*
"ÄLÄ PELKÄÄ EROTTAUTUA POIS MAAILMASTA"
- HERRAN OMIEN ROHKEUS LUOPUMUKSEN KESKELLÄ
1Joh. 2:15-17 ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.”
Jumalan pelastusteko on erottanut meidät - jotka uskomme Herraan Jeesukseen, kuten Raamattu opettaa - pois maailmasta.
Uudestisyntyminen merkitsee Jumalan lapseksi tulemista, sekä tämän kautta maailman keskeltä pois lähtemistä. Me olemme siirretyt pois pimeyden vallasta, Jumalan Pojan valtakuntaan.
Tämä asemamme Jumalan lapsina alkaa muotoutua uskon teoiksi, jossa konkreettisesti – Jumalan antaman sisäisen elämän voimasta Pyhässä Hengessä – me alamme hylkäämään pois maailmallisuutta elämässämme. Päämääränä on Jumalan tahdon tekeminen - oman tahtomme, ja synnin - sekä ihmisten vaatimusten sijasta.
Kaipaamme silloin pyhitystä - eli Jumalalle erottumista - sekä synnistä ja maailmasta pois erottautumista.
Lopun ajassa maailmallinen ja uskonnollinen painostus koettelee kovasti uskovia. Eräs tekijä tähän on raamatullisen pyhityksen kadottaminen sekä Herran Jeesuksen odottamisen sivuun siirtäminen.
(1) Tilalle tulee humanistispsykologinen (ihmiskeskeinen) kristillisyys, joka rakentaa uskoaan vain tämän maailman ajan mukaiseksi, ja joka tämän tähden mukautuu tämän maailman ajan mukaisuuteen.
(2) Ekumeenisuus sovittelee raamatullista uskoa väärien uskonnollisten traditioiden sekä muiden uskontojen yhteyteen, ja tässä tekee valheensynnin, kasvavasti luopuen raamatullisesta uskosta ja totuudesta.
(3) Ihmisen itsekkyys nousee korkeammalle kuin Jumalan tahto. Lihan himojen ja halujen täyttäminen on tärkeämpää kuin Jumalan tahdon tekeminen ja siinä kasvaminen. Ihminen pahimmillaan alkaa "palvomaan" itseään. Materialistinen elämän korska ja katoavainen hekumallisuus tulee korkeimmaksi tavoittelun kohteeksi.
Tällaista ajatusmaailmaa sekä toimintaa hallitsee aina sovitteleva asenne myös maailman kanssa. Hengellisyys tehdään vain maallisen onnen sekä elämän rikkauden saavuttamiseksi - oman onnellisuuden täyttymiseksi, ja jotta tästä humanistispsykologisesta eksytyksestä tulisi tehokas, kristillisyyden keskellä, siihen ujutetaan tarpeellinen määrä kristillistä terminologiaa, jotta eksytys saadaan tarpeellisessa määrin “näyttämään-kristilliseltä".
Myös väärien profeettojen kautta läpiajettava väärä karismaattisuus eksyttää väärien ihmeiden sekä tunnustekojen voimalla. Taustalla on halu “tehdä” maanpäälle taivas, yliluonnollisten ihmisten kautta. Ihminen haluaa tulla itse "kristukseksi", ja omata suuren "voiman" omassa itsessään, ja esittää siinä olevansa "jokin" suuri ja erityinen.
Saastaisten henkien tuoma eksytys sokaisee, ja vie ihmisiä pois Kristuksesta - Jumalan Sanasta ja Sanan totuudesta. Riettaus, seksuaalisynnit, homous sekä lesbous ja luonnottomuus tulee sallituksi. Rietas henki muuttaa ihmismielen laittomuuden alaisuuteen - palvelemaan sen pimeyden päämääriä.
Myös - ihmispelko tulee monelle paulaksi.
Massauskovaisuus hallitsee, ja väärä kollektiivinen yhdessä meneminen oppeihin ja toimintoihin - joita ei ole Raamatulla koeteltu - saavat sijaa. Luopumus raamatullisesta uskosta Herraan Jeesukseen, saa ihmiset sokeasti juoksemaan uskonnollista “putkijuoksuaan” - ja näin he ovat eksytysten kavalien juonien heiteltävinä. Parantumiset, ihmeet ja elämän siunauksien etsiminen on tärkeämpää kuin Jumalan tahdossa kasvaminen, ja siinä itsensä kieltäminen.
Maallistuminen voi olla myös ihmismyötäilyä (olla kaikkien "kaveri"), tai halua mielistellä ihmisiä , olkoon he sitten uskonnollisia ihmisiä tai ei.
Ihminen tällöin välttelee Kristuksen nimen kautta tulevaa pilkkaa ja häpeää - Jumalan tahdon tekemisessä ja siinä pysymisessä, ja sen tähden sovittelee uskoaan, jopa maailman ihmisten kanssa.
Risti - Jumalan evankeliumin voima - ei tällöin erota ihmistä pois maailmasta.
Elävässä uskossa oleminen omaa aina häpeän maailman, jumalattomien ja uskonnollisten ihmisten silmissä.
Jumala tahtoo uudistaa uskovan pois tällaisesta tilasta ("mielen-muutos" > parannuksen tekeminen), ja antaa vahvan ja rohkean Hengen sydämeemme, jotta seisoisimme Herran Jeesuksen kanssa, vainoissa ja häpeässä. Jumalan rakkaus ja Sanan totuus, vapauttaa uskovia ihmispelosta, ja antaa Herrassa olevan voiman kulkea Jumalan tahdon mukaisuudessa - ihmisistä huolimatta.
Ps. 51:10 (51:12) "Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki."
1Piet. 4:14 ”Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.”
Jeesus sanoi Luuk.12:4-7:ssä, että meidän ei tule pelätä ihmisiä, jotka voivat tuottaa jopa vihansa voimassa fyysisen kuoleman meille. Ajallinen kuolema on vain ajallinen kuolema, mutta iankaikkinen on iankaikkinen. Jeesus lohduttaa meitä sanoen, että meidän hiuksemmekin ovat luetut.
Jumalan kaikkivaltius ylittää ajallisen kärsimyksen, eikä kukaan uskovainen ihminen joudu marttyyrikuolemaan, ilman että Jumala valmistaisi hänet siihen. Jeesus itse myös todisti Pilatuksen edessä, että Pilatuksella ei ollut mitään valtaa Häneen, mitä taivaallinen Isä ei olisi hänelle antanut (Joh.19:11).
Vain maailmasta erottautuminen vie uskovan kaikkivaltiaan Jumalan käsiin. Muuten me etsimme apua aivan jostain muualta. Lopun ajassa jakaantuminen uskovien ja uskonnollisten välillä tulee selvemmäksi.
Tästä Ilmestyskirja sanoo:
Ilm. 22:11 ”Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.”
P.K
