Kirjoittaja kurja » 15. Loka 2017 16:37
Hei Pekka !
Mistä johtuu tuo itse itsesi aliarvostaminen sekä arkuus ?
Siis käsittääkseni olet uudestisyntynyt uskova, ja sinulla on Pyhä Henki, ja siten voit toimia ihan yhtä paljon kuin Johannes Kastaja, sinulla on sama voitelu ja siten Herra voi vaikuttaa sinussa ihan mitä vain, ei ole rajaa.
Siis uudessa liitossa me uskovat kaikki olemme voideltuja, ihan kuten olivat profeetat aiemmin.
Se ei ole mitään ylpeyttä, että uskoo ja luottaa Jumalaan ja siihen, että Hän voi vaikuttaa meissä tahtonsa mukaan ihan mitä vain.
Tämä vain tarkoittaa sitä, että ymmärrämme oikein asemamme Jumalan lapsina ja palvelijoina.
En minäkään siis luota itseeni vaan Jumalaan, ja siten voin Herran kehoituksesta ja Hengen johdossa sanoa mitä vain Hän haluaa minun sanovan, siinä en minä aseta, eikä minun tule asettaa rajoja.
Siis ei todellakaan ole kyse siitä, että uskova itse luulisi itsestään, vaan siitä, että uskova kuulee ja kuuntelee ja ja vain tottelee.
Ymmärrätkö tämän asian ?
Hyvä, että otit tuon juoppo esimerkin, sillä minun piti siihen liittyen sinulle kirjoittaakin.
Jos tutkit Raamatusta sitä, että miten Jeesus kohtasi ihmisiä, niin huomaat varmasti kunnolla tutkimalla, että Hän suhtautui eri tavoin nöyriin ja syntisiin ja sairaihin ihmisiin, kuin koviin ja kylmiin ja paatuneisiin väärin toimiviin.
Tämä on nyt sitä ihan samaa asiaa, josta jo edellä kirjoitin, eli Raamatussa on monia erilaisia ohjeita, joita meidän uskovina tulisi käyttää TAPAUSKOHTAISESTI.
Siis Jeesus kohtasi ihmiset tapauskohtasaisesti, eikä aina samoin ja samalla tavalla ja tyylillä.
Jos epäilet tätäkin asiaa, niin luetko nämä Jumalan Sanat aiheeseen liittyen:
Ps. 18:25 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
Ps. 18:26 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
Ps. 18:27 Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
Ps. 101:5 Joka salaa panettelee lähimmäistänsä, sen minä hukutan; jolla on ylpeät silmät ja kopea sydän, sitä minä en siedä.
Ja tämän asian siis tulisi selvitä tutkimalla sitä, että miten Jeesus kohtasi nöyrät ja sitten ylpeät.
Lisäksi voit yhä tutkia Raamatun toiminta ohjeita, jotka jo sinulle laitoin.
Sitten tuohon viimeiseen kysymykseesi.
Miksi yrität kiusata minua, olenko tehnyt sinulle jotain vääryyttä ?
Mutta silti vaikka nähdäkseni sinä nyt minun kanssani toimit eri tavoin kuin olet sanonut, eli et nähdäkseni toimi nyt sävyisyyden hengessä, niin vastaan kuitenkin.
Herra ei ole laittanut minua sanomaan kenellekkään, että "Te kyykäärmeen sikiöt" mutta jos Hän siihen kehoittaisi, ei minulla olisi muuta mahdollisuutta kuin totella.
Siis olen jo aikoja sitten saanut Herralta henk koht seuraavat Sanat:
17 "Ihmislapsi, minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani.
18 Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.
19 Mutta jos sinä varoitat jumalatonta ja hän ei käänny jumalattomuudestansa eikä jumalattomalta tieltänsä, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut.
20 Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja tekee vääryyttä ja minä panen kompastuksen hänen eteensä, niin hän kuolee-kun et sinä häntä varoittanut, niin hän synnissänsä kuolee, ja vanhurskautta, jota hän oli harjoittanut, ei muisteta-mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.
21 Mutta jos sinä vanhurskasta varoitat, ettei vanhurskas tekisi syntiä, ja hän ei tee syntiä, niin hän totisesti saa elää, koska otti varoituksesta vaarin, ja sinä olet sielusi pelastanut."
Siis tässä Herra laittaa vastuuseen palvelijansa, eli kuten Hesekielin, on minunkin sanottava se, mitä Herra haluaa, sillä jos en sitä sano, joudun itse vastuuseen.
Tämä siis on kova Sana ja sinunkin kannattaa se kunnolla ja ajatuksella lukea, ja miettiä sitä, että mitä ja miten paljon Herra voi vaatia palvelijaltaan.
Minä en siis voi enää suhtautua kevyesti enkä välinpitämättömästi siihen, mitä ja mihin Herra minua kehoittaa.
Toki olen minäkin vajavainen, ja kyllä Herra senkin näkee ja tietää, ja myös sen, että mihin oikeasti kykenen.