49 ).

1Kor. 15:49 Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. 33/38

Kirkkauden omistaminen ei tapahdu ihmisen omilla ansioilla, vaan Jumalan kutsusta, jonka otetaan vastaan uskolla. Kun evankeliumia julistetaan, kutsu tulee evankeliumin kautta. Kirkkaus "otetaan omaksi" uskomalla totuuteen Jeesuksesta Kristuksesta. Jumala valitsee ihmisen pelastukseen "Hengen pyhityksessä", mikä tarkoittaa, että Pyhä Henki muuttaa uskovaa vähitellen Kristuksen kuvan kaltaiseksi jo tässä elämässä (ks. 2Tess. 2:13 ⇧ ).

2Tess. 2:13 ( "totuuteen uskomisen perusteella" ⇧ ); meitä on kutsuttu evankeliumin kautta uskomaan totuuteen.

2Tess. 2:14 ( ⇧ ) Tämä yhdistää Kristuksen kanssa kärsimisen (vainot, vaikeudet) ja Hänen kanssaan kirkastumisen ( ks. Room. 8:17 ).

Room. 8:17 Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme. 33/38

Ja 2Tess. 2:15 ( "pitäkää kiinni niistä opetuksista....." ⇧ ); kehotetaan pysymään lujina ja pitämään kiinni opetuksista, jotta uskova ei eksyisi.



Vähäuskoinen uskova voi kestää kärsimystä ja vainoa turvautumalla siihen, että Jumalan armo ja Kristuksen täytetty työ ovat riittäviä, vaikka oma usko tuntuisi heikolta. Kristinuskon mukaan kärsimyksen keskellä ei tarvitse olla vahva itsessään, vaan heikkoudessa saa levätä Jumalan lupauksissa ja voimassa.

Vainossa uskova saa muistaa, ettei pelastus tai kestävyys riipu uskon määrästä, vaan uskon kohteesta – Jeesuksesta. Jumalan voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Voit olla rehellinen epäilyksistäsi ja heikkoudestasi, kuten isä, joka pyysi Jeesusta auttamaan epäuskoaan. Muista, että Isä Jumala katsoo uskovaa Kristuksen voiton tähden täydellisenä, horjumattomassa rakkaudessaan.

Heitä huolesi Jumalan päälle, koska Hän pitää huolta sinusta. Kun usko heikkenee, pyydä toisia kristittyjä avuksi rukoilemaan. Katsokaamme Kristukseen, kärsimyksen keskellä keskity Jeesuksen kärsimykseen ja ylösnousemukseen, jotka takaavat voiton. Vähäuskoisuus ei estä pelastusta tai Jumalan huolenpitoa; Jeesus paransi ja auttoi niitä, joiden usko oli heikkoa, kun he kääntyivät Hänen puoleensa.



Jos halutaan lukea, tässä lohdullinen aihe: 'Heikkouskoinen uskova on arvokas'.

https://uskonaskel.foorumi.eu/viewtopic.php?f=2&t=22&p=70&hilit=arvokas#p70




1Piet. 5:10 Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.

Jumala toimii itse ( "Hän itse" ). Kyse ei ole siitä, että sinun pitäisi itse pinnistellä lujaksi, vaan siitä, että annat Jumalan hoitaa ja vahvistaa sinut.

Tuossa 1Piet. 5:10 kohdassa luetaan; "kaiken armon Jumala" puhuttaa, vaikka usko tuntuisi heikolta, turva on Jumalan armon suuruudessa, ei omassa voimassa.

[vaisuliini]

*
Bysantin tekstilaitos, mitä siinä kreikaksi selitetään.

Ilm. 3:10 Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat. 33/38

Siinä puhutaan "kärsivällisyydestä" (kreikaksi hypomone), joka ei tarkoita vain passiivista odottamista tai hampaat irvessä sietämistä. Vaan se on luottamusta Jumalan Sanaan silloinkin, kun olosuhteet ovat vaikeat tai vastausta joutuu odottamaan. Uskonkuuliaisuus Hänen Sanalleen on tuon kärsivällisyyden ja uskonelämän ydin.



Uteliaisuuteni heräsi, mitä 1992 käännöksessä luetaan.

Ilm. 3:10 Sinä olet tarkoin seurannut sanaani ja kestänyt, ja siksi minä puolestani tarkoin varjelen sinua ja pelastan sinut siitä koetuksen hetkestä, joka kohtaa koko maailman ja panee koetteelle maan asukkaat. 1992




Ilm. 3:10 Koska olet noudattanut minun kestävyyteen kehottavaa sanaani, niin minäkin varjelen sinut koetuksen hetkestä, joka on tulossa koko maailmaan koettelemaan niitä, jotka asuvat maan päällä. Raamattu kansalle

"Herran kestävyyteen kehottava Sana" kutsuu meitä toimintaan. "Hänen kärsivällisyytensä Sana" muistuttaa meitä siitä, että Herra itse on kärsivällinen meitä kohtaan ja että me saamme nojautua Hänen kärsivällisyyteensä odottaessamme Hänen lupaustensa täyttymistä.

Molemmat vaativat sitä, että kuuntelemme Hänen Sanaansa ja otamme sen vakavasti (vaarinpitäminen). Kun sydän on kiinnitettynä Hänen kärsivällisyyteensä, se antaa myös voiman kestää ja noudattaa Hänen Sanaansa arjen keskellä.

[vaisuliini]

*
Ps. 33:18 Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa,
19 pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana. 33/38

Ps. 33:18 Katso, Herran silmät katsovat niitä, jotka häntä pelkäävät, jotka hänen laupiuteensa toivovat,
19 Että hän pelastais heidän sielunsa kuolemasta, ja elättäis heitä nälän aikana. Biblia 1776

Ps. 33:18 Mutta Herran silmä on niiden yllä, jotka palvelevat häntä ja luottavat hänen uskollisuuteensa.
19 Hän pelastaa heidät kuoleman vaaroista ja auttaa nälkävuosien yli. 1992

Suomeksi:
Ps. 33:18 Katso, Herran silmä on niiden yllä, jotka häntä pelkäävät, niiden yllä, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa;
19 pelastaakseen heidän sielunsa kuolemasta ja pitääkseen heidät elossa nälänhädän aikana. KJV

Suomeksi:
Ps. 33:18 Katso, Herran silmä on niiden yllä, jotka häntä pelkäävät, että hän armahtaisi niitä, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.
19 Hän pelastaisi heidän sielunsa kuolemasta ja heidän elämänsä pelosta. Biblia Hebraica

Ps. 33:18 Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka pelkäävät häntä ja panevat toivonsa hänen armoonsa,
19 että hän pelastaisi heidän sielunsa kuolemasta, pitäisi heidät elossa nälänhädän aikana. Raamattu kansalle




Snl. 1:23 Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne. 33/38

Snl. 1:23 Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani; Biblia 1776

Snl. 1:23 Kääntykää minun puoleeni, minä opetan teitä, saatan teidät tuntemaan opetukseni ja tietoni. 1992

Suomeksi:
Snl. 1:23 Kääntykää minun nuhteluni puoleen! Katso, minä vuodatan Henkeni teidän päällenne, teen teille tiettäväksi sanani. KJV

Suomeksi:
Snl. 1:23 Palatkaa minun luokseni, sillä minä annan teille henkeni ja sanani. Biblia Hebraica

Snl. 1:23 Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, ilmoitan teille sanani. Raamattu kansalle

[vaisuliini]

*
Ihmisrakkaus?

Tiit. 3:4 Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, 33/38

Tiit. 3:4 4Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, Raamattu kansalle

Tiit. 3:4 Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, 1992

Tiit. 3:4 Mutta sittekuin Jumalan meidän Vapahtajamme hyvyys ja rakkaus ihmisille ilmestyi, Biblia 1776



Tiit. 3:4

KJV käännös suomeksi; 'rakkaus ihmistä kohtaan'

Bysantin tekstilaitoksen käännös suomeksi; 'laupeus'



Löysin agape-rakkauden 1Kor. 13 luvusta. Kreik. sana [ αγαπη ] agape ( Jumalan rakkaus ).

1Kor. 13:13 νυνι δε μενει πιστις ελπις αγαπη τα τρια ταυτα μειζων δε τουτων η αγαπη Bysantin tekstilaitos

1Kor. 13:13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. 33/38



Bysantin tekstilaitoksen käännös:

Kreik. sana agape ( Jumalan rakkaus ) löytyy 1Kor. 13:2, 3, 4, 8 ja 13,

1Kor. 13:2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta [ αγαπην ], en minä mitään olisi.

3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta [αγαπην ], ei se minua mitään hyödyttäisi.

4 Rakkaus [ αγαπη ] on pitkämielinen, rakkaus [ αγαπη ] on lempeä; rakkaus [ αγαπη ] ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,

8 Rakkaus [ αγαπη ] ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.

13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus [ αγαπη ], nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus [ αγαπη ].



Mutta Bysantin tekstilaitoksen käännöksen mukaan Tiit. 3:4 kohdassa ei ole se kreik. sana agape, vaan siinä puhutaan laupeudesta, joka ilmestyi. Bysantin tekstilaitoksen käännöksen mukaan 1Kor. 13 luvussa se kreik. sana agape viittaa Jumalan rakkauteen, agape, ihmistä kohtaan. Se 'hyvyys' on kaikilla käännöksillä sama sana (Tiit. 3:4).

[vaisuliini]

*
"Ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana"


'Hukkuminen kieroutuneen sukupolven mukana' puhuttaa, että "jumalattomassa tilassa" hukutaan.

Olin yllättynyt, että 1992 käännös antaa ymmärrettävää kieltä ja siinä puhutaan 'hukkumisesta kieroutuneen sukupolven mukana'.

Mutta 33/38 käännöksessä puhutaan, että antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta. Se herättää miettimään, miltä ja miksi pelastetaan. 1992 käännöksessä puhutaan 'hukkumisesta kieroutuneen sukupolven mukana'.

Apt. 2:40 Pietari jatkoi vielä puhettaan. Hän vetosi heihin ja kehotti: "Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana." 1992

Apt. 2:40 Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta". 33/38




Pietarin helluntaisaarnan (Ap.t. 2:40) kehote "antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta" tarkoittaa kutsua kääntyä pois jumalattomuudesta. Jumalaton tila ymmärretään nimenomaan hengellisenä pimeytenä. Hengellinen pimeys ei viittaa fyysiseen näkökykyyn, vaan kyvyttömyyteen nähdä hengellisiä totuuksia tai ymmärtää omaa tilaansa, että on hukkumassa jumalattomuuden mukana ja on matkalla iankaikkiseen kadotukseen.

Hengellinen pimeys vertauskuvaa tilaa, jossa ihminen on erossa Jumalasta ja on vaille pelastusta ja Jumalan armoa. Hengellinen pimeys vertauskuvaa tietämättömyyttä, pahuutta, eksyksissä oloa, petollista valhetta ja ajelehtimista ihmismassan mukana.

Jeesus sanoo; "Minä olen maailman valkeus. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on elämän valkeus." Elikkä Jeesus tuo totuuden ja valkeuden ihmisen elämään, ja häneen uskomalla ihminen pelastuu synnistä, Jumalan vihasta ja kuolemasta. Tämän seurauksena häntä ei enää pidetä Jumalan vihan alaisena, vaan hän saa rauhan Jumalan kanssa (Room. 5:1 ja Kol. 1:20).

Jumalan viha ilmestyy kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa (Room. 1:18).


Joh. 8:12 Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus".

Joh. 12:35 Niin Jeesus sanoi heille: "Vielä vähän aikaa valkeus on teidän keskuudessanne. Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka pimeässä vaeltaa, se ei tiedä, mihin hän menee.

Joh. 12:46 Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.

Room. 5:1 Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,

Kol. 1:20 ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.

Room. 1:18 Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,





Pietarin helluntaisaarna, 3000 ihmistä kääntyi pois jumalattomasta tilasta ja tuli uskoon:

Ap.t. 2:40 Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta".

41 Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.

42 Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.

43 Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta.

44 Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä,

45 ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi.

46 Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,

47 kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.

[vaisuliini]

*
"Hapantumaton taikina" 1992 - käännös

2Moos. 12:34 Ja kansa otti taikinansa, ennenkuin se oli hapannut, ja kantoi taikinakaukalonsa vaippoihin käärittyinä olkapäillään. 33/38

2Moos. 12:34 Niinpä israelilaiset ottivat vielä hapantumattoman taikinan mukaansa kaukaloissa, jotka he käärivät viittojensa sisään ja ripustivat olalleen. 1992

Kansa lähti pois Egyptistä ja kantoi taikinakaukalonsa, joka ei ole vielä hapannut. Se puhutaan "happamattomuudesta".

2Mooseksen kirjassa (2Moos. 12:34) kerrotaan, kuinka israelilaisten oli paettava Egyptistä niin kiireellä, etteivät he ehtineet hapattaa taikinaa, vaan kantoivat happamattoman leivän taikinoita vaatteisiinsa käärittyinä olkapäillään. Ja israelilaiset lähtivät Egyptistä ilman hapatusta, se kuvasi uutta alkua, puhtautta ja täydellistä luottamusta Jumalan johdatukseen.

VT:ssa puhutaan happamattomuudesta, joka viittaa tulevaan Jeesukseen. Israelilaiset lähtivät Egyptistä seuraamaan "happamattomuutta", joka on tuleva Jeesus ja Hän on elämän leipä.

Joh. 6:33 Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän."

Joh. 6:35 Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.

Joh. 6:48 Minä olen elämän leipä.

Joh. 6:51 Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta."




Olin taas yllättynyt, että 1992 käännös antaa ymmärrettävää kieltä ja siinä puhutaan "hapantumattomasta taikinasta".

Uudessa testamentissa (1Kor. 5:7-8) Paavali viittaa tähän kehottamalla uskovia puhdistamaan vanhan hapatuksen ja viettämään elämää totuuden ja puhtauden happamattomuudessa.

1Kor. 5:7 Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu.

8 Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa.





Se kehottaa tarkkailemaan omaa sydäntään ja luopumaan sellaisista "hapatuksista" (kuten itsekeskeisyydestä, teeskentelystä, ahneudesta tai jostakin hapatuksesta), jotka hiljalleen turmelevat niin kuin 1Kor. 5:6 jakeessa puhutaan; 'Ei ole hyvä, että kerskaatte. Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan?'.

1Kor. 5:6 Ei ole hyvä, että kerskaatte. Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan?





Raamatussa hapatus nähdään yleisesti turmeluksen, synnin ja väärien oppien vertauskuvana. Siinä missä hapatus salakavalasti hapattaa ja muuttaa koko taikinan, pienikin määrä syntiä tai väärää opetusta voi turmella ihmisen tai seurakunnan.

Uudessa testamentissa varoitetaan fariseusten, saddukeusten ja Herodeksen hapatuksesta (Mark. 8:15). Tällä Jeesus tarkoitti teeskentelyä, ulkokultaisuutta ja opillisia harhoja.

Jeesuksen esittämänsä asia alkoi aueta niin näen, että fariseukset tuntuvat viittaavan sellaisiin nykyajan uskonnollisiin ihmisiin, jotka noudattavat kirkkoisien oppeja eli perinnäissääntöjä, koska fariseukset noudattivat vanhinten perinnäissääntöä, niin uskonnolliset ihmiset noudattavat kirkkoisien oppeja eli perinnäisääntöjä.

Fariseukset keskittyivät tiukkoihin tulkintoihinsa sapatinvietosta ja puhtaussäännöistä. He eivät kyenneet näkemään kirjainta syvemmälle, mikä esti heitä tunnistamasta Jeesuksessa luvattua Messiasta ja Herraa.

Fariseukset olivat sokeita, tämä hengellinen sokeus johti heidät kiistelemään jatkuvasti Jeesuksen kanssa, vaikka Jeesuksen tekemänsä ihmeet ja opetukset osoittivat Hänen olevan Herra ja Jumalan Poika. Fariseukset väittävät tietävänsä ja tuntevansa Jumalan, mutta Jeesus toteaa heidän olevan sokeita, minkä vuoksi heidän syntinsä pysyvät.

Joh. 9:41 Jeesus sanoi heille: "Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: 'Me näemme'; sentähden teidän syntinne pysyy".





Uskonnolliset ihmiset, jotka pitävät itseään kristittyinä, keskittyvät tiukasti ihmisten perinnäissääntöihin, eivätkä he näe kirjoituksia syvemmälle. He vierastavat, jos heille puhutaan totuuden Sanat. He saattavat loukata, jos heille puhutaan Jumalan Sanat. Totuus koetaan vieraaksi tai jopa loukkaavaksi. Jeesuksen sanoma saattaa heistä hyökkäävältä, mutta totuus tekee vapaaksi ja myös hengellisestä sokeudesta vapaaksi.

Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on ojennukseksi (2Tim. 3:16). Se ei ole hyökkäykseksi, vaan ojennukseksi, jotta ihminen vapautuisi ja pääsisi vapaaksi siitä, joka sitoo ihmisen ja mitätöi todellisen uskon ja Jumalan armon.

Jeesus nuhtelee fariseuksia ja kirjanoppineita juuri siitä, että he hylkäävät Jumalan käskyn noudattaakseen omia perinnäissääntöjään. Ja tänäkin päivänä vielä uskonnollisessa yhteisössä noudatetaan omia perinnäissääntöjään. Jumalan Sanat ei sido meitä, vaan vapauttavat meidät Jumalan armon vaikutuksesta uskonnollisesta suorituksesta ihmisten perinnäissäännöillään. Siksi meidän tulee pysyä lujana loppuun asti Jumalan Sanoissaan, kunnes Jeesus tulee.





Amplified Bible, Classic Edition (AMPC) -käännöksen mukaan luetaan suomeksi;

Kol. 2:8 Katsokaa, ettei kukaan ryöstä teitä saaliiksi eikä pidä teitä vankina niin kutsutulla filosofialla ja älyllä ja turhalla petoksella, ihmisten perinteiden (ihmisten käsitysten aineellisesta eikä hengellisestä maailmasta) mukaisesti, maailman alkeellisten opetusten pohjalta ja hylkää Kristuksen (Messiaan) opit.

https://www.biblegateway.com/passage/?search=Colossians%202%3A8&version=AMPC






Living Bible (TLB)

Kol. 2:8 Älkää antako ihmisten turmella uskoanne ja iloanne filosofioillaan, väärillä ja pinnallisilla vastauksillaan, jotka perustuvat ihmisten ajatuksiin ja käsityksiin eivätkä Kristuksen sanoihin.

https://www.biblegateway.com/passage/?search=Colossians%202%3A8&version=TLB






Names of God Bible (NOG)

Kol. 2:8 Kavahtakaa, ettei kukaan riistä teiltä uskoa pinnallisella ja harhaanjohtavalla järjenopilla, joka noudattaa ihmisten perinteitä ja maailman tapoja eikä seuraa Kristusta.

https://www.biblegateway.com/passage/?search=Colossians%202%3A8&version=NOG






Raamattu kansalle

Kol. 2:8 Varokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, jotka perustuvat ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eivätkä Kristukseen.

[vaisuliini]

*
33/38 -käännös:

Hebr. 3:6 mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen.


Hebr. 6:16 Sillä ihmiset vannovat suurempansa kautta, ja vala on heille asian vahvistus ja tekee lopun kaikista vastaväitteistä.

17 Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla,

18 että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta.

19 Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti,

20 jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.






Raamattu kansalle:

Hepr. 3: 6 Kristus sen sijaan on uskollinen Poikana, hänen huoneensa hallitsijana. Hänen huoneensa olemme me, kunhan loppuun asti säilytämme rohkeuden ja kerskaamme toivosta.


Hebr. 6:16 Ihmiset vannovat jonkun itseään suuremman kautta. Vala on heille asian vahvistus ja lopettaa kaikki vastaväitteet.

17 Koska Jumala tahtoi lupauksen perillisille vieläkin vakuuttavammin osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, hän vakuutti sen valalla.

18 Näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei voi valehdella, me näin saamme voimakkaan rohkaisun, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta.

19 Se toivo on meille kuin sielun ankkuri, varma ja luja, ja se ulottuu esiripun sisäpuolelle asti.

20 Sinne Jeesus meni edelläjuoksijana meidän puolestamme, kun hän oli tullut ylipapiksi ikuisiksi ajoiksi, Melkisedekin järjestyksen mukaan.





1992 käännös:

Hebr. 3:6 Kristus sen sijaan on Poika, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme.


Hebr. 6:16 Ihmiset vannovat jonkun itseään suuremman nimeen. Vala merkitsee heille asian vahvistusta, se lopettaa kaikki vastaväitteet.

17 Siksi myös Jumala vannoi lupauksensa takeeksi vielä valan. Hän tahtoi tällä erityisellä tavalla osoittaa niille, joita lupaus koskee, että hänen päätöksensä ei muutu.

18 Noilla kahdella järkähtämättömällä sanallaan, joissa hän, Jumala, ei voi valehdella, hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme.

19 Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen.

20 Sinne Jeesus meidän edelläkävijänämme meni, kun hän oli tullut ylipapiksi, jonka pappeus on ikuista, Melkisedekin pappeutta.





Tämä toivo on meille sielun turva, varma ja luja. Se ulottuu esiripun tuolle sisäpuoliselle puolelle (Hepr. 6:19). Toivomme perustuu Jumalan horjumattomaan ja pettämättömään lupaukseen. Esiripun tuolle sisäpuoliselle puolelle, kaikkein pyhimpään, on Jeesus mennyt meidän edelläkulkijanamme ja meidän ylipappimme ikuisiksi ajoiksi, Hänen pappeutensa Melkisedekin järjestyksen mukaan (Hepr. 6:20).

Jeesuksen sovitustyön kautta meillä on nyt rohkeus astua sisään kaikkein pyhimpään, esiripun toiselle sisäpuoliselle puolelle (Hepr. 10:19–20). Tämä ankkuroitu toivo tarkoittaa sitä, että myrskyjenkin keskellä saamme levätä siinä varmuudessa, että Jeesus pitää meistä kiinni ja on vienyt tiemme perille asti Jumalan yhteyteen.

Jeesus on todellakin meidän toivomme, joka ankkuroi meidät vakaasti esiripun sisäpuolelle, Jumalan läsnäoloon. Tämä muistuttaa meitä toivosta, joka kestää elämän myrskyissä. Jeesus on välimies uudemmassa ja paremmassa liitossa, joka perustuu pysyvään armoon.
Koska Jeesus on kokenut inhimillisen elämän ja kärsimyksen, hän kykenee ymmärtämään heikkouksiamme ja toimimaan armahtavana puolustajanamme (Hepr. 4:15).

Hebr. 4:15 Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. 33/38




Jeesus on ylipappina oman ristiinnaulitun ruumiinsa kautta avannut meille uuden ja elävän tien tuolle esiripun sisäpuoliselle puolelle. "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." Ja Jeesuksen avattua tien voimme uskaltautua lähestyä Jumalaa pelotta ja täysin luottavaisena.

Jeesuksen ristinkuoleman kautta temppelin esirippu, joka oli ihmiskäsin tehty hyvin vahva, kestävä ja paksu tekstiili, repesi kahtia ylhäältä alas asti. Jumalaa ei enää tarvitse lähestyä ihmispappien tai fyysisten rituaalien kautta, vaan jokaisella uskovalla on vapaa pääsy suoraan Hänen yhteyteensä.

Hebr. 7:25 Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan. 1992

1Joh. 3:21 Rakkaat ystävät, jos sydämemme ei meitä syytä, me voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa. 1992

1Joh. 5:14 Me saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti. 1992